22. helmikuuta 2011

tänään tälläistä

hildallakin on yskä. martti parani jo.

suomi-herkkuja on tullut jemmailtua vähän kaikkialle. kaksi viikkoa olen mussuttanut salmiakkia ja järkyttänyt monia tällä perin suomalaisella karkilla. vain yksi on tainnut syödä karkin loppuun. auran sinappi on ollut jääkaapissa kaksi vuotta (läksiäislahjaksi saatu) ja kerran olemme sitä raaskineet syödä, hernekeiton kanssa tietenkin, muutaman päivän söi sitten sinappia muuan muassa kananmunan seurana ja eilen se oli kyytipoikana kalapuikoille. tänä aamuna meni sitten loppumaan kun söin sitä juuston ja kurkun seurana.

lauantaina on muutto edessä, kahdeksi päiväksi suomi-taloon, swakopin rannalle! maanantaina on lento. hiukan jänskättää kuinka koirien paperit saadaan kuntoon.

kontti on pakattu (20-jalkainen eli noin 6 metriä pitkä)ja sen lattiapinta-ala ei edes peittynyt, vaikka tavaraa on niin julmetun paljon.

tirautin tänään muutaman kyyneleen pajeron tähden. pajero lähti englantilaisnaisen matkaan, joka suojelee elefantteja etoshan länsipuolella.

ensimmäiset jäähyväiset on jätetty. ripsihuoltajani, johon tutustuin melkein ensimmäisenä namibiassa, monen arvokkaan neuvon antaja. siellä itkin vuolaammin.

mieheltä on tullut muutaman ehdotus uudesta kodista. yhdessä oli joka seinä erivärinen, kirkuvan värinen. makuuhuoneessa oli yksi seinä kirkkaan punainen ja toinen kirkkaan vihreä. en tykännyt.

moni on kysynyt mitä jään kaipaamaan namibiasta. tänään aamulla kirosin namibian taas syvälle alas, kun yritin saada koirien tullauspapereita kuntoon onnistumatta siinä, mutta onhan täällä monta asiaa. tuskin tulee montaa paikkaa vastaan, missä on näin rauhallista ja hiljaista kuin long beachilla, sitä tulen ikävöimään. ihmisiä, lapsia, myo:a, agilitya, ihmisiä, ihmisiä, ihmisiä. dyynejä ja atlantin valtamerta.

koirat ovat hyväksyneet kuljetuskoppinsa, molemmat menevät omiinsa vapaaehtoisesti nukkumaan, tosin hilda yrittää aina ensin martin koppiin.

äitiltä tuli illalla soitto, että mies on telkussa. siellä entisessä miinalaivassa, mombasassa.

yhden asian olen unohtanut pakata, silityslaudan. olen onnistunut välttelemään sitä koko päivän. äsken kävi hakemassa sen jo alas. ehkä nyt olisi aika siirtyä pakkauspajaan.

hyvää yötä.

1 kommentti:

Katsan blogi kirjoitti...

ihan kyyneleitä valutan täällä, haikeaa. nyt pystyn hieman ajattelemaan mitä on jättää namibia taakse - tosin meillä vain runsaan kahden viikon kokemus mutta että kodin taakseen jättää. mutta uutta päin ja uudet kokemukset odottavat ! ihmisiä jää matkalle mutta yhteyttä voitte pitää monin eri tavoin... toivotamme sinulle ja koirille hyvää matkaa ja kerrohan kun perille pääsette. matille terkkuja !

k&kumpp