26. helmikuuta 2009

mistä sitä aloittaisi? kovin vähän olen vielä hotellin ulkopuolelle mennyt, mutta kapista on tullut aivan mielettömän ihastuttavan kaupungin tunnelma, taidan olla jo rakastunut. ihmisten ystävällisyyttä, joka on myös kovin hienovaraista ei voi liikaa hehkuttaa. kaupunki näyttää myös yllättävän vehreältä, vuoria on joka puolella ja merta taas toisella, kaunista! ruoka on ollut todella hyvää, lihaa syömättömänä hiukan jännitti kuinka minun käy, mutta merenelävät on niin tuoreita ja maukkaita, että hyvin minun käy. jo hotellin aamiainen on valtava kaikkine vaihtoehtoineen, sushista pestolla täytettyihin tomaatteihin, hedelmiä on paljon ja mango on niin makeaa, nyt on kuulema mangokausi meneillään. eikä muuten maistu yhtään samalle kuin kotimaassa.

kaikki on mennyt niin hyvin, että hieman jo arveluttaa mitä tapahtuu seuraavaksi. toki olen jo palanut rintamuksesta ja pienestä kaistaleesta otsaa. eilinen päivä meni vielä lepäillessä altaalla, rasvasin ainakin kerran tunnissa, suojakertoimella 30, mutta ei auttanut täysin.

voi olla, että meidän reissu kapissa venyy vieläkin pidemmäksi. eilen oli käynyt ilmi, että henkilö, joka on hoitanut meidän viisumiasioita namibiassa on hävinnyt tyystin, joten täytimme taas kerran viisumipaperit, etelä-afrikkaan meillä on 3 kuukauden turistiviisumit.

minulla on suunnitelmissa mennä ensi viikolla päivän kestävälle heppavaellukselle! tänään ajattelin uskaltautua hotellin ulkopuolelle, ihan turvallisen tuntuista täällä on ollut. eilen tultiin ravintolasta kukkuloiden takaa hout baysta (a+t, asuitteko siellä?) noin 40 minuutin taksimatka jollain iänaikuisella mazdalla, missä ei ollut turvavöitä ja se nitisi ja natisi äänekkäästi, mutta perille päästiin vaikka monissa valoissa saimme pahoja katseita naapuriautoista. taksikuski kehui ahtisaaren työtä ja kysyi mitä kekkoselle kuuluu nykyään, mikä tietysti herätti meissä suurta hilpeyttä, kerroimme kekkosen olleen jo pilvenreunalla yli 20 vuotta, muistipa taksikuski myös helsingin olympialaiset vuodelta 1952, ei ollut mikään nuori kuski.

viikonloppuna on tarkoitus mennä ainakin cape pointille ja lauantai-iltana täällä on suuri pride festivaalin huipennus eli katuparaati, aion houkutella miehen sitä katsomaan, houkuttelu on vielä aika vaiheessa, mikä noita heteromiehiä vaivaa? tänään siis suunnitelmissa uskaltautua hotellin ulkopuolelle, käydä katsomassa viereistä kuntokeskusta ja ehkä makoilla muutama tunti auringossa kunnes mies pääsee töistä. illalla luvassa taas herkuttelua, miehen kollega lähtee huomenna pois kapista joten tänään on vielä viimeinen illallinen luvassa hänen kanssaan. kollega vei meidät tiistaina syömään waterfrontin alueelle eli ns.satamaalueelle, paljon ravintoloita ja turisteja, silloin nähtiin myös hylkeitä tai merileijonia siltojen alla uiskentelemassa, minä olisin tietysti voinut jäädä ihailemaan niitä ikuisuudeksi, mutta ovat kuulema ihan normaalinäky. kyllä meidän päät eläinrakkaina menee varmaan niin pyörälle täällä.

juttu poukkoilee pahasti, yrittäkää jaksaa, mutta ehkä se kertoo, että on vielä paljon sisäistettävää. ja nyt mars niihin päivän toimintoihin.

ps.lämpöä on taas yli 30 astetta, aurinko paistaa aamukahdeksasta illan puolikahdeksaan pilvettömältä taivaalta.

pps. lentokoneessa oli ne pikkunäytöt jokaiselle matkustajalle, kiitos elina toivomisesta!

24. helmikuuta 2009

kapkaupungissa

perillä ollaan! matka oli pitkä ja tuntui yön tunteina ikuisuudelta. olin varma, että pystyn nukkumaan koneessa hyvin, mutta toisin kävi. nukuttua tuli vain hetkittäin ja kateus oli suuri ykkösluokan matkustajia kohtaan, heillä oli vaakatasoon menevät penkit ja valtavasti jalkatilaa. miehellä oli vielä huonompi tuuri, edessä istuvan penkki oli rikki ja siinä istui tietysti isokokoinen mies, joka oli lähes miehen sylissä penkkinsä kanssa. mutta juu, täällä sitä nyt ollaan, aamulla saavuttiin hotellille kymmenen aikaan ja huonetta odotimme pari tuntia luvatun puolen tunnin sijaan. mies lähti töihin saman tien ja minä jäin nukkumaan ja nukutti niin makoisasti. nyt odottelen miestä takaisin, jotta voimme lähteä hieman tutkailemaan mitä hotellin ulkopuolelta löytyy.

tähän saakka kaikki ovat olleet oikein avuliaita ja ystävällisiä, vaikka minulla on ollut hieman vaikeuksia ymmärtää heidän puhetta, zzzetaa kuulostaa olevan joka sanassa...
hyvät fiilikset! ilma on aivan superlämmin ja aurinko paistaa vieläkin täydeltä terältä, allasalue näyttää varsin mukavalta, huomenaamuna sinne siis. ei muuta kuin oikein paljon terveisiä suomeen, hyvin me täällä pärjätään.

22. helmikuuta 2009

au revoir ja iso ikävä.

huokaus ja toinenkin. minulle tulee niin suuri ikävä niin montaa ihmistä, tiedätte sen varmasti ja jos ette, niin näin tulee käymään. sunnuntai-ilta ja huomenna lähdemme. koti on tyhjennetty ja siivottu. viimeisen yön vietämme anoppilassa. saa nähdä tuleeko uni.

fiilikset ovat kovin hajanaiset. odotan malttamattomasti namibiaa, toisaalta kapkaupungin lomaa. mieli on täynnä jännitystä, mutta toisaalta on yllättävän levollinen olo. olen myös helpottunut, että tavarat on nyt pakattu, tosin liikakiloja on yli 30, katsotaan kuinka meidän käy matkatavaraselvityksessä, voi tulla sanktiota reippaalla kädellä. huomisen murheita... jotain on ehditty jo poistamaankin, esimerkkinä voin kertoa, että rakas mies oli laittanut kauluspaitansa henkareiden kanssa matkalaukkuun. nooh, henkarit saivat uuden kodin anoppilan eteisestä.

matkatavarat on käytävä vielä kerran läpi ja keksittävä kuinka painon saa putoamaan. töihin siis mars.

hyvää yötä. tarkoitus on olla kapkaupungissa tiistaiaamuna.

20. helmikuuta 2009

party party!!

päivä on taas pakkaamisen osalta niin sanotusti pulkassa. muuttofirman kaksi miestä olivat uskomattoman tehokkaita ja pakkasivat kaiken sen, mitä me neljän päivän aikana saatiin purettua kaapeista vain parissa tunnissa. ripeää toimintaa, ammattitaidolla.

uudet herkkukamerat odottavat meitä, vanha ixus meni ja katosi mieheltä mystisesti veljensä polttareissa ja nyt on saapunut uusi. ja minä sain vihdoin haaveilemani järkkärin, joten kuvia on tiedossa toivottavasti pian! tosin minä en ole ennen järjestelmäkameran kanssa kuvannut, voi olla, että menee hiukan aikaa ennen kuin opin sillä kuvaamaan, virtahevot ja elefantit odottavat!

olemme juuri lähdössä läksiäisjuhliimme, jihaa!! vähän jänskättää kuinka ilta menee, mutta hyvällä porukalla ei kai voi epäonnistua.

huomenna lähtee kaikki muut huonekalut paitsi sänky ja sohva, autiotalo kotina on meillä siis parin päivän ajan. hauskaa viikonvaihdetta ja ihanat nihalaiset kiitoksia kauniista viesteistä!

19. helmikuuta 2009

tyhjä asunto parin päivän päässä

tänään on tapahtunut jo helpottavia asioita pakkauksen suhteen, kaapit ja hyllyt ovat lähes tyhjät ja tavarameri on tiukan seulan kautta levittäytynyt olohuoneen lattialle odottamaan huomista muuttofirmaa. muuttofirma hoitaa niiden pakkauksen ja lähettämisen namibiaan. pakkailin tänään myös kapkaupunkin reissua varten matkalaukkua, helteeseen olen ajatuksissani lähdössä. kesävaatteita laukku täynnä. kapissa on ollut yli 30 astetta tällä viikolla!!!!!

viisumien käsittelyt ovat vieläkin vaiheessa, joten voi olla, että meidän lentorahdin saapuminen namibiaan kestää jonkin aikaa eli tuolla yhdellä matkalaukulla pitää pärjätä jopa muutamia kuukausia, apua. mutta parin viikon oleskelu kapissa piristää mieltä kummasti, otan sen ihan loman kannalta ennen hyppyä suureen ja tuntemattomaan tulevaisuuteen. olin aluksi jopa hieman peloissani, että jäämme kapkaupunkiin pitkäksikin aikaa, mutta kiitos internetin ja lonely planetin sekä tietysti rakkaiden ystävien odotan breikkiä siellä niin paljon, kaupunki vaikuttaa lupaavalta, nähtävyyksiä, aktiviteetteja ja rantaa riittää.

pari asiaa pitää vielä tarkistaa, pakastin pitää tyhjentää (syötiin just sieltä etanoita, jam!), laittaa vaaka namibian tavaroihin sekä bikinit kapiin lähtevään matkalaukkuun. päivät ovat olleet täynnä toimintaa, pää kiittää!

18. helmikuuta 2009

pakkaaminen jatkuu

vierashuone ja makkari on olevinaan pakattu ja tavarat lajiteltu, varastoon suomeen, lentorahtiin namibiaan tai omaan matkalaukkuun, joka kulkee koko ajan mukana. miten voi olla mahdollista, että huoneet on edelleen täynnä tavaraa ja eteisen lattia on muuttunut tavaramereksi? sukeltaako tavarat laatikoistaan pois? mistä voin tietää, että minkä korun tahdon matkaan ja minkä jätän suomeen?

perjantain läksiäiset alkaa onneksi olla jo suurin piirtein hanskassa ja hoidossa. saunomista, pientä purtavaa ja ihania ihmisiä. ei voi kun onnistua!

seuraavana vuorossa olisi keittiö. olin aiemmin vakuuttunut siitä, että tahdon astioita mukaan, omat iittalat ja arabiat, nyt alkaa epäilyttää. onko niitä mitään järkeä kuljettaa päiväntasaajan toiselle puolelle? ei. mutta entä kun ne muistuttaa kuitenkin omasta kodista ja suomesta ja ovat vielä ilo silmille? mietintätauko paikallaan siis. . . ja keittiön kimppuun. mies on viemässä kuormaa kierrätyskeskukseen ja pitäisi kai jotain saada sillä välin aikaan.

hyväksi havaittu keino on kyllä ollut aamujumppa. pakkoherätys aamulla ja salille. kotiin, aamiaista runsaalla kahvilla ja pakkaamaan.

17. helmikuuta 2009

lievää vuodatusta.

hullun touhua... pakkaamista riittää ja taitoja siihen ei ollenkaan.
blogista on tullut puhuttua nyt niin monille, että päivitys on aloitettava, kyllä juu.
ensi maanantaina on siis lähtö, lento lontoon kautta kapkaupunkiin, kapissa ollaan perillä tiistain puolella ja näillä näkymin jäädään sinne hetkeksi. hetki voi olla mitä tahansa muutamasta päivästä kolmeen kuukauteen. saa nähdä. kapsäkin kanssa mennään ja toivotaan, että loput omaisuudesta tulee perille kunhan mekin pääsemme namibian kotiimme langstrandille.

pakkaus on aloitettu vierashuoneesta, jossa on mielestäni jättimäinen kirjahylly, mihin uppoaa uskomaton määrä tavaraa ja miehen mielestä ne on minun tavaraa, joten minä voin vain tietää miten ne pakataan. aargh! ensimmäistä romahdusta odotellessa, ei ole kaukana, ei todellakaan. mutta näillä mennään nyt. päivät vähenee. perjantaina on onneksi juhlat taas tiedossa, meidän läksiäiset! kuulumisiin.