30. maaliskuuta 2010

12. postaus maaliskuussa

pakko postata jottei maaliskuukin pääty 11:sta postaukseen. postaustahti on kummasti rauhoittunut viime kuukausina. ehkä se kertoo osaltaan siitä, että elokin on rauhoittunut tai ainakin siitä kertomisen tarve. itseään ei jaksaisi aina toistaa vaan tahtoisin kertoa jotain uutta ja kiinnostavaa. mutta aina ei tarinoista riitä kerrottavaksi asti.

mainittava on kuitenkin siitä, että kesä alkaa tehdä loppuaan. ilma on viilentynyt jo reippaasti. viime toukokuu palailee pikkuhiljaa mieleen. ja kylmäähän silloin oli. sisäläpötila keikkui siinä 13-15 asteen tietämillä. illat ja aamut ovat vilpoisia. mereltä puhaltava tuuli kostean kalsea.

tänään heräsin ajoissa, lenkille. hiki tuli ja hyvä mieli. mies yllätti soitollaan, kun pääsin töistä ja ilmoitti menevänsä lenkille, malttoi odottaa kuitenkin minua ja niinpä kävin pyrähtämässä päivän toisen juoksulenkin. jottei suut ihan loksahtaisi ammolleen niin pakko kai kertoa, että lenkit ovat suhteellisen lyhyitä ja nopeita, puoli tuntia juoksua kerrallaan rannalla. hiekka antaa kuitenkin hyvän vastuksen ja tekee treenistä raskaan.

huomenna olisi vapaapäivä myo:sta. ja arvatkaas minne suuntaan? ihka ekalle enkun tunnille. olen jotensakin jumittunut tasolle, josta en tunnu pääsevän eteenpäin. jospa opesta olisi apua. sanojen hakeminen ja asioiden ainainen yksinkertaistaminen alkaa tympäistä. haluan ilmaista itseäni paremmin kuulostamatta aina mielestäni ihan dorkalta. olen jo vuosia sitten hyväksynyt ralliaksenttini, mutta muuten kielitaito saisi kyllä kohisten edistyä.

että semmoista näin tiistai-illan päätteeksi. lenkin jälkeen olikin ohjelmassa greyn anatomia ja so you think you can dance, josta on tullut ihan lempparini. en voi mitään sille, että rakastan mary murphyn kirkumista, nigelin kommentteja ja ennen kaikkea cat deeleyn tukkaa ja vaatteita ja niitä upeita tanssijoita. mies kärvistelee aina ja arvatenkin ei voi sietää maryn kirkunaa, joka kajahtaa aina televisiosta niin kovaa ja korkealle ihan kaikkialle kotiimme. 6. tuotankokausi on menossa, 8 paria jäljellä. vielä ei selkeitä omia suosikkeja ole paitti että se russell on kyllä aika ilmestys!!

29. maaliskuuta 2010

juuri näin, kerrankin.

jokaisen aamun voisi oikeastaan aloittaa näin. nimittäin juoksulenkillä. kahden viikon päässä häämöttää fun run 5km. ei kai ole liian myöhäistä aloittaa treeniä? joka aamu lenkillä käyn, viime aikoina tahti on vain ollut kovin verkkainen. olen alkanut omaksumaan tämän paikallisen kävelyvauhdin ja siinä ei ole vauhtia ollenkaan. hidasta menoa, aivan kuin jokaista askelta harkittaisiin, tehtäisiin päätös kaikessa rauhassa siitä kuinka keinuvasti seuraava askel otetaan. minä, entinen suhteellisen kiivastahtinen kävelijä olen siirtynyt hitaaksi etanaksi.

ehkä huomenna uudestaan, juoksulenkki. lenkin jälkeinen hyvänolon tunne on niin huumaava. hikoilu on parasta! tuo fun run järjestetään varojen keräämiseksi syöpää sairastaville, osallistutaan sinne 40 myo-lapsen kanssa. tosin meitä opeja on vain kaksi juoksemassa, muut opet ovat niitä verkkaisen kävelytahdin omaavia, joille juoksu on kauhistus.

mukavaa maanantaita!

28. maaliskuuta 2010

viime postauksesta on ihan yhtäkkiä kulunut jo viikko, ylikin. taas kerran voin vaan ihmetellä mihin tämä kaikki loputon aika kuluu?

ainakin aikaa on kulunut synttäreihin. kolmet synttärit viiden päivän sisällä, ja ainakin kolme muuta namibian ystävää on myös siirtynyt uudelle vuosilukemalle. koko viikolla ollaan oltu vain yksi ilta kotona, päivät on vietetty töissä ja ehdittiinpä käydä pikavisiitillä myös windhoekissa. perjantai-illasta lauantaiaamuun.

talven tulon voi jo tuntea, byaah. kelloja täällä siirretään vasta ensi viikonloppuna, taaksepäin. aikaeroa suomeen tulee siis kaksi tuntia. aurinko laskee seitsemän aikaan, ensi viikolla jo kuudelta ja parin viikon päästä pimeää on jo heti viiden jälkeen. byaah.

onneksi heinäkuu tulee lähemmäksi koko ajan. suomen kesä. loma suomessa. uudet perunat, tilli ja silli. on jotain jota odottaa kaiken tämän hässäkän keskellä. huhtikuu pitäisi ponnistaa täydellä teholla työn merkeissä, toukokuussa koulut ovat lomalla ja oma elokin ehtii rauhoittua.

sunnuntaiaamu kotona on pitänyt sisällään tolkuttoman määrän kahvia, vähän national geographic -kanavaa ja netissä surffailua. seuraavana vuorossa ranta, kävely ja koirat.

20. maaliskuuta 2010

suomi

hollantiin muuttanut suomineito kirjoitteli blogissaan suomikuvasta maailmalla, lähinnä siitä mitä mieltä muun maalaiset suomesta ovat, millainen kuva suomesta on. asiasta hieman innostuneena mietiskelin niitä juttuja mihin itse olen törmännyt.

16-vuotiaana norjan oslossa vietettynä kesänä törmäsin usein siihen, että norjalaiset mielsivät meidät juoppoina puukkojunkkareina venäjän vieressä. minua kiukutti.

italiassa ollessani kesällä 1998 vapaaehtoistyössä kansainvälisen seurueen kanssa japanilainen mies tiesi suomesta paljon jääkiekkoilijoita, ralliautoilijoita ja mäkihyppääjiä. valmentaja mika kojonkoski oli guru hänen mielessään, tommi mäkinen nero mitä ralliautoihin tulee ja ne jääkiekon pelaajat (saku koivu, teemu selänne, ville peltonen ja tietty jari kurri) saivat kehuja maasta taivaisiin.

espanjassa asustaessa suomi oli lähinnä jääkarhujen kotimaa, iglujen ja jään keskellä. ikuinen kylmyys seurana, mutta positiivisena pidettiin sitä, että pakastimia ei tarvita, sen kuin jättää oven viereen paistinsa seuraavaa kertaa odottamaan. mika häkkinen oli kovaa huutoa vuonna 2000. radioissa soi him ja daruden sandstorm, tosin kukaan ei tiennyt, että ne ovat suomesta. suomalaisten naisten oletettiin olevan aina vaaleita ja kevytkenkäisiä. nokia oli jo kovaa huutoa.

2005 vuonna asustaessani toistamiseen hispaanojen maalla tutustuin muutamaan paikalliseen, jotka olivat olleet vaihto-oppilaina edinburghissa, suomalaiset pojat kämppiksinä. kovasti sain kehuja siitä kuinka hienoja ihmisiä suomalaiset ovat. vaikean alun (tutustuminen kestää kauan ja on alussa jäykkää) suomipojista sai elinikäisiä ystäviä. nämä suomipojat olivat tehneet ilmeisen huumorimielessä esittelyvideon suomesta, missä pojat hiihtivät jyväskylän yliopistoon jäätä pitkin, toisinaan taas retkiluistelivat pitkin jäätä. vasta minä korjasin heitä asiasta, että ei ihan joka suomalainen suksi kuitenkaan kouluun, töihin tai asioillensa. videossa esiteltiin myös jyväskylän kävelykatua talvella, kävelykatua, joka on lämmitetty. tämä vasta ihmetystä sai aikaan. espanjalaiset ajattelivat tästä, että suomella on oltava liian paljon rahaa, jos sitä voi käyttää tässäkin muodossa. niin ja kimi räikkönen ja mika kallio olivat kovaa huutoa vuonna 2005.

namibiassa taasen suomi finland on suhteellisen usein vieras asia. mutta taas toisaalta kyllähän niitä suomen tunteviakin löytyy.

kylmyys ja ikutalvi mielletään suomeen. samoin ne jääkarhut ja pingviinit. suomalaisen oletetaan kestävän millaista tahansa kylmyyttä. tähän tosin minulta saa turhan usein koppavan vastauksen siitä, kuinka suomessa ei ole kylmä sisällä. talot ovat aina lämpimiä ja sisällä voi olla ilman kenkiä ja ulkovaatteita. rakennettaessa ilmasto otetaan huomioon.

nokia tunnetaan muttei sen kotimaata.

jokainen suomalainen on rikas. taskut pullistelee rahasta ja sitä rahaa riittää kaikille jaettavaksi.

kimi räikkönen on kuuluisa täälläkin.

valkoiset eivät tunne martti ahtisaarta, tosin asiaa hieman raotettua ahtisaari muistetaan ja härskit ja rumat vitsit seuraavat mukana.

oshiwambut tunnistavat ahtisaaren nimen, tosin miestä ei yhdistetä finlandiin, mutta sitäkin paremmin suomeen. suomi tunnistetaan oshiwambujen keskuudessa siis paremmin nimellä suomi. suomen ja finlandin yhteyttä ei välttämättä tunneta. monet oshiwambut käyttävät sanaa suomi ja finland on joku aivan toinen paikka. ehkä viisi kertaa olen itse päässyt kertomaan, että suomi ja finland ovat sama asia, finland on meidän suomen kielellä suomi, jolloin hämmästys on ollut suuri. are you suomi?? yes, yes. really? yes. ja mikä ilo siitä syntyykään. minusta tulee hyvä ihminen samantien seuralaisen silmissä.

poliisin pysäyttäessä tien varteen, pysäytyksen alkuperäinen tarkoitus unohtuu välittömästi. suomalaista ajokorttia tutkiessa poliisit ovat vain innoissaan siitä, että voivat kysyä; are you from finland? yes.yes. please proceed. thank you. have a nice day!! valoja ja autoja ei aleta tutkimaan, auton kuntoa ei tarkisteta, vaikka se yleensä pysäytyksen syynä olisikin. toki ajokortin tarkistaminen on myös yksi tärkeä seikka. usein poliisia kiinnostaa myös tietää mikä on etunimi ja sukunimi.

yksi 7-luokkalainen lapsi myo:lla kysyi eilen, että kuinka monta päivää suomessa on viikossa. minua hymyilytti, illalla kerroin miehelle tästä ja mies muistutti, että onhan kiinassa esim. erilainen tapa laskea aikaa. joten ehkä kysymys oli sitten ihan aiheellinen.

ihmisiä huvittaa usein se, että me puhumme finnish language, olemme finnish. eli puhumme loppua ja ihmisinä olemme ihan valmiita / loppuja.

saunasta harvemmin kuulee mitään. siitä kerrottaessa monenkaan ymmärrys ei riitä, saunan ainutlaatuisuutta ja hienoutta ei käsitetä. sauna on ennemminkin kieroutuneiden mielien kokoontumispaikka.

siinä muutamia esimerkkejä. niitä löytyy varmasti lisää, mutta mieli on laiska.

18. maaliskuuta 2010

ihan tavallinen torstai

aamu alkaa lenkillä, jatkuu tarkoilla aamurutiineilla, joihin tosin pientä kaaosta aiheutti walviksessa käynti ennen aamuyhdeksää. pajerossa on vikaa, ilmastointi ei toimi vieläkään.

myolla ihan tavallinen aamupäivä, tuntien suunnittelua, kirjaston järjestelyä, poissaolojen selvittämistä, huomiseen valmistautumista. itse iltapäivän tunnit menivät nopeasti ja lentopallossa alkaa olla perussyöttö kohdillaan 6 -ja 7-luokkalaisten osalta. kertaus, kertaus ja kertaus. kirjastotunnit menivät mukavan hiljaisessa ilmapiirissä, niin kuin kuuluukin mennä.

kauppaan ja kotiin. illallisen valmistamista. padassa porisee mereneläviä sitruunaisella kastikkeella, kohta porisee vesi pastalle.

pian valtaan sohvan. ensin tulee miehen lemppari the office ja sitten pääsen täydellisten naisten maailmaan. kuutoskaudella ollaan, jaksossa kahdeksan. täydellisten jälkeen koirien iltalenkki ja tutimaan.tuula-liina variksen kilpikonna ja olkimarsalkka toimii unen tuojana. kirja kertoo elämästä saarikosken rinnalla, alkoholistin vaimona.

17. maaliskuuta 2010

kiviset hartiat

keskiviikko on niin sanotusti vapaapäiväni, agilitytreenit ovat ainoa viikosta toiseen kulkeva ohjelmanumero keskiviikkoisin. keskiviikkona pestään pyykkiä, siivotaan kotia ja hoidetaan asioita.

asioita voi hoitaa myös istumalla koko aamupäivän koneella ja juomalla ihan liian paljon kahvia. korjasin juuri asentoani parin tunnin rönöttämisen jälkeen. hyvästä erogonomiasta ei ole tietoakaan tässä talossa. baarijakkaralla kyhnötetään, pää kumarassa. aamulla herätessä päätä jo särki, lähempi tarkastelu vei huomioon hartioihin ja niskaan. kivistä möykkyä täynnä. auttaisikohan säännöllinen liikunta? edes pieni jumppa? juu!! suomessa asuessa minulla oli aivan mahtava oma jumpparyhmä, jonka ohjaajana fysioterapeutin roolissa olin. eipä kuulkaa ollut päänsäryistä tietoakaan, eikä rajoittuneista liikeradoista. ihanat nihat <3

rakastan liikkua yksin, mutta en säännöllisesti ellen saa puskettua itseäni ensin väkipakolla muutaman viikon ajan liikkeeseen. muutama pakkoviikko saa lähes aina syttymään halun liikkumiseen, mutta jo pieni häiriötekijä saa sen loppumaan välittömästi. täkäläiset ryhmäliikuntatunnit ei nappaa ollenkaan.

miksei hieronta ja sohvalla makaaminen voi olla ratkaisu? miksi itse pitää olla aktiivinen?

12. maaliskuuta 2010

perjantaiaamuna

perjantai. aamulla on jo niin kuuma, ettei koirien lenkitykseltä selviä ilman hikeä vaikken yhtään juoksuaskelta ottanut. edessä olisi päivä myo:lla, pari kirjastotuntia ja yksi liikuntatunti. illalla meille saapuu sohvasurffaaja windhoekista, usalainen lakiopiskelija, joka suorittaa jonkinlaista työharjoittelua täällä namibiassa.

viikonlopuksi ei sen kummempia suunnitelmia sitten olekaan kuin emännöidä vierailijaa, ehkä käydä rannalla paistattelemassa ja uimassa. merivesi on oikeasti lämmennyt niin paljon, että sinne voi ihan mennä uimaan. parhautta. tosin viime sunnuntaina aalto yllätti minut viemällä aurinkolasini. ei kiva, ei. eihän niitä enää sitten löytynyt. laitoin tilauksen kapiin, ehkä saan uudet.

braaitellakin voisi pitkästä aikaa. jos vaikka kutsuisi ihmisiä meille. ei ollakaan pitkään aikaa istuttu meidän pöydän ympärillä. dyyneillekin tietysti on kavuttava. millaisia suunnitelmia siellä ruudun toisella puolella on?

eilisen parhautta oli äidin puhelinsoitto, joka venähtikin melkein tunnin mittaiseksi. sain lörpötellä siskon ja pikkuveljen sekä äidin kanssa. tuli kyllä taas hirmuinen ikävä. ajatukset kääntyvät kummasti kyllä myös tulevaan lomaan suomessa. eihän siihen ole enää edes montaa kuukautta.

9. maaliskuuta 2010

läkähdys.

vihdoin ja viimein kotona. 12 tuntia tuli täyteen kodin ulkopuolella. päiväni on ollut aikamoinen. en ole tainnut vielä ainakaan tarpeeksi painottaa sitä, että täällä on ollut ihan läkähdyttävän kuuma jo muutaman viikon ajan. ellei kauemminkin. iho on nihkeä ja yhtään mikään liikkumista vaativa nostaa saman tien hien pintaan. pajerosta on tietenkin ollut jo kuukauden ilmastointi rikki, joten ajaminen on ollut pelkkää tuskaa. vanha kikka avata ikkunat ei ole auttanut millään tapaa.

karvakorva martti on saanut matoja. mikä ihana yllätys aamulenkillä. arvatkaa vaan makaako se aina minun päällä, kun olen sohvalle? koko perhe joutuu siis matokuurille. koirat saivat jo annoksensa. madot ovat varmaan lähtöisin jostain herkusta, jonka mara on löytänyt päivittäisillä lenkeillään. lisäaitaa on rakennettu, hilda ei enää pääse hyppäämään yli, mutta marttia ei taida pysäyttää mikään. viikon verran pidin koiria päivät sisällä, mutta sekään ei toiminut (lue, ne tuhoavat kaiken sisällä). huvittavaa on se, että martti ilmeisesti tietää koska tulen kotiin, koska aina se on kotona iloisena minua vastassa ja ihan oikealla puolella aitaa.

kolmen tunnin henkilökuntapalaveri aamulla oli niin tuskaisa, ei sisältönsä puolesta, mutta kuumuus oli aivan uskomaton. myo:n tilat ovat konteista koottuja, ikkunat ovat siis todella pienet ja ihan katon rajassa. ilmanvaihto on "ovet auki" toimiva, yksi ressukka huristin hurisee vain nurkassa. ei tuntuvaa hyötyä siitä siis.

palaverin ja tuntejen välissä etsin lapsien syntymätodistuksia, joilla voin todistaa heidän ikänsä, jotta pääsemme oshakatiin. ne ovat käsinkirjoitettuja ilman kuvaa olevia dokumetteja, virallisia. henkkareita löytyy vain harvoilta, passeja ei varmaan keneltäkään meidän lapsista.

myo:n jälkeen lähdimme volley starsiejen kanssa kokoukseen, jossa saimme virallisen vahvistuksen sille, että me lähdemme finaaliturnaukseen. my god sitä riemua!!! ja kysymysten määrää!!kun lapset saivat kuulla, että majoitumme hostellissa 600 muun lapsen kanssa he hihkuivat niin kovasti riemusta ja minä en voinut kuin huokailla, en helpotuksesta vaan puhtaasta kauhusta. kuvitelkaa nyt. 600 lasta, ikuinen kuumuus, kärpäsiä ja millainen meteli tuollaisesta lapsikatraasta voi lähteä. pian sen saan tietää.

kotimatkalla seitsemän jälkeen oli swakopin sillalla harhailemassa husky. ihan hukassa se poukkoili kaistojen välillä. pakkohan minun oli pysähtyä ja poimia se kyytiini. spca, paikka minne hakoteillä olevat eläimet voi viedä oli ihan siinä lähellä. husky hyppäsi iloisena autoon ja huristelimme spca:lle. tähän asti kaikki hyvin, mutta sitten sainkin odottaa, että joku tulee paikalle ottaakseen koiran. no, eipä tullut ketään. parin ystävällisen heppatytön avulla saimme koiran aitojen sisäpuolelle ja sinne sen jätimme. ei ainakaan jää auton alle. kaippa se olisi kotiin mennä, mutta minulle tuli vahva tunne siitä ettei se koira tiennyt missä oli. jokaiseen autoon, joka hidasti tiellä oli husky valmiina hyppäämään. itsenäisellä lenkillä oleva koira tuskin harhailee autotiellä.

vihdoin pääsin kotiin, mies on jossain palaveeraamassa mutta koirat olivat onneksi omalla pihalla ja aina yhtä vauhdikkaina ja onnellisina vastaanottamassa minua. lämpötilakin on laskenut jo 25 asteeseen, ulkona.

7. maaliskuuta 2010

may i present - myo terminators & myo volley stars


oshakatiin melkein varmasti matkaava joukkue, myo volley stars.


peli käynnissä, myo volley stars vs. myo terminators.



pikapalaveri pelipaikoista. huomatkaa lasten keskittyneet ilmeet.


myo terminatorsien tytöt.nämä tytöt osaavat hommansa. edessä oleva tyttö on myös ikäluokkansa ykkönen tenniksessä, namibiassa.


äiti, tää on sulle. arlan kylmälaukku on kulkenut uskollisesti mukana vuodesta toiseen, aina vaan. eilen se oli pakattu täyteen sandwichejä.


myo terminatorsit jo pelinsä pelanneena. myon nuorempi joukkue volley stars voitti ysiluokkalaiset. taisi hieman ketuttaa. mutta äkkiäkös se unohtui, itse tapahtuma oli kuitenkin se tärkein juttu, pisteistä viis.


selvittelyä... kenellä on oikeus pelata ja kenellä ei. kuka saa palkintoja ja kuka ei.


lapset hoiti valokuvaamisen eilen. kamera säilyi ilman vaurioita.

sunnuntaiaamu on mennyt torkkuessa, kahvia juodessa ja rannalle menosta haaveillessa. iho on vain sen verran punainen, että ulos meneminen tuntuu silkalta hulluudelta. lämpömittari näyttää taas ennätyslukemia. reippaasti yli 35 asteen ollaan.

miehen toiveesta loppukevennys. mussukat aamuruokaa odottamassa. ollaanko me jo niin höperöitä, että nähdään mitä halutaan vai pystyttekö tekin näkemään saman?



hilda odottaa kärsivällisesti, silmiin tuijottaen ja lupaa odottaen. mielessä ovat vain herkulliset nappulat. mara taas kärsii, ei ole nälkä yhtään eikä tee mieli syödä, mutta mitäpä sitä ei tekisi miellyttääkseen omiaan. niinpä mara tyytyy vaan näykkimään hieman nappuloitaan, kuumalla ilmalla ruoka ei vaan maistu.

6. maaliskuuta 2010

adrenaliinia, adrenaliinia!!

hiukan alkaa olo tasoittumaan, mutta joo. minusta taitaa tulla joku päivä juuri sellainen emo, joka huutaa keuhkonsa kuiviksi ja tyhjiksi puolustaessaan mielipuolisen lailla omiensa oikeuksia. juuri sellainen, joka pitäisi poistaa pelikentän läheisyydestä.

tänään oli siis lentisvalmentajan urani ensimmäinen turnaus. namibian style. koko turnaus oli asetelmaltaan lähinnä naurettava, niin huonosti oli kaikki organisoitu. minä olin tietysti myo.n kahden joukkueen kanssa treenannut, haalinut kasaan aurinkovarjoja, lenkkareita, pelipaitoja, juomista ja mitä kaikkea sitä nyt voi tarvita (ensiapupakkaus, pilli, varasukkia, ekstrasnakseja jne.)

tarkoitus oli aloittaa turnaus kello yhdeksän. me olimme paikalla varttia vaille, lasten toiveesta. ensimmäinen järjestäjä saapui 10.00 vain kertomaan, että lentopallosta vastaava tulee pian, mikä tapahtui sitten kello 11.00. noh, ei siinä mitään, lapset nauttivat täysin rinnoin treenaamisesta ja yhdessä olosta. vastassa piti olla 14 joukkuetta. noooh, niistä saapui yksi ja sekin oli täynnä liian vanhoja pelaajia, jo aikuisen mittapuuhun venähtäneitä poikia, jotka vannoivat olevansa 16-vuotiaita. mikä helkuta näitä ihmisiä vaivaa?? minua ainakin hävettäisi pelata kaksi kertaa lyhyempiä tyttöjä vastaan. nurisematta matsit pelattiin. myo ylpeänä pelasi reilua peliä oikeilla säännöillä, kun nämä aikuiset pojat mäiskivät yhden käden kontaktilla, jaloilla ja päällä. se oli sallittua. prkl. kysnpä vaan, että mikä on pointtina kasvattaa lapsia pelaamaan reilusti säännöillä, jos turnauksessa vastassa on joukkue, joka käyttää kaikki alhaisimmat temppunsa voittaakseen? kuinka selittää lapsille, että tänään oli poikkeustapaus, ei yleensä voi pelata näillä säännöillä?

voittava joukkue lähtee oshakatiin pelaamaan suureen 700 lapsen turnaukseen. joten panokset olivat kovat. jokaisella palava halu päästä oshakatiin (oshakati on oshivambujen maalla, paikan ns.pääkaupunki, 11 tunnin ajomatkan päässä swakopissa, oshivambuja namibialaisista on noin 40% - korjatkaa jos olen väärässä).

kaikkein hullunkurisinta turnauksessa oli se, että minä jouduin tuomaroidaan suurimman osan peleista ja hyväksymään väärät pallokontaktit. kyllä sapetti. ja annoin sen myös näkyä ja ihan kuuluakin. minun oikeudentajussani on sellainen piirre, että se haluaa tulla kuulluksi. keinolla millä hyvänsä, joten tässä kohtaa minusta siis sukeutui varsinainen pelikentän piru, the real bitch.

yläkertaan kiitos siitä, että järjestäjiä alkoi saapua jossain vaiheessa päivää paikalle ja hekin huomasivat, että vastapelurit olivat liian vanhoja, jolloin heidät hylättiin ja näin meidän paremmin pelannut joukkue voitti turnauksen ja pääsiäisenä me mennään oshakatiin. hahaa, näkisitte vain sen riemun mikä lasten kasvoille siitä syntyy.

hiukan alkaa olo tasoittumaan. vuorossa seuraavaksi sauna ja braai suomalaismiehen luona swakopissa ja sitten jossain vaiheessa iltaa entisten myo-vapaaehtoisten braai ihan meidän naapurissa. jepulis jee! meillä alkaa olla mukavasti tätä sosiaalista verkkoa ympärillä.

aurinko on porottanut koko päivän. punaisena mennään, vaikka suojakertoimeni on nykyään jo 60

3. maaliskuuta 2010

helmikuun viimeinen.

sain huijattua miehen swakopiin kuljeskelemaan ilman sen suurempaa päämäärää. sunnuntai oli kuuma päivä, lauantaina olin jo onnistunut polttamaan itseni niin pahoin, että oli hakeuduttava varjoisille kujille.

pienoista kukkaloistoa...

meriveden lämpötila oli ennätyslukemissa, 18 astetta. vedessä riitti liikennettä, näin namibian mittapuussa.

kylmää juomaa. sunnuntain kunniaksi colaa. tiijättekö kun lähtee miehen kanssa jonnekin niin mitään ei voi tehdä nk.normaalisti? limpparia juodessa on testailtava kuinka pilli toimii tai sitten on tutkittava kuinka terassi on rakennettu tai kuinka varjot on kiinnitetty pöytiin - että ne varmasti pysyvät paikallaan kun tuulee. välillä on olo kuin lapsi olisi tutkimassa maailmaa, mutta ei sehän on insinööri (kaikella rakkaudella).




kuka osaa kertoa mikä kasvi tämä on? aavikkoruusu? ihan kuiva käppynä ja lähes käppynän värinenkin, ihastuin.


maaliskuu on kevään alkua, onneksi täällä se on vielä kesä, syksy tulee kuulema toukokuussa vasta. vuoden kokemuksella voi myös alkaa jo muistella millaista oli vuosi sitten ja olihan sitä lämmin ja kuuma sinne toukokuulle saakka.

kuk-kuu.


martista on moniin asentoihin. vai mitä sanotte tästä? kylläpäs meidän sohva näyttää pieneltä tässä kuvassa, mutta pieni se kyllä onkin. minua harmitti ihan vietävästi jättää suomen koti taakse silloin yli vuosi sitten, olimme siinä kerenneet asua vain puolitoista vuotta, mutta sen aikana ehdimme tehdä pikkuremppaa ja asunnosta tuli oma koti. ja se sohva siellä oli ihan unelma, niin iso ja tilava. byaah.

asunto meni vuokralle mukavalle nuorelle parille, valitettavasti he joutuivat jättämään asunnon ja nyt sinne tulevat uudet vuokralaiset. kylmästi välittäjän valikoimat. minua suoraan sanottuna hirvittää. olisin halunnut tietää ja tavata uudet vuokralaiset.

btw, aasinsiltani syntyi ihan spontaanisti. tarkoituksenani ei ollut kertoa suomen kodin vuokraamisesta, mutta kerroinpa silti. yhdenlainen projekti on ollut hoitaa paperiasioita suomen ja namibiankin välillä, tosin pakko sanoa, että kaikki on sujunut niin helposti. skannaukset ja sähköpostit toimivat, eikä kukaan halua poliisin leimaamia kopioita.

mies toi tänään kotiin paperin, jolla anotaan lomaa!!!!!! huhti-toukokuun taitteessa on tarkoituksena pitää viikon mittainen loma ja reissailla namibiassa. minullahan on lomaa koko toukokuun myo:sta, koululaiset ovat silloin lomalla. tosin sitä ei tiedä, jos vaikka sinne harjoitteluun silloin jo pääsisin.