amore mio, one more night!!

rukouksiini taidettiin vastata. kiitos air namibian vietämme yhden yön vielä kapissa. eikä ihan missä vaan, vaan spiersin viinitilalla. en valita ollenkaan. matkaa tosin on niin paljon itse kaupunkiin, että vietämme illan viinitilalla. vaadin juuri miestäni hakemaan pullollisen kuohuvaa, huoneessamme on iso kattopatio, auringonlaskuun on mukavasti aikaa. nyt nautitaan!!

hermoja raastavan päivän jälkeen ei voi enää muuta kuin rentoutua. lentokentällä saimme ensin odotella myöhässä olevaa konetta, minkä jälkeen pääsimme koneeseen tunniksi istumaan, kone purettiin jälleen ja hetken päästä saimme tiedon siitä, että tänään ei enää namibiaan lennetä hydraulijärjestelmän vuodon takia. siitähän se kuhina ja kaaos sitten alkoivatkin. kukaan ei enää tiennyt mitään mistään. mutta ovelat me järjestäydyimme niin, että pääsimme itse asiassa ihan ihka ensimmäisinä viinitilalle lähtevään bussiin.

huomista on vielä turha elää, mutta kiirettä tulee pitämään, tiedossa on muun muassa vanhempainilta miss jennin johdolla, jos me sinne namibiaan joskus ehditään. karvakorviakin on jo ihan liian ikävä, mutta onneksi ovat hyvässä hoidossa!!

syitä rakastaa kapia

syitä rakastaa kapia on paljon. lista voisi helposti kääntyä loputtomaksi, mutta tässä muutama. melkein vuosi sitten tuli ihasteltua tuota laituria, jossa oleili monta hyljettä. torstai-iltana se oli tyhjä, mutta joka kerta kapissa ollessa on hylkeitä käytävä tervehtimässä. tällä kertaa hylkeet olivat paistattelemassa toisella puolen siltaa.

kuva on luvattoman huono, mutta olkoon.

kauniit rakennukset, boheemi waterkant on yksi suosikeistani. pieniä kahviloita, gallerioita, taidekauppoja, kirjakauppoja, sisustussälää ja sateenkaaribaareja.

waterkanttiin oli valmistunut uusi "ostoskeskus" cape quartet, vaikka vanhakin cape quartet on vielä voimissaan. uusi oli waterkantin henkeä mukaileva, kirjakauppa ja lemmikkieläintarvikekauppa saivat minut viipymään siellä monta tuntia, mutta ehkäpä eniten verotti aikaa spar-kauppa. mikä ihana ruokakauppa!! en halua enää palata namibiaan, ihastelin hyllyäjä, kaikkia mahdollisia salaattibaarivalikoimia, kalatiskiä, jossa oli tunasashimista lähtien kaikkea (huom!! täällä tonnikala ei ole sitä uhanalaista sinievää vaan keltaeväistä, joka ei ole millään tapaa uhanalainen, ainakaan vielä), ostoskoriin päätyi lopulta mansikoita ja samoosoja.

katsokaa tuota merta!! jälleen yksi syy siihen miksi en halua palata namibiaan. miksi meidän meri on ihan tumma ja aina myrskyävä? vesi on täällä ihan yhtä kylmää 11-13 asteista, mutta täällä se ainakin näyttää niin houkuttelevalta.


jotta rannalle pääsee on laskeuduttava portaita pitkin rantaan, portaat pujottelevat ihmisten talojen välissä, taloja on pitkin jyrkkää rinnettä ihan vieri vieressä. kauniita ja hyvin hoidettuja.


viimeinen kuva ennen akun loppumista. lauantaina lounaalla rannalla. lauantaina oli tarjolla vadelmia. oli hyviä!! kuin naapurin puskasta poimittuja. toki lounaalla oli muitakin herkkuja, miehellä täyetty patonki ja minulla thai-annos nuudeleita.


huomenna palataan kuitenkin kotiin namibiaan, pieneen tuppukyläämme. byaaah.

rakkauskaupungissa

kapkaupunki huumaa yhä vaan, ei siihen enempää tarvita kuin illallinen vanhalla sisäpihalla, kuhisevat kadut, meren tuoksu ja pöytävuoret.

hotelliksi valikoitui sama kuin 11 kuukautta sitten tänne tullessa. omia mietteitä ja sen aikaisia fiiliksiä on aika kiehtovaa käydä läpi. kuinka silloin olikaan niin noviisi ja pelokas, kuinka kuva etelä-afrikasta tai ainakin kapista oli niin vallan vääristynyt, kuva oli liian täynnä rikollisuutta ja julmuutta. kiitos kapin nuo mietteet ovat vaihtuneet toisiin.

kapissa olemme sunnuntaihin saakka. karvakuonot jäivät hyvään hoitoon, agilitymestarin luokse. ehkä niillä on esitellä uusia taitoja sunnuntaina.

voikaa hyvin. minä suuntaan aamiaiselle. ja ihan vaan on pakko kertoa, että aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja verho on pidettävä kiinni, koska aurinko paistaa niin kuumasti. uima-allaskin tuolla odottaisi...

hyvä päivä

mistä on minun hyvä päivä tehty?

kummallista kyllä kaikki meni hyvin, vaikka tänään aamurutiinit heitti ihan häränpyllyä, koska aamupala oli kiellettyjen listalla ja kodistakin piti lähteä alle tunnissa heräämisen jälkeen. suuntasin verikokeisiin, ihan vain huvin ja terveyden kannalta. kiinnostaa tietää kuinka kolesteroli on noussut ostereiden ja katkarapujen liikakäytön seurauksena sekä muutenkin ihan vain tietää miltä ne arvot veressäni näyttävät. mies vei minut ansaitulle aamiaiselle verikokeiden jälkeen. saatiin lukea rauhassa päivän lehdet. pajero kävi pesussa ja minä jatkoin matkaa walviksesta swakopiin, missä varasin aikoja näkötarkastuksiin myo:n lapsille.

ehkä eniten mieltä lämmitti tänään erään paikallisen lääkärin tapaaminen. tapaamista on odotettu jo pari kuukautta, mutta lääkärin pumppu reistaili sen verran, että töistä oli parempi olla poissa. tapaamisen tarkoitus oli saada kahdelle myo-lapselle apua. toinen lapsista sairastaa epilepsiaa, hoitona on ollut vuosia sama lääkitys, halvin mahdollinen. mutta siitä ei ole juurikaan ollut apua päivittäin useasti toistuviin kohtauksiin. toinen lapsista on taas lopettanut kasvamasta vuosia sitten ja jäänyt 135 cm:ä pitkäksi, vaikka ikää on jo reippaat 15 vuotta (keskimäärin pojat ovat silloin 170cm). lääkäri oli aivan suurenmoinen ja lupasi järjestää tarvittavat tutkimukset valtion sairaalalta, jolloin maksut eivät käy liian korkeiksi. sitä yhteistyötä odotellessa. lupasipa lääkäri auttaa myös minua fysioterapeutin tutkinnon hyväksymisessä, on ollut ennen siinä lautakunnassa, joka asioista päättää, mutta jatkuvan eripuran takia kyllästyi taisteluun ja lopetti.

sain järjestettyä itselleni myös englannin opettajan. aion alkaa opiskelemaan kieltä oikein kunnolla. en tahdo jumittua tälle rasittavalle tasolleni, jossa tällä hetkellä keikun.

mieltä myös ilahdutti paljon suomi-ystäväisen kanssa chattailu.

sekä simpukoiden keräily rannalta, hääkoristeeksi lauantaisiin häihin.

nyt pitäisi vielä inspiroitua 30-luvusta, joka kyseisissä häissä on teemana. vinkkejä?? aion kyllä pitäytyä polvet paljastavassa mustassa mekossani, mutta kaippa sitä jotain sulkaa voisi jonnekin lisäillä. mieli halajaa jotain kohtalokasta päähinettä, mutta kappas vain ei sellaista ole kaupoissa näkynyt.

nukkumaan ja hyvän kirjan pariin.

hulinaa!!

vihdoin on taas hulinaa elossa.hyvä hyvä.ihan pian lähden myo:lle. ensimmäinen päivä lasten kanssa. jo hieman olen odottellutkin lasten kohtaamista pitkän loman jälkeen.

viikonloppu meni ihan koomassa.tekemättä juurikaan mitään. vaikka toisaalta olikin ihanaa vaan makoilla miehen kanssa sohvalla ja katsoa ei mitään liian vaativaa hömppää televisiosta. lauantai-iltana käytiin espanjatteren synttäreillä. oikein oli hauskat juhlat. ruoka oli tosi herkkua,isoja katkarapuja ja kaikkea kalallista. mola molaoli varattu vain juhlaväellejoten miljöökin oli nappivalinta synttärisankarilta. tosin tyypilliseen espanjalaistapaaan sankari oli havahtunut illan musiikkin vasta lauantaina ja hankkinut paikalle ehdan afrikaanerimusiikkia soittavan dj:n, josta kuului purnausta vähän joka suunnalta. mutta sitten taas espanjalaisten mutkaton ja rento suhtautumistapa nostatti tunnelmaa eikä dj minua ainakaan sen enempää harmittanut. pitäisi varmaan taas matkustaa hispaanojen maalle,tykkään niin kovasti heidän asenteestaan elämään. asiat järjestyvät aina tavalla tai toisella ja turha stressaaminen ei auta mitään. mutta juu,kyllähän sitä draamaakin saadaan aikaiseksi kaikesta.

nyt on mentävä. toivottakaa onnea, näin painajaisia siitä, että kasiluokkani buuaa uudelle luokanvalvojalleen..

sekalaista selostusta.

on meinannut alkaa laiskottaa tämä bloggaus, silti olisi kertoa vaikka mitä. myo:lla on alkanut jo kunnon kuhina ja töitä on tehty aamusta iltaan. maanantaina alkavat tosi toimet ja uusi vuosi käynnistyy. lapset ovat siirtyneet seuraavalle luokalle, täällä siis koulu alkaa aina vuoden vaihduttua. kouluvuosi jakautuu kolmeen jaksoon. jokaisen jakson välissä on loma, 6-7 viikon, 5 viikon ja viikon loma. tänä vuonna jatkan edelleen liikunnanopena ja kirjastotätinä. uutena vastuualueena tulee kasiluokka, minusta tuli siis luokanvalvojakin. muuta en voi sanoa kuin apua! luokanvalvojan hommaan kuuluu pitää huolta poissaoloista, pitää yhteyttä kotiin, järjestää luokkaretki :) sekä pysyä kartalla oppilaiden elämästä. lupauduin neljäksi päiväksi viikosta töihin, päivistä tulee pidempiä kuin viime vuonna. keskiviikon pidän vapaana, jotta karvakorvat pääsevät jatkossakin agilityyn.

arki alkaa siis taas rullaamaan.

taistelu fysioterapeutin opintojeni hyväksymisestä on taas kokenut kolauksen. namibia on voitolla 3-0. laki sanoo, että tutkinnon tulee olla nelivuotinen. piste. ei auta vaikka namibian vaatimusten mukaan opiskeltuja tunteja tuon neljän vuoden aikana pitää olla 4100, mikä tarkoittaa 157 opintopistettä suomessa. minulla pisteitä on 214,5, mikä taas tarkoittaa 5700 opiskeltua tuntia. ei mene minun jakeluun tämä laki, mutta niin kai se yleensä byrokratian kanssa on. laki on laki, vaikka se kuinka menisi metsään. asia sieppaa minua niin ylenpalttisen paljon. ärsyttää, raivostuttaa ja saa epätoivon partaalle. pelkään niin, että päiväni fysioterapeuttina ovat ohi. kohta olen ollut poissa töistä jo vuoden. rakastin työtäni ja se antoi minulle niin paljon ja nyt takaraivossa jyskyttää ajatus siitä, että entä jos en koskaan enää pääse fyssarin hommiin, kuka haluaa palkata ihmisen, joka on ollut kauan poissa ammatistaan.

noh, noiden ajatusten täyttäessä mieleni ajattelen silmälasiprojektia. myo:ta ja niitä lapsia siellä. tänään varmistui yhteistyökumppanit. paikallinen swakop optics hoitaa suurimman osan lapsista, diili oli niin hyvä, että siihen oli tartuttava ja specsavers hoitaa alle 12-vuotiaat ilman kustannuksia.

tulevat viikot ovat työtä täynnä, mutta myös huvia tuntuu mahtuvan paljon joukkoon. lauantaina juhlimme hulvattoman espanjattaren nelikymppisiä, seuraavana viikkona tanssitaan häitä, jopa kahden päivän voimin ja sitä seuraavana viikonloppuna pääsen ehkä-ehkä-mutta-melkein-varmasti kapiin!!!

kihlasormuksista en uskalla sen enempää sanoa kuin, että ehkä ensi viikolla saamme ne. jos näin käy niin kerron sitten enemmän. onhan tässä jo kaksi ja puoli kuukautta mennytkin.

koirat jaksaa hyvin. hilda tuntuu pullistuvan, painoa on jo melkein 18 kiloa vaikka tyttö on niin pieni, sterilisaatio on tainnut saada aikaan painonnousun. ruokaa hilda saa ihan tosi vähän ja se raukkaparka on vielä niin perso ruualle, että oikein säälittää. mara jatkaa lihasten kasvattamista, painoa on jo lähes 30 kiloa ja silti kylkiluut vaan paistavat läpi (ihan vaan hennosti), mutta niin on tarkoituskin. hilda saa edelleen kehuja agilityssä vaikka viime aikoina minusta on alkanut tuntua siltä, että minä olen kaikkein innoikkaimmin siellä mukana. koiruudet tahtoisi vain telmiä toisten koirien kanssa. riina!! vinkkejä työskentelyinnon herättämiseen. makupalat ja kehut testattu.

mies on edelleen vaan töissä, viimeisen 48 tunnin aikana en ole miestä aamun tervehdystä lukuunottamatta nähnyt. mies tulee keskellä yötä kotiin kun minä nukun ja lähtee aamulla ennen seitsemää kun minä nukun.

kesä jatkaa kulkuaan. päivisin lämpötila on reilusti yli +30, mutta illat ovat silti kylmiä. fleecellä ja toppatakilla mennään iltalenkit. lämpötilan vaihtelut jaksavat ihmetyttää edelleen vaikka siihen jo tottunut olenkin. suomessa taitaa pakkasta ja lunta riittää.

voikaa hyvin ja seuraavaan kertaan.

vihdoin koitti se hetki

että päästiin hieman viikonloppua viettämään niin, että mieskin oli mukana. lauantai kului iltamyöhään töissä, samoin sunnuntaiaamu. aurinko on jaksanut päivystää taivaalla jo päiväkausia, kuumana. meri tuntui ensimmäistä kertaa lämpimältä. martti uskaltautui leikkimään vedessä oikein kunnolla. se hyppi aaltojen yli ja molskahti kuono edellä veteen. hildaa ei meri kiehdo ellei rannan lähettyvillä ole hyljettä.
tarpeellisia lepohetkiä, kuoppa maahan ja sinne makaamaan.


oltiin muuten ekaa kertaa niin sanotusti rannalla, ihan vain rannalla olemisen vuoksi. ihan oli kelpopuuhaa sunnuntaille. kaippa se vaikuttaa, että asutaan lähes rannalla, joten harvemmin sinne tulee lähdettyä ihan vain aikaa viettämään. toki siellä joka päivä käydään aamulenkillä, välillä kalastamassa ja ihan muuten vaan käppäilemässä.

illemmalla kävimme leffassa katsomassa couples retreat. oli kyllä ihan huono. muuta ei voi sanoa. kai sitä pari väkinäistä naurua tuli naurettua, mutta molemmat päädyimme siihen, etttä kotona leffa olisi jäänyt kesken. armotta jo ensi hetkillä. sen sijaan joku aika sitten kävimme katsomassa inglorious bastardsin. se oli taasen erittäin paljon katsomisen arvoinen. silloin oli muuten leffateatterin sali melkein täynnä ja me ensimmäistä kertaa emme olleet ainoita katsojia.

mainiota viikon alkua!!
minulla onkin vielä huomenna vapaapäivä. jenkkivahvistuksemme ja samalla esimiehemme lento on myöhässä, joten pääsemme aloittamaan työt vasta tiistaina. lapset aloittaa vasta viikon päästä maanantaina. en millään malttaisi odottaa, että pääsen kertomaan lapsille uutisia näkötarkastuksista.

kiitokset vielä silmälasirahaston kartuttajille!!! en voi muuta kuin kiittää ja kumartaa. vielä olisi reipas yksi kolmannes kerättävänä, joten jos halukkaita vielä riittää niin ottakaahan yhteyttä!

kotirouvan todellisuutta

perjantai-ilta, kello vaille kymmenen ja mies on edelleen töissä. kotirouva on lannistunut eikä ole edes jaksanut ajatella illallista saatika sen valmistamista.

keskiviikko. kotirouva puunaa talon putipuhtaaksi, innostuu tekemään monta tuntia vaativaa moussakaa, salaattia ja jopa jälkiruokaa. mies tulee kotiin niin myöhään, että kotirouva on jo tirauttanut kyyneleet ja päättää vakaasti mielessään, että ei enää yritä kotirouvailla. eikä edes tarjoa ruokaa ihan vaan osoittaakseen pahaa mieltään miehelleen.

joskus sitä vain on vaikea jaksaa ymmärtää ja tukea miehen työn vaatimia tunteja. varsinkin, kun itse on vaan lomaillut. onneksi ensi maanantaina alkaa työt. mielenterveyteni kiittää. mielestäni olen jaksanut kiitettävän hyvin, miehen vuoksihan tänne tulin. mutta hei jotain rajaa!

puhdikasta!

silmälasirahasto jatkaa pullistumistaan. aivan mahtavaa on ollut huomata kuinka moni asiasta on kiinnostunut ja innostunut ja vieläpä halukas lahjoittamaan. en olisi uskonut, että moni asiasta syttyy. mutta syttyipä kuitenkin!! kiitos teille!!! viisi euroa on jo iso raha. yhteistyökumppani on jo melkein varmistunut, meidän kaksi alle 12-vuotiasta naperoa saavat mitä ilmeisemmin lasit vieläpä ihan ilmatteeksi. specsaverilla on eteläisessä afrikassa kampanja meneillään, jossa alle 12-vuotiaat saavat täyden näöntarkastuksen ja päälle vielä lasit ilman mitään kuluja. mahtavaa!! aikamoisen eufoorisen olon asioiden sujuminen saa pintaan.

sen kummempia tänne ei kuulu. päivät menee tulevan lukukauden tunteja suunnitellessa, tosin eilen lipsuin sinkkuelämän pariin viiden jakson ajaksi. koneeltani löytyy koko tuotanto!!!

koirat ovat olleet viime aikoina useampaan otteeseen naapurin poikien kanssa kalastamassa ja poimimassa simpukoita. kotiin saapuu aina kaksi ihan naattia pötkylää, jotka tahtovat vain nukkua ja nukkua.

mies on töissä, kuten aina. pientä keskustelua on käyty jonkin pienen reissun tekemisestä täällä jossain. nähtävää riittäisi. minun mieleni halajaa villihevosien luo. mutta kai miehenkin olisi jo aika nähdä tätä eläinkantaa vapaana vaeltamassa, mutta aika näyttää minne pajero pääsee seuraavaksi.

puhdista on taas otettava kaikki irti ja alettava kokkaamaan munakoisoista jotain, ehkäpä jotain moussakan tapaista. lurps!

onnellista uutta vuotta 2010!

niin ja ne uuden vuoden toivotukset.

olen niin tohkeissani saksalaisen pariskunnan hyväsydämisyydestä (tarinaa edellisessä postauksessa), että melkein meinasi unohtua toivottaa kaikille teille blogin lukijoille onnellista uutta vuotta 2010!! lupauksia en ole tehnyt, en ole hyvä niitä pitämään, mutta pakko mainita, että viime vuoden lupauksen olen pitänyt. hinnerjoen kylmän pakkastaivaan alla lupasin pitää yhteyttä suomeen, itse ajattelin silloin mielessäni tätä blogia, mutten sitä tohtinut vielä ääneen lausua. mielestäni olen lupaukseni pitänyt hyvin. blogi on päivittynyt säännöllisen epäsäännöllisesti. toki ihan kaikkea en täällä halua kertoa. kuka jaksaisi alituista vuodatusta koti-ikävästä ja turhautumisen tunteista? sillä niitäkin vuosi on pitänyt sisällään enemmän kuin edelliset vuoteni yhteensä. olkoon tämä paikka iloisemmille asioille ja näyttäköön tämä vain elämän kauniimpia puolia sillä niitäkin riittää. tuntuu kuin olisin vuoden matkustanut tunteiden vuoristoradassa. toivottavasti vuodesta 2010 tulee hieman loivempi vuoristojen suhteen.

nauttikaa elämästä!! pysähtykäää välillä kuuntelemaan itseänne ja ennen kaikkea läheisiänne!!

tarinan paikka

ihan todellisen tarinan. tarina saa alkunsa myo:lla suorittamistani terveystarkastuksista, tarkastusten yhteydessä liian monen lapsen opiskelua ja ihan elämää häiritsi huono näkö ja sitä johtuva alituinen päänsärky. huono näkö mitä ei ole koskaan tarkastettu silmälääkärillä. mietin mitä voisin tilanteessa tehdä. ratkaisuksi tuli silmälasirahasto, kirstun päällä istun minä. mutta mistä rahaa rahastoon? siinäpä pulma. joulu lähestyi joten keksin mielestäni kuningasidean. lahjoitan rahaa joululahjojen muodossa. tuntui turhalta ja hullulta lähettää lahjoja täältä suomeen, jossa kenelläkään ei ole oikeasti pulaa mistään joten lähettelimme miehen kanssa joulukorttejen mukana pienen lappusen, jossa kerroimme antavamme kyseisen henkilön puolesta 20 euroa silmälasirahastoon. pieni pesämuna oli nopeasti kerätty.

tänään tapasin pitkällisen nettikeskustelun päätteeksi saksalaisen pariskunnan, joka on matkustanut jouluksi lomailemaan namibiaan. he etsivät järjestöä jolle halusivat lahjoittaa joululahjansa. he taasen olivat pyytäneet kaikilta, jotka heille tahtovat joululahjansa antaa, lahjan rahana. rahaa kertyi sievoinen summa, 450 euroa. ja tämä pariskunta lahjoitti rahan tänään myo:n silmälasirahastoon. voisinko olla onnellisempi? en. rahaa on jo sen verran, että ehkä saamme kolmasosalle lapsista silmälasit. minulla on voittajafiilis!!! tämä on alku, mutta lupaava sellainen.

tammikuun aikana lapset pitäisi saada käytettyä silmälääkärissä ja sitten arvioida ketkä lasit saavat ensimmäisenä. sen pulman taidan vierittää silmälääkärin harteille.

jos jotain asia kiinnostaa enemmän niin minuun saa olla yhteydessä.

ps. aurinko on esillä taas pitkästä aikaa. vettä on satanut sisämaassa ja rannikolla on ollut harmaata ja pilvistä.