suomessa, matka sujui yllättävän sutjakkaasti aina helsingin lentokentälle saakka kunnes paljastui taas sama kuin edelliselläkin suomen reissulla. eli kappas vaan, matkalaukku jäi johannesburgiin. sekä minun että pikkuveljen. mikä harmistus. seuraavan kerran täytynee sitten kokeilla sitä, että itse tsekkaa laukut koneeseen. prkl.
äiti tekee ruokaa. nam!! uusia perunoita, salaattia halloumilla ja mansikoita jälkiruoaksi. täydellistä. silmäluomet ovat raskaat, mutta vielä vähän jaksaa.
long beachilla mara ja hilda ovat mellastaneet oikein huolella. mies oli hyvää hyvyyttään jättänyt ne sisälle, koska ilma on aamulla niin kylmä. lounastauolla oli sitten paljastunut, että kaiken mahdollisen irtaimiston olivat tuhonneet enemmän tai vähemmän. olipa hilda onnistunut jälleen meikeilläni myös sotkemaan oman naamansa ja mara jalkansa.
perunat ovat kypsiä.
29. heinäkuuta 2009
28. heinäkuuta 2009
SATA SATA SATA
on nyt täynnä. ylpeä minä itsestäni. aluksi hieman epäilytti, että mahtaako alkuinnostus kantaa pidemmälle. kantoi ainakin sadanteen postaukseen.
viisi kuukautta siitä, kun suomi jätettiin taakse ja nyt just olen tulossa jo toista kertaa suomessa käymään. tosin pikalomalle.
joten sovitaanko teidän kaikkien murujen kanssa joita ehdin tapaamaan, että ei nurista siitä kuinka lyhyeksi aika jää, joohan?? siitä tulee vaan niin riittämätön olo ja huono mieli. päiviä on muutama hassu, no viisi kuitenkin ja kolme kaupunkia.
pitänee mennä... nähdään pian!!
kone jää kotiin joten voipi olla, että vasta viikon päästä päivittelen seuraavan kerran.
mutta varmasti päivitän.
viisi kuukautta siitä, kun suomi jätettiin taakse ja nyt just olen tulossa jo toista kertaa suomessa käymään. tosin pikalomalle.
joten sovitaanko teidän kaikkien murujen kanssa joita ehdin tapaamaan, että ei nurista siitä kuinka lyhyeksi aika jää, joohan?? siitä tulee vaan niin riittämätön olo ja huono mieli. päiviä on muutama hassu, no viisi kuitenkin ja kolme kaupunkia.
pitänee mennä... nähdään pian!!
kone jää kotiin joten voipi olla, että vasta viikon päästä päivittelen seuraavan kerran.
mutta varmasti päivitän.
26. heinäkuuta 2009
takaisin long beachilla
takana pikamatka sisämaahan. hur!! kun siellä oli kylmä. yöllä oli varmasti nollaa lähellä lämpötila. toisin kuin täällä rannikolla, jossa on hiekkamyrskyt pauhanneet muutaman yön ja päivät ovat olleet kuumia.
meidän majapaikka oli niin keskellä ei mitään kuin voi olla, silmänkantamattomiin savannia ja erilaisia eläimiä. nähtiin sarvikuono, kirahveja ja paljon erilaisia antilooppeja, villisikoja ja pienen pieniä dassieita, jonkin sortin näätiä. näitä näätiä, jotka olivat tosi söpöjä ja näyttivät ihan murmeleilta , löytyi joka puolelta. huoneiston terassilta ja ympäristöstä. illalla yhdeksän aikaan olimme jo niin rättipoikkiväsyneitä, että ei jaksanut enää mitään muuta kuin vetää peiton päälle ja nukahtaa.
mies ja pikkuveli menivät pörisemään mönkijöillä ja minä jäin hieman viettämään omaa aikaa. ollaan touhuttu koko ajan niin paljon, siltä minusta ainakin tuntuu vaikka pikkuveli sanookin, että välillä on niin tylsääää. mutta aikamoisella vauhdilla on kuukausi vierähtänyt. pitkä aika pienelle miehelle tosin. viime viikosta saakka koti, kaverit ja vanhemmat ovat olleet jatkuvasti mielessä. eikä kuulema enää tule yksin tänne, ainakaan kuukaudeksi. vanhempien ja kavereiden kanssa kyllä. kohokohtia lomalla ovat olleet ehdottomasti martti ja hilda, delfiiniristeily, kameliratsastus, karting ja mönkijäajelut.
mahtaa meillä olla hiljaista ja erikoista aluksi, kun tulen takaisin suomesta ilman pikkuveljeä. pieni mies on kuitenkin tuonut järjestystä arkeen ruoka-ajoilla, nukkumaan menoilla jne...
koiravahtimme oli jättänyt sitten maran ja hildan makkariin lähtiessään tänä aamuna töihin ja ou my word! mikä sotku siellä oli. minun kaikki meikit oli purtu ja levitelty pitkin lattiaa, vaatteita revitty vaatekaapeista alas, sängyt myllätty kokonaan ja hyllyiltä tiputeltu tavaroita alas. onneksi ne ei siellä muutamaa tuntia kauempaa olleet. oli tullut väärinkäsitys siitä missä koirat ovat yksin ollessaan.
nähdään pian muruset! ja äiti, pikkuveli on ainakin vielä tässä vaihessa tulossa takaisin täysin terveenä ja hyväkuntoisena, monia uusia asioita oppineena sekä monta uutta kokemusta rikkaampana ja ainakin nyt tietää, ettei enää jätä äitiä ja isää näin pitkäksi aikaa yksin. mutta ollaan me hyvää huolta pidetty.
meidän majapaikka oli niin keskellä ei mitään kuin voi olla, silmänkantamattomiin savannia ja erilaisia eläimiä. nähtiin sarvikuono, kirahveja ja paljon erilaisia antilooppeja, villisikoja ja pienen pieniä dassieita, jonkin sortin näätiä. näitä näätiä, jotka olivat tosi söpöjä ja näyttivät ihan murmeleilta , löytyi joka puolelta. huoneiston terassilta ja ympäristöstä. illalla yhdeksän aikaan olimme jo niin rättipoikkiväsyneitä, että ei jaksanut enää mitään muuta kuin vetää peiton päälle ja nukahtaa.
mies ja pikkuveli menivät pörisemään mönkijöillä ja minä jäin hieman viettämään omaa aikaa. ollaan touhuttu koko ajan niin paljon, siltä minusta ainakin tuntuu vaikka pikkuveli sanookin, että välillä on niin tylsääää. mutta aikamoisella vauhdilla on kuukausi vierähtänyt. pitkä aika pienelle miehelle tosin. viime viikosta saakka koti, kaverit ja vanhemmat ovat olleet jatkuvasti mielessä. eikä kuulema enää tule yksin tänne, ainakaan kuukaudeksi. vanhempien ja kavereiden kanssa kyllä. kohokohtia lomalla ovat olleet ehdottomasti martti ja hilda, delfiiniristeily, kameliratsastus, karting ja mönkijäajelut.
mahtaa meillä olla hiljaista ja erikoista aluksi, kun tulen takaisin suomesta ilman pikkuveljeä. pieni mies on kuitenkin tuonut järjestystä arkeen ruoka-ajoilla, nukkumaan menoilla jne...
koiravahtimme oli jättänyt sitten maran ja hildan makkariin lähtiessään tänä aamuna töihin ja ou my word! mikä sotku siellä oli. minun kaikki meikit oli purtu ja levitelty pitkin lattiaa, vaatteita revitty vaatekaapeista alas, sängyt myllätty kokonaan ja hyllyiltä tiputeltu tavaroita alas. onneksi ne ei siellä muutamaa tuntia kauempaa olleet. oli tullut väärinkäsitys siitä missä koirat ovat yksin ollessaan.
nähdään pian muruset! ja äiti, pikkuveli on ainakin vielä tässä vaihessa tulossa takaisin täysin terveenä ja hyväkuntoisena, monia uusia asioita oppineena sekä monta uutta kokemusta rikkaampana ja ainakin nyt tietää, ettei enää jätä äitiä ja isää näin pitkäksi aikaa yksin. mutta ollaan me hyvää huolta pidetty.
24. heinäkuuta 2009
perjantaina päänsäryn jälkimainigeissa..
ensin onnitteluni kuopioon, uudelle isälle ja äidille ja pikkuprinsessallenne!!!! toivo elää, että näkisin viikon päästä ne pienen pienet varpaat!
ei pidä sairastua siis sikaflunssaan. pelko siitä on alkanut kyteä mielessä. viikon sisällä kuusi eri lentoa, kahdeksan kertaa lentokentällä. taidan hankkia sen maskin. juuri järkyttävästä oksetepäänsärystä selvinneenä tahtoo pysyä vain hyväkuntoisena.
vihdoin minun good standing -todistukseni saapui tänne suomesta. ei sitä kuin kuukausi odotettu. pakko sanoa kyllä, että se viipyi suomen päässä pari viikkoa ennen kuin saivat sen postitettua ja posti toimitti sen jämptisti tänne kahdessa viikossa. harmi vain, että se saapui vasta nyt. olin suunnitellut tekeväni pikkuveljen kanssa windhoekin reissun tuon todistuksen saavuttua, mutta nyt ei enää oikein ehditä. tiistaina alkaa matka suomeen. huomenna lähdetään sisämaahan päin safarille, ollaan safaripuistossa yötä ja voidaan tarkkailla sarvikuonojen yöllisiä juomasessioita huoneen terassilta. naapurin pojat ovat luvanneet huolehtia koirista.
tänään ehdittiin olla tehokkaita pikkuveljen kanssa. hän on muuten korvaamaton apu. niin hienosti osaa tehdä mitä ehdotan. siivottiin aamulla aamulenkin jälkeen koko talo. käytiin sanomassa heipat pelikaaneille ja hylkeille yhdessä suosikkikahviloistamme, mola molassa, tehtiin ruokaostokset, käytiin mönkijöillä dyyniajelulla (ihan semmoisella opastetulla niin kaik päästiin yhtaikaa, mies oli tietysti omallaan mukana ja oppi keulimaan, wuhuu!), tehtiin vielä pitsatkin ja kun oli aika laittaa pitsat uuniin aloin voimaan pahoin. yhtäkkinen päänsärky ja oksete. parin tunnin koomakipumakaaminen helpotti. on se muuten kumma kuinka tuommoisessa kiputilanteessa tekee vakaita päätöksiä esim. siitä, että vessaan hankitaan heti huomenna himmennettävät valot, naapurille käyn valittamassa aina haukkuvasta koirasta, hankin korvatulpat sekä opetan miehen ja pikkuveljen puhumaan hiirenhiljaa. enkä syö ja juo enää mitään epämääräistä.
ulkona pauhaa tuuli. se tietää mitäs muuta kuin hiekkamyrskyä yölle ja aamulle. pihapuumme palmu pitää hirmuista meteliä, kun tuulee. lehdillä on niin suuri pinta-ala ja kun ne tuulessa halkovat ilmaa on ääni välillä kammottavan pelottava ja kova. hiekkamyrskyjä kestää kuulema elokuun loppuun saakka. mutta yleensä niitä on vain muutama kuukaudessa täyden kuun aikaan. nyt tänä talvena lähes joka viikko ja ainakin 3-4 yötä peräkkäin.
hyvää viikonloppua ja tuhat halausta kuopioon ja onnittelut kaikille, sedälle, tädille, serkuille, mummolle, ukille, isomummolle ja uusille vanhemmille!!
ei pidä sairastua siis sikaflunssaan. pelko siitä on alkanut kyteä mielessä. viikon sisällä kuusi eri lentoa, kahdeksan kertaa lentokentällä. taidan hankkia sen maskin. juuri järkyttävästä oksetepäänsärystä selvinneenä tahtoo pysyä vain hyväkuntoisena.
vihdoin minun good standing -todistukseni saapui tänne suomesta. ei sitä kuin kuukausi odotettu. pakko sanoa kyllä, että se viipyi suomen päässä pari viikkoa ennen kuin saivat sen postitettua ja posti toimitti sen jämptisti tänne kahdessa viikossa. harmi vain, että se saapui vasta nyt. olin suunnitellut tekeväni pikkuveljen kanssa windhoekin reissun tuon todistuksen saavuttua, mutta nyt ei enää oikein ehditä. tiistaina alkaa matka suomeen. huomenna lähdetään sisämaahan päin safarille, ollaan safaripuistossa yötä ja voidaan tarkkailla sarvikuonojen yöllisiä juomasessioita huoneen terassilta. naapurin pojat ovat luvanneet huolehtia koirista.
tänään ehdittiin olla tehokkaita pikkuveljen kanssa. hän on muuten korvaamaton apu. niin hienosti osaa tehdä mitä ehdotan. siivottiin aamulla aamulenkin jälkeen koko talo. käytiin sanomassa heipat pelikaaneille ja hylkeille yhdessä suosikkikahviloistamme, mola molassa, tehtiin ruokaostokset, käytiin mönkijöillä dyyniajelulla (ihan semmoisella opastetulla niin kaik päästiin yhtaikaa, mies oli tietysti omallaan mukana ja oppi keulimaan, wuhuu!), tehtiin vielä pitsatkin ja kun oli aika laittaa pitsat uuniin aloin voimaan pahoin. yhtäkkinen päänsärky ja oksete. parin tunnin koomakipumakaaminen helpotti. on se muuten kumma kuinka tuommoisessa kiputilanteessa tekee vakaita päätöksiä esim. siitä, että vessaan hankitaan heti huomenna himmennettävät valot, naapurille käyn valittamassa aina haukkuvasta koirasta, hankin korvatulpat sekä opetan miehen ja pikkuveljen puhumaan hiirenhiljaa. enkä syö ja juo enää mitään epämääräistä.
ulkona pauhaa tuuli. se tietää mitäs muuta kuin hiekkamyrskyä yölle ja aamulle. pihapuumme palmu pitää hirmuista meteliä, kun tuulee. lehdillä on niin suuri pinta-ala ja kun ne tuulessa halkovat ilmaa on ääni välillä kammottavan pelottava ja kova. hiekkamyrskyjä kestää kuulema elokuun loppuun saakka. mutta yleensä niitä on vain muutama kuukaudessa täyden kuun aikaan. nyt tänä talvena lähes joka viikko ja ainakin 3-4 yötä peräkkäin.
hyvää viikonloppua ja tuhat halausta kuopioon ja onnittelut kaikille, sedälle, tädille, serkuille, mummolle, ukille, isomummolle ja uusille vanhemmille!!
22. heinäkuuta 2009
kamelit kuvina
kamelifarmin koira, jännittynyt beduiini ja tietysty kameli, jonka nimi jäi pimentoon.
tuttavuutta. veikeitä eläimiä. karva oli pehmeää ja hampaat ruskeaakin ruskeammat.
nousu oli jännittävää. ensi takajalat suoraksi ja sitten vasta etujalat. hetken oli olo, että ei siellä selässä vaan pysy. pikkuveli ratsasti kalahari-kamelilla. ja minä idillä.
ja matkaan. aavikolle tien vierustaan.
hetken jo mietin, mutta vain aluksi, että hulluko olen kun veljeni tuon tänne. mitä jos kameli suuttuu ja heittää veljen selästään. melko pian pelko osoittautui turhaksi. lauhkeita olivat.
pitkäkaulaisia nämä kamelit.
jihaa!! aavikon kunigas tulee!
ihastuttava aasi
alhaalla komeilee aasin ja seepran risteytys. nimi unohtui jo. oikein kesyn ja mukavan oloinen otus.
kaiken kaikkiaan ihana reissu. kamelifarmin emäntä oli aivan todella ystävällinen, puki meille päähineet ja pyysi vielä kahville reissun jälkeen. ei tosin jääty, oli jo kiiruhdettava kylille.
21. heinäkuuta 2009
kuntoiluvälineitä ja kameleita
pallot lentelee ja into on katossa. pitäisi olla jo nukkumassa. aargh! koiratkin ovat vielä vailla iltalenkkiä.
tänään oltiin kamelivaelluksella pikkuveljen kanssa. huisin hauskaa ja jännittävää aluksi. kamelin noustessa maasta ylös ja laskeutuessa takaisin alas oli kaikkein jännintä. molemmat ratsastettiin omilla kameleilla. minä idillä ja pikkuveli kalaharilla. päivän hauskinta puuhaa!
eilen kävimme tuliaishankinnoilla, joita jatkettiin myös tänään. eilen löytyi taas aivan ihastuttava kahvila. täällä voisi vain viettää päivän tai pari kierrellen noissa ihastuttavissa kahviloissa.
mies oli työmatkalla windhoekissa ja palasi takaisin muutaman kuntoiluvälineen kanssa. jumppapallo, kuminauha, matto ja semmoiset punnerruskahvat. viime viikolla ostettiin myös hyppynaru. tänään urheiltiin kolmiottelun muodossa. hyppynaruhyppelyä, punnerruksia ja tasapainoilua. minä onneton hävisin. mies huijasi joten pikkuveli oli kai voittaja!! näin ollen minä tulin sittenkin toiseksi. jei! luulitko mies ettet jää kiinni???
iltalenkki odottaa. luomet valuu alas. huomenna kuvia idi -ja kalaharikamelista. nähtiinpä me myös seepran ja aasin risteytys.
hyvää yötä ja huomenta ja päivää!
tänään oltiin kamelivaelluksella pikkuveljen kanssa. huisin hauskaa ja jännittävää aluksi. kamelin noustessa maasta ylös ja laskeutuessa takaisin alas oli kaikkein jännintä. molemmat ratsastettiin omilla kameleilla. minä idillä ja pikkuveli kalaharilla. päivän hauskinta puuhaa!
eilen kävimme tuliaishankinnoilla, joita jatkettiin myös tänään. eilen löytyi taas aivan ihastuttava kahvila. täällä voisi vain viettää päivän tai pari kierrellen noissa ihastuttavissa kahviloissa.
mies oli työmatkalla windhoekissa ja palasi takaisin muutaman kuntoiluvälineen kanssa. jumppapallo, kuminauha, matto ja semmoiset punnerruskahvat. viime viikolla ostettiin myös hyppynaru. tänään urheiltiin kolmiottelun muodossa. hyppynaruhyppelyä, punnerruksia ja tasapainoilua. minä onneton hävisin. mies huijasi joten pikkuveli oli kai voittaja!! näin ollen minä tulin sittenkin toiseksi. jei! luulitko mies ettet jää kiinni???
iltalenkki odottaa. luomet valuu alas. huomenna kuvia idi -ja kalaharikamelista. nähtiinpä me myös seepran ja aasin risteytys.
hyvää yötä ja huomenta ja päivää!
19. heinäkuuta 2009
kuumotus ja se ainainen hiekka
itätuuli on taas puhtanut perjantaista saakka. se tarkoittaa tällä hetkellä vuotta sitä, että yöt ja aamut hiekka pöllyää ja myrskyää. niin lujaa, että ulos ei oikein voi mennä, koska se hiekka sattuu ja se paiskautuu suuhun ja silmiin. auton maalipinta menee pilalle. tuulen tyynnyttyä jää vain raskas kuumuus. tukahduttavan tuntuinen. ja hiekkatyöt odottavat. piha on täynnä hiekkaa. tiet ovat hiekan peitossa. naapurit palkkaavat jonkun siivoamaan hiekkaa, mutta me siivoamme itse. milloinkahan kotiavun palkkaaminen alkaa tuntua niin luonnokkaalta, että teemme sen?
edellisviikolla siivosimme pihaa päivittäin. mies on välillä lähes pakkomielteinen tietynlaisen siisteyden suhteen. hiekkaa harjataan kasoihin, lastataan muovikasseihin ja kannetaan lähimmälle mahdolliselle hiekkakasalla tien viereen. tosin jotkut vain harjaavat sen kadulle, me ei tohdita käyttäytyä ihan niin röyhkeästi. kolmen päivän ajan joka ilta tuli täyteen 6 - 10 säkillistä hiekkaa. päivisin tuulen rauhoituttua kadut tullaan siivoamaan. ainakin viisi äijää harjaa hiekkaa tieltä takaisin tien viereen.
eilinen päivä meni spca:n fun dog showssa. paljon karvakuonoja. meidänkin lähti sitten lopulta mukaan. ja voi, minä olin niin ylpeä emäntä. olin aivan varma, että hilda rähiseen jokaiselle vastaantulijalle. mutta ei, meidän mussukat käyttäytyi niin hienosti. pientä tohotusta ja vouhotusta vain, mutta nätisti ne jaksoivat olla paikallaan ja ennen kaikkea haukkumatta. on ne niin mun mussukoita! ensi keskiviiikkona olisi tarkoitus mennä martin kanssa agilitya kokeilemaan.
saas nähdä mitä tänään jaksetaan. kartinkia pitäisi poikien päästä taas ajamaan.
edellisviikolla siivosimme pihaa päivittäin. mies on välillä lähes pakkomielteinen tietynlaisen siisteyden suhteen. hiekkaa harjataan kasoihin, lastataan muovikasseihin ja kannetaan lähimmälle mahdolliselle hiekkakasalla tien viereen. tosin jotkut vain harjaavat sen kadulle, me ei tohdita käyttäytyä ihan niin röyhkeästi. kolmen päivän ajan joka ilta tuli täyteen 6 - 10 säkillistä hiekkaa. päivisin tuulen rauhoituttua kadut tullaan siivoamaan. ainakin viisi äijää harjaa hiekkaa tieltä takaisin tien viereen.
eilinen päivä meni spca:n fun dog showssa. paljon karvakuonoja. meidänkin lähti sitten lopulta mukaan. ja voi, minä olin niin ylpeä emäntä. olin aivan varma, että hilda rähiseen jokaiselle vastaantulijalle. mutta ei, meidän mussukat käyttäytyi niin hienosti. pientä tohotusta ja vouhotusta vain, mutta nätisti ne jaksoivat olla paikallaan ja ennen kaikkea haukkumatta. on ne niin mun mussukoita! ensi keskiviiikkona olisi tarkoitus mennä martin kanssa agilitya kokeilemaan.
saas nähdä mitä tänään jaksetaan. kartinkia pitäisi poikien päästä taas ajamaan.
18. heinäkuuta 2009
aarre kahvilaksi
jos ei pöhköt miehet tätä osaa arvostaa niin ei se mitään. minä osaan. aivan ihana ja söpö. viileä takapiha piilossa melulta. ihanan vehreä ja kaunis. täynnä kauniita yksityiskohtia. kaikki käsittääkseni kaupan. sisällä pieni putiikki. vanhahtavaa tavaraa. ajan patinoimaa ja uh! edelleen vaan niin kaunista. löydettyäni paikan ensimmäistä kertaa hihkuin innoissani miehelleni, eikä hän ymmärtänyt. tokaisi kaiken olevan vanhaa romua, mutta sanoi kuitenkin äitinsä varmasti rakastavan paikkaa. äidin ihastelevan tavaroita isän tuhahdellessa takana. pikkuveljen vietyäni samaiseen paikkaan hihkuin taas innoissani ja kyselin, että eikö ole valtavan kaunis kahvila. siihen pikkuveli vastasi, että no täällähän on vaan kaikkea vanhaa, kenen mielestä nuo voi olla hienoja. välipala sentään oli maittavaa. sandwich with bacon and egg!! and chocolate cake please! tilaus onnistuu tuosta vaan jo. tosin välillä ujous voittaa. mutta harvemmin enää. ja minä olen niin ylpeä isosisko.
dyyneillä. voittajafiiliksissä. päivä oli niin kuuma, että melkein tippui koirilta kielet suusta.
minä. söpöliini hildako jotain osaisin tuhota??
ja sinne meni jo rakkaiksi tulleet uudet suosikkikenkäni. tuona yhtenä iltana jätin laittamatta ne jalkaani. mikä virhe. ehkä suutari voisi laittaa jonkun nahkaläpyskän tuohon.
vuosia sitten rakkaalta ystävältä saatu suojelusenkeli on kulkenut aina mukanani. hilda riisui ja repi sen mekon, siivet, tukan ja sädekehän. tunnistatko sen vielä riina? läksiäislahjaksi saadun kapteenipossun (olisiko se pipsa-possu?) sisältä oli hienovaraisesti vain revitty ilmeisesti hildan mielestä ärsyttävän äänen aikaansaava patteristo. itse possu ei kärsinyt vahinkoja.meitä odottaa spca:n fun dog show. päiväpuuhaa lauantaille. ulkona on vain niin helkutan kuuma, että omat koirimukset taitavat jäädä kotiin. aamulenkillä tuntuivat olevan jo niin tuskissaan kuumuudesta. eikä ne parat vieläkään uskalla mennä ilman meitä veteen vilvoittelemaan.
aurinkoista lauantaita!
16. heinäkuuta 2009
tuhat loistavaa aurinkoa
olen jumittanut parin päivän ajan kaiken liikenevän ajan khaled hosseinin tuhat loistavaa aurinkoa -romaanin kanssa.
kahden afganistanilaisnaisen tarina oli vangitseva. karmaiseva suorastaan.
pikkuhiljaa palaudun omaan todellisuuteni. enkä voi olla ajattelematta, että totuus on tarua ihmeellisempää, millaista elämä voi oikeasti olla siellä jossain kaukana.
päivän tiskit odottavat altaassa. tiskatessa on aikaa ajatella ja rauhoittua.
ollaan me toki muutakin puuhattu. tehty koruja rannalta löytyneistä simpukoista ja juoksenneltu dyyneillä. muutaman kylmän päivän jälkeen viime yönä oli taas hiekkamyrsky, joka taas tarkoittaa kuumaa iltapäivää ja lämmintä iltaa. kirjaa luin palmun alla kuumassa paahteessa ja lämpimässä illassa.
pitäkää huolta itsestänne ja ennen kaikkea toisistanne!
kahden afganistanilaisnaisen tarina oli vangitseva. karmaiseva suorastaan.
pikkuhiljaa palaudun omaan todellisuuteni. enkä voi olla ajattelematta, että totuus on tarua ihmeellisempää, millaista elämä voi oikeasti olla siellä jossain kaukana.
päivän tiskit odottavat altaassa. tiskatessa on aikaa ajatella ja rauhoittua.
ollaan me toki muutakin puuhattu. tehty koruja rannalta löytyneistä simpukoista ja juoksenneltu dyyneillä. muutaman kylmän päivän jälkeen viime yönä oli taas hiekkamyrsky, joka taas tarkoittaa kuumaa iltapäivää ja lämmintä iltaa. kirjaa luin palmun alla kuumassa paahteessa ja lämpimässä illassa.
pitäkää huolta itsestänne ja ennen kaikkea toisistanne!
14. heinäkuuta 2009
diipadaapa
hehee. päivä on taas nukkumista vaille pulkassa. pikkuveljen kanssa on vietetty jo yli kaksi viikkoa. tykkään niin seurata kuinka hän pähkäilee asioita. kyselee niin paljon. esimerkiksi kuinka monta megapikseliä on silmässä? miten siihen sitten voi vastata jotenkin edes asiallisesti? että kvg vai mitä? no ei sitä ainakaan.
ja minä sen vaan jaksan pähkäillä itseni kanssa. kuinka olen sitten jaksanut olla tukena ja turvana? en kovin hyvin mielestäni. mielestäni minä olen tarvinnut tukea ja turvaa mieheltäni. mielestäni asetelma on kääntynyt päälaelleen. miehellä asiat ovat hyvin. on työ ja tarkoitus. miksi paperini suomesta ei vaan voi tulla jo perille?? tällä hetkellä odotan good standing - todistusta. todistusta siitä, että en ole aiheuttanut mitään vahinkoa harjoittaessani fysioterapiaa ja olen toiminut esimerkillisesti ammatissani. todistuksen tulee olla uusi, se saa olla korkeintaan 100 päivää vanha ennen kuin toimitan sen namibian terveysministeriöön, jonka tulee siis hyväksyä tutkintotodistukseni. nyt todistus on ollut jo 3 viikkoa matkalla. neljä kuukautta olen jo odottanut. ei enää millään jaksaisi odottaa lisää. ehkä oli virhe mennä auttamaan ft-ystävää, koska se laukaisi niin syvän tarpeen tehdä töitä. no, ei siitä sen enempää.
tänään haahuiltiin pikkuveljen kanssa walvis bayssa. käytiin parissa kaupassa ja hieman herkuttelemassa vohveleilla ja pannukakulla kuumalla banaanilla ja kanelikastikkeella. illalla olimme naapurin poikien kanssa syömässä ja sen jälkeen oli tarkoitus vierailla vielä casinolla, ihan vaan katsomassa paikkaa. mutta ei pikkuveljellä riittänyt vielä ikä sisälle. ihan leppoisa ilta oli.
eilen vietimme päivää kolmen suomalaisen naisen kanssa. kipusimme dune sevenille. rankkaakin rankempaa. dyyni on yksi korkeimmista ja jyrkimmistä. nämä suomalaiset ovat olleet namibiassa kuukauden ajan kartoittamassa edustamansa järjestön toimintaa. eivät olleet iloisia näkemästään. suomesta tuleva raha ei ole mennyt toiminnan kehittämiseen vaan omiin kuluihin. surullista oli kuultava. he kohtasivat aivan erilaisen namibian kuin me. sitä kohtaa täällä kyllä myös paljon, että paikalliset luulevat meidän eurooppalaisina olevan aina rikkaita. valmiina maksamaan kaikesta paljon. ja valmiina aina huijattavana olemiseen. kassalla vaihtorahoista on pidettävä huolta. henkilökohtaisesti annan mieluummin reilusti tippiä kuin suostun siihen, että se vaivihkaa minulta huijataan. pyrin aina puuttumaan noihin huijaustilanteisiin vaikka se välillä nololta ja tiukkistelulta tuntuukin.
sata blogipäivitystä ei ole enää kaukana. pitäisi varmaan järjestää jonkin sortin virtuaalijuhlat taikka arpajaiset. arpajaisten henkenä taitaa näissä blogeissa olla se, että kaikki lukijat innostuvat kommentoimaan ja minä sitten lähetän jotain mukavaa yllätystä postitse tulemaan. arvon siis kaikkien kommentoijien kesken jotain pientä kivaa?? ja jos sataa postausta alan miettimään niin toki taas alan mielessäni arpomaan, että ketkähän kaikki tätä lukee.
mutta sadanteen postaukseen on vielä aikaa.
hyvää yötä.
ja minä sen vaan jaksan pähkäillä itseni kanssa. kuinka olen sitten jaksanut olla tukena ja turvana? en kovin hyvin mielestäni. mielestäni minä olen tarvinnut tukea ja turvaa mieheltäni. mielestäni asetelma on kääntynyt päälaelleen. miehellä asiat ovat hyvin. on työ ja tarkoitus. miksi paperini suomesta ei vaan voi tulla jo perille?? tällä hetkellä odotan good standing - todistusta. todistusta siitä, että en ole aiheuttanut mitään vahinkoa harjoittaessani fysioterapiaa ja olen toiminut esimerkillisesti ammatissani. todistuksen tulee olla uusi, se saa olla korkeintaan 100 päivää vanha ennen kuin toimitan sen namibian terveysministeriöön, jonka tulee siis hyväksyä tutkintotodistukseni. nyt todistus on ollut jo 3 viikkoa matkalla. neljä kuukautta olen jo odottanut. ei enää millään jaksaisi odottaa lisää. ehkä oli virhe mennä auttamaan ft-ystävää, koska se laukaisi niin syvän tarpeen tehdä töitä. no, ei siitä sen enempää.
tänään haahuiltiin pikkuveljen kanssa walvis bayssa. käytiin parissa kaupassa ja hieman herkuttelemassa vohveleilla ja pannukakulla kuumalla banaanilla ja kanelikastikkeella. illalla olimme naapurin poikien kanssa syömässä ja sen jälkeen oli tarkoitus vierailla vielä casinolla, ihan vaan katsomassa paikkaa. mutta ei pikkuveljellä riittänyt vielä ikä sisälle. ihan leppoisa ilta oli.
eilen vietimme päivää kolmen suomalaisen naisen kanssa. kipusimme dune sevenille. rankkaakin rankempaa. dyyni on yksi korkeimmista ja jyrkimmistä. nämä suomalaiset ovat olleet namibiassa kuukauden ajan kartoittamassa edustamansa järjestön toimintaa. eivät olleet iloisia näkemästään. suomesta tuleva raha ei ole mennyt toiminnan kehittämiseen vaan omiin kuluihin. surullista oli kuultava. he kohtasivat aivan erilaisen namibian kuin me. sitä kohtaa täällä kyllä myös paljon, että paikalliset luulevat meidän eurooppalaisina olevan aina rikkaita. valmiina maksamaan kaikesta paljon. ja valmiina aina huijattavana olemiseen. kassalla vaihtorahoista on pidettävä huolta. henkilökohtaisesti annan mieluummin reilusti tippiä kuin suostun siihen, että se vaivihkaa minulta huijataan. pyrin aina puuttumaan noihin huijaustilanteisiin vaikka se välillä nololta ja tiukkistelulta tuntuukin.
sata blogipäivitystä ei ole enää kaukana. pitäisi varmaan järjestää jonkin sortin virtuaalijuhlat taikka arpajaiset. arpajaisten henkenä taitaa näissä blogeissa olla se, että kaikki lukijat innostuvat kommentoimaan ja minä sitten lähetän jotain mukavaa yllätystä postitse tulemaan. arvon siis kaikkien kommentoijien kesken jotain pientä kivaa?? ja jos sataa postausta alan miettimään niin toki taas alan mielessäni arpomaan, että ketkähän kaikki tätä lukee.
mutta sadanteen postaukseen on vielä aikaa.
hyvää yötä.
11. heinäkuuta 2009
lähtö - löytö
mikä on se hetki?
mikä siitä vakuuttaa?
mikä saa haluamaan?
mikä saa pelkäämään?
kuinka teen päätöksiä? totta puhuen ne menee minun kohdallani niin tunteella. järjestä ei ole tietoakaan. luotan tunteisiini ja vaistooni. joskus menee niin päin puita ja välillä taas oikeaan. kuinka uskalsin tehdä päätökseni lähteä namibiaan ja jättää turvallisen eloni littoisissa? luotan mieheeni ja mieheni järkeen. luotan myös omaan kykyyni valita. valita sen mikä minusta tuntuu oikealta. minusta tuntui oikealta lähteä. ottaa ja lähteä. luopua kaikesta siitä minkä olin rakentanut eloni ympärille. luopua siitä mikä minulle on tärkeää. koska vasta silloin ymmärrän sen kuinka tärkeää ja arvokasta se minulle on. jollain tapaa minua kiehtoo valtavasti aloittaa alusta. rakentaa pesä ja elo. nähdä kuinka pärjään. kuinka sopeudun ja jaksan. sopeudun helposti. jaksan huonosti. ei hyvä yhtälö. mutta kyllä minä pärjään. kyllä me pärjätään. luottavaisena uskon siihen, että kaikki tästä järjestyy. saan työluvan ja pääsen toteuttamaan itseäni fyssarina. mutta siihen menee aikaa. aikaa, mitä meillä on rajallinen määrä mutta toisaalta sitä meillä aina on. eilen olin niin innoissani, kun sain osallistua kahden ft-potilaan terapiaan. niin täynnä energiaa ja toteuttamisen halua. juuri semmoista paloa, jonka haluaisin säilyttää aina, mutta tiedän että niin ei kuitenkaan voi olla.
elo täällä ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista, vaikka siltä liian paljon välillä vaikuttaakin. vaikeaa tämä on.yksinäisyys, ikävä, sovinistimachokulttuuri, rotujen väliset erot, työluvan saamisen vaikeus, mitätön vedenpaine, ainainen hiekka korvissa ja pätkivä netti pitävät siitä huolen. mutta kyllä me tämä klaarataan. aivan varmasti. ilon aiheita on niin paljon. niin usein saa myös ymmärtää sen, että mikään ei ole tärkeämpää kuin olla rakkaansa tai rakkaidensa kanssa yhdessä ja jakaa kaunis hetki. katsella tuhansia vuosia lähes muuttumattomana ollutta maisemaa ja todeta, että vain me itse olemme vastuussa siitä millaiseksi elomme teemme.
heh. hiekkadyyneille istuminen aiheuttaa kaihoisaa pohdintaa ja synnyttää lujaa uskoa itseensä ja tulevaan. suosittelen.
mikä siitä vakuuttaa?
mikä saa haluamaan?
mikä saa pelkäämään?
kuinka teen päätöksiä? totta puhuen ne menee minun kohdallani niin tunteella. järjestä ei ole tietoakaan. luotan tunteisiini ja vaistooni. joskus menee niin päin puita ja välillä taas oikeaan. kuinka uskalsin tehdä päätökseni lähteä namibiaan ja jättää turvallisen eloni littoisissa? luotan mieheeni ja mieheni järkeen. luotan myös omaan kykyyni valita. valita sen mikä minusta tuntuu oikealta. minusta tuntui oikealta lähteä. ottaa ja lähteä. luopua kaikesta siitä minkä olin rakentanut eloni ympärille. luopua siitä mikä minulle on tärkeää. koska vasta silloin ymmärrän sen kuinka tärkeää ja arvokasta se minulle on. jollain tapaa minua kiehtoo valtavasti aloittaa alusta. rakentaa pesä ja elo. nähdä kuinka pärjään. kuinka sopeudun ja jaksan. sopeudun helposti. jaksan huonosti. ei hyvä yhtälö. mutta kyllä minä pärjään. kyllä me pärjätään. luottavaisena uskon siihen, että kaikki tästä järjestyy. saan työluvan ja pääsen toteuttamaan itseäni fyssarina. mutta siihen menee aikaa. aikaa, mitä meillä on rajallinen määrä mutta toisaalta sitä meillä aina on. eilen olin niin innoissani, kun sain osallistua kahden ft-potilaan terapiaan. niin täynnä energiaa ja toteuttamisen halua. juuri semmoista paloa, jonka haluaisin säilyttää aina, mutta tiedän että niin ei kuitenkaan voi olla.
elo täällä ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista, vaikka siltä liian paljon välillä vaikuttaakin. vaikeaa tämä on.yksinäisyys, ikävä, sovinistimachokulttuuri, rotujen väliset erot, työluvan saamisen vaikeus, mitätön vedenpaine, ainainen hiekka korvissa ja pätkivä netti pitävät siitä huolen. mutta kyllä me tämä klaarataan. aivan varmasti. ilon aiheita on niin paljon. niin usein saa myös ymmärtää sen, että mikään ei ole tärkeämpää kuin olla rakkaansa tai rakkaidensa kanssa yhdessä ja jakaa kaunis hetki. katsella tuhansia vuosia lähes muuttumattomana ollutta maisemaa ja todeta, että vain me itse olemme vastuussa siitä millaiseksi elomme teemme.
heh. hiekkadyyneille istuminen aiheuttaa kaihoisaa pohdintaa ja synnyttää lujaa uskoa itseensä ja tulevaan. suosittelen.
aamiaisella
dyyneille vei tänään tiemme. pajerolla ja mönkijällä. voi tätä moottoreiden määrää. minua kauhistuttaa, suoraan sanottuna. mies ja pikkuveli pörräsivät minkä jaksoivat. joutuivat hakemaan bensaakin lisää.
hilda ihmettelee, jälleen kerran, että minne se mara taas katosi.
pikkuveljen taiteilua, mitä enemmän hiekka pöllyää sen parempi.
mies vuorostaan.
ja edelleen mies menee.
hilda ja mara vaanivat toisiaan.
tunnin riehumisen jälkeen oli levättävä, alamäessä ja sammakkoasennossa. mahdollisimman suuri pinta-ala kehosta vasten kylmää hiekkaa.
näin meidän lauantai alkoi. herättiin miehen kanssa taas jo ennen kahdeksaa ja käytiin juoksemassa, suihkun kautta dyyneille. nyt voisi taas mennä suihkuun. hiekkaa on kertynyt iholle ihan kiitettävä määrä.
mies ja pikkuveli ovat menossa ajamaan kartingia. naapurin poikaa kiukuttaa niin viime viikon häviö, että tahtoo ottaa uusinnan. minä taidan jäädä ottamaan aurinkoa.
laiskanpulskeaa lauantaita!!
mitenkäs sukujuhlat ovat sujuneet petosella??? meiltä kaikilta paljon terveisiä rakkaille sukulaisille!!
10. heinäkuuta 2009
perjantai!!!
johan se itätuuli herkesi puhaltamasta. harmaan kylmä kosteus on palannut, talven tunnelmaa.
tänään lämpömittari näyttää vain +16, kun se vielä eilen oli +33.
eilinen päivä meni aika pitkälle vain oleskelussa, pyykinpesussa ja koirien kanssa ulkoillessa.
tänään kävimme pikkuveljen kanssa swakopin kristalligalleriassa. näimme maailman suurimman kvartsikristallin. ohhoh! ei se edes kiillellyt tai mitenkään erityisemmin säväyttänyt. se oli harmahtava ja suuri kivimöhkäle. hienointa oli kävellä kallioon louhittua käytävää pitkin, missä ainoastaan kristallit valaisivat matkaa. ihan kuin olisi kummitusjunassa ollut.
mies pääsee pian töistä. hiekkadyynit odottavat. en muista, joka olen kertonut, mutta viikko sitten mies tuli töistä kotiin mönkkärin kanssa. oli sitten ostanut sen itselleen. sen saman mistä on ollut kuvia aikaisemminkin. mies ja pikkuveli ovat ihan innoissaan siitä. joka ilta ovat käyneet sen kanssa ajelemassa. kypärät päässä, kyllä äiti!
ja minä lähden auttamaan ft-ystävääni!! töihin!!! avh-potilas odottaa!!!!!!! mahtavaa!!!!!
oikein mukavaa viikonloppua.
tänään lämpömittari näyttää vain +16, kun se vielä eilen oli +33.
eilinen päivä meni aika pitkälle vain oleskelussa, pyykinpesussa ja koirien kanssa ulkoillessa.
tänään kävimme pikkuveljen kanssa swakopin kristalligalleriassa. näimme maailman suurimman kvartsikristallin. ohhoh! ei se edes kiillellyt tai mitenkään erityisemmin säväyttänyt. se oli harmahtava ja suuri kivimöhkäle. hienointa oli kävellä kallioon louhittua käytävää pitkin, missä ainoastaan kristallit valaisivat matkaa. ihan kuin olisi kummitusjunassa ollut.
mies pääsee pian töistä. hiekkadyynit odottavat. en muista, joka olen kertonut, mutta viikko sitten mies tuli töistä kotiin mönkkärin kanssa. oli sitten ostanut sen itselleen. sen saman mistä on ollut kuvia aikaisemminkin. mies ja pikkuveli ovat ihan innoissaan siitä. joka ilta ovat käyneet sen kanssa ajelemassa. kypärät päässä, kyllä äiti!
ja minä lähden auttamaan ft-ystävääni!! töihin!!! avh-potilas odottaa!!!!!!! mahtavaa!!!!!
oikein mukavaa viikonloppua.
9. heinäkuuta 2009
kyllä meillä kaikilla oli niin mukavaa....
kiitokset kaikille onnitteluista. täytyy taas totutella tähän uuteen ikään. ei kai sillä niin eroa ole onko 28 vai 29, mutta kun se 30 häämöttää jo ihan siinä lähellä. ja sitten iskee pieni paniikkiahdistus. missä on ura, missä on lapset, missä on se ja se ja se?? täällä sitä nyt ns.työttömänä hoidan koiriani, jossain tsiljoonan pitkän matkan päässä paikkaa, jossa voisi olla vielä mahtava työpaikka ja koulutusmahdollisuudet. aarrgh! no, ehkä kolmen vuoden päästä olen saanut tehdä täälläkin töitä ja edetä johonkin suuntaan. kaippa se tuo työ määrittelee minua paljon ja sillä mittaa omaa onnistumistaan. vaikka eihän se niin mene, ainakaan aina. oravanpyörästä hyppääminen pois tekee hyvää ja on terveellistä. mutta onko oman työuran uhraaminen toisen työuran vuoksi järkevää??? tuskinpa vaan. mutta mitä sitä ei tekisi rakkaansa vuoksi?
eilen meillä oli hauskaa. keksittiin leipoa maralle ja hildallekin kakku, jogurttia, jauhelihaa ja makkaraa, koristeena muutama puruluu. maistuisko??
toiset odotti ihan kuola poskella. vahtivat kakkuaan silmää räpäyttämättä.
ja kun lupa tuli niin tasa-arvoisesta jaosta ei ollut tietoakaan. martti sen taisi vetäistä kahdella haukulla. hilda-parka. ei se edes puruluuta onnistunut saamaan.
juhlatunnelmaa upeilla partylaseilla.
kakku a la pikkuveli. 29 kynttilää löytyi kakusta!! ja sain ne kaikki puhallettua yhdellä kertaa.
pikkuveli maistoi elämänsä ensimmäisen osterin ja kuulema myös viimeisen.
kuumuus jatkuu vaan. neljäs päivä menossa tätä lähes sietämätöntä kuumuutta. tuuli on polttavan kuumaa ja hiekka pöllyää joka puolella ja joka paikkaan. sisätiloissa ollaan lähes koko ajan oltu. eilen vierailtiin swakopin käärmepuistossa. musta mamba ja eri kobrat tuli nähtyä, toivottavasti en tapaa niitä enää uudelleen.
nauttikaa kesästä ja syökää mansikoita ja herneitä minunkin puolesta ja erityisesti uusia perunoita!!
eilen meillä oli hauskaa. keksittiin leipoa maralle ja hildallekin kakku, jogurttia, jauhelihaa ja makkaraa, koristeena muutama puruluu. maistuisko??
toiset odotti ihan kuola poskella. vahtivat kakkuaan silmää räpäyttämättä.
ja kun lupa tuli niin tasa-arvoisesta jaosta ei ollut tietoakaan. martti sen taisi vetäistä kahdella haukulla. hilda-parka. ei se edes puruluuta onnistunut saamaan.
juhlatunnelmaa upeilla partylaseilla.
kakku a la pikkuveli. 29 kynttilää löytyi kakusta!! ja sain ne kaikki puhallettua yhdellä kertaa.
pikkuveli maistoi elämänsä ensimmäisen osterin ja kuulema myös viimeisen.
kuumuus jatkuu vaan. neljäs päivä menossa tätä lähes sietämätöntä kuumuutta. tuuli on polttavan kuumaa ja hiekka pöllyää joka puolella ja joka paikkaan. sisätiloissa ollaan lähes koko ajan oltu. eilen vierailtiin swakopin käärmepuistossa. musta mamba ja eri kobrat tuli nähtyä, toivottavasti en tapaa niitä enää uudelleen.
nauttikaa kesästä ja syökää mansikoita ja herneitä minunkin puolesta ja erityisesti uusia perunoita!!
7. heinäkuuta 2009
risteilyltä
en tiedä mitä kuville tapahtui pienennysvaiheessa. laatu kärsi ja paljon. mutta koittakaa kestää! tässä todistusaineisto valaasta. parempaa kuvaa ei ole enkä toisaalta halunnut vahdata linssin takana koko aikaa, koska sitten en olisi nähnyt valaita ollenkaan livenä.alhaalla näkymää rannalta. kaunista. minusta ainakin.
haaksirikkoutunut paatti.
pullonokkaystäviämme.
veneen perässä.
hyljeyhdyskuntaa. näitä kavereita on tuolla rannalla 20 000. koko namibian rannikolta löytyy 1 500 000 - 2 200 000 hyljettä eli aikasta paljon.
lounasherkkuja.
pikkuhylje hyppäsi ensin veneeseen. veneen perästä se nousi ja kiipesi.
ja samaa reittiä poistui.
tämä hylje oli nimetty robbieksi. oli pari kertaa suurempi kooltaan kuin ensimmäinen vieras.
robbie lähdössä pois. robbie tuli ihan laidan yli hyppäämällä. siihen se molskahti keskelle paattia, noin vaan.
sitä siinä sitten ihasteltiin.
onnellinen pikkuveli.
näkymää rannalta, mistä veneet lähtevät risteilylle. matkassa oli ehkä 8 venettä. toiset isompia katamaraaneja ja toiset pieniä paatteja.
rantaravintolasta risteilyn jälkeen, kahvia ja pirtelöä. aivan ihana paikka.
voi, että harmittaa kun tuo kuvanlaatu on noin kehno.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
