29. maaliskuuta 2009

mitä kello on???

tietokone näyttää jo yli 12.00, mutta vahvasti epäilen, että namibiassa kesäaikaan siirrytän vasta ensi sunnuntaina. viikon ajan olemme eri ajassa. televisio ei jostain syystä toimi, mutta radiossa sanottiin äsken, että kello on varttia vaille 11. joten eri aikaa eletään viikon verran.

aikamoista hulinaa on vietetty perjantaina ja eilen. swakopmundiin tutustuttu oikein urakalla, muutama aivan ihastuttava baari/ravintola on löytynyt. yhteen koiratkin ovat tervetulleita. merenrannalla, hiekalla oleva keidas, auringonlaskua voi katsella nuotion ääressä aurinkotuolissa makoillen, ei paha, ei. koirat saavat olla vapaana, kirmailla pitkin rantaa yhdessä. muut koirat tekivätkin niin, mutta martti ei vielä rohjennut. mies on kovin onnekas, koska hänen työkaverit ovat aivan loistotyyppejä. tarkoitus oli vain mennä lounaalle eilen heidän kanssaan, mutta yllättäin hengasimme yhdessä koko päivän. työkaverit ovat reilusti meitä vanhempia, mutta sitäkin mukavempia, tarinoita heidän elämästä täällä voisi kuunnella loputtomiin. kaikista luonnonpuistoista, eläimistä, namibian ja etelä-afrikan kehittymisestä, sodista jne... samalla yrittäen löytää vastauksia siihen, miksi asiat ovat niin kuin ovat nyt. miksi valkoiset ja mustat eivät vieläkään ole kavereita keskenään? kuinka tuloerot voivat olla niin valtavia? mistä löytyy rento elämän asenne? kuinka kaikki ovat niin ystävällisiä ja mukavia? mikä on just now, now ja nownow:n ero? tai no:n ja nonon:n?

äiti-ikävä on ollut suuri koko viikonlopun!!! ja kaikki ikävä myös. jotenkin myös silloin, kun on todella mukavaa niin haluaisi sen niin kovasti jakaa rakkaidensa kanssa.

27. maaliskuuta 2009

laatikoiden keskellä

muuttokuorma saapui lopulta eilen!!! autotalli on täynnä pahvilaatikoita, eilen purin muutaman keittiölaatikon ja olo oli kuin jouluna!!! voi sitä paperin ja ihastuksen määrää, kun omat rakkaat kipot kuoriutuivat papereista. mies hyräili onnellisena saadessaan oman television paketista ulos. tänään purkaminen jatkuu. ongelmaksi vain koituu se, että minne tavarat mahtuu. lienee on lähdettävä lipasto-ostoksille. mitään hyllyjä, lipastoja tms ei asunnossamme ole.

oma peitto omilla lakanoilla pääsi heti viime yönä viereen. love it. ja se tuoksuikin niin meiltä. tuttu ja oma tuoksu. turvallinen uni.

mies osti tänään lisää nettigigoja tai puolikkaan sellaisen tarkemmin sanottuna, joten kuviakin saa taas pian latailla, tosin se niiden pakkaaminen on vieläkin arvoitus minulle. toivottavasti ei kuitenkaan ylivoimainen. huomenna menemme katsastamaan autoja, me like it. lähes kolmen viikon vankeus alkaa riittämään, myös miehelle. olen alkanut tuskastumaan tilanteeseen, että en pääse ihmisten ilmoille kuin iltaisin. ja silloinkin vain spar-kauppaan. mies tekee pitkää päivää, joten kaikki on kiinni, kun hän saapuu kotiin paitsi tuo spar-kauppa. toisinaan mies myös haluaisi vaan istahtaa alas ja ihmetellä hetken eikä lähteä heti spar-kauppaan. eikä mies myöskään halua katsella tiuskivaa minua tai mykkäsuu-minua. auto varmasti helpottaa tilannetta paljon, minä voin mennä miten huvittaa ja tutustua naapurikaupunkeihin paremmin. joka kerta, kun niissä käy löytää kuitenkin jotain uutta ja kiinnostavaa. walvis bay ei ole enää yksi katu, jonka varrella on shop prite, spar ja mr.price. tietääkö joku mr.price kaupan?? kauhukuvia näin ensimmäisen walvis bayn vierailun jälkeen siitä, että muita vaatekauppoja ei ole ja mr.price tulee olemaan minun kauppani seuraavat kolme vuotta. toki sieltä varmasti kivaakin löytyy, toki toki.

mitä teidän vkl-suunnitelmiin kuuluu?? ihanaa kevätsäätä toivottavasti. meille nuo autokaupat, muuttokuorman purkaminen ja urheilu. eilen tehtiin miehen kanssa diili (muistathan vielä rakas?) että viikonloppuna urheillaan kunnolla. punaviiniä ja olutta täällä kuluu ihan luvattoman paljon. se ikään kuin kuuluu iltaan. ei huolta, minulla kuluu ehkä tuo yksi terveellinen lasillinen illassa. mutta kuluu kuitenkin.

muak.

26. maaliskuuta 2009

muuttokuorma saapuu ja elo alkaa järjestyä!!

eilen toivoin niin paljon, että omat tavarat vihdoin jo saapuisivat. mies soitti tänä aamuna namibian muuttofirmaan ja kappas vain he lupasivat toimittaa kuorman iltapäivällä perille, oli kuulema saapunut eilen namibiaan. niin varmaan! joka tapauksessa tänään toivottavasti kohtaamme omaisuutemme kanssa. ja minä pääsen järjestelemään purnukoita, tavaroita ja vaatteita. kotikotikoti pianpianpian.

eilen jännitin niin paljon, koska minulla oli ns.työhaastattelu. hienosti meni eikä sitä kyllä työhaastatteluksi voi kutsua, koska he olivat enemmän innoissaan ehkä kuin minä, vaikka minäkin olen kovin onnellinen, että töitä on tiedossa. ei mitään jatkuvaa ma-pe -työtä, mutta silloin tällöin jotain kuitenkin. pysyy ainakin kosketus työelämään. saa nähdä kuinka kaikki alkaa järjestyä. ehkä saan toteuttaa myös haaveeni vapaaehtoistyöstä spca:lle eli kulkukoirien ja kissojen kanssa. pääsiäisen jälkeen on tiedossa ensimmäinen työkeikka, kun kaivosmiehille, 1500 kaivosmiestä, järjestetään terveystarkastukset 9 päivän aikana. sinne menen mukaan. kaivos on jossain 70 km sisämaahan päin autiomaahan, bussilla mennän kimppakyydeillä tervaystarkastuksiin osallistuvien kanssa. tulee varmaan kiintoisaa. vierailin eilen walvis bayn sairaalassa, hiljaista oli. maksimissaan 10 potilasta, ehkä 1/10 osaa huoneista oli käytössä jos sitäkään. kiireisintä on loma-aikoina, kun turistit tulevat autoilla ja kolaroivat. kertoivat, että harvemmin paikalliset ajavat kolareita. ehkei nämä sitten sairastakaan täällä. suuremmat leikkaukset tehdään pääkaupungissa. fysioterapiatilat näyttivät suht samalta kuin suomessa. asiakakaskunta koostuu lähinna tule-puolesta. neurologisen puolen kuntoutus on vielä ihan lapsenkengissä eikä siihen ole maksajia. ensimmäisen vuoden työskentelen ns.valvonnan alaisena ja sitten olen oikea fysioterapeutti namibiassakin. paikalliset fysioterapeutit pahoittelivat kovasti tilannetta, mutta se on maan laki nykyisin, koska niin paljon tulee työntekijöitä myös muista kehitysmaista, jolloin ammattitaidosta ei ole mitään takeita.

eilen pelkäsin niin paljon iltalenkillä, kun shakaali lähti seuraamaan meitä, se kulki ihan perässä, jäi odottamaan aina hetkeksi ja sitten kirmasi vauhdilla ihan lähelle. minun mielestäni lähelle. miestä tilanne lähinnä huvitti, kun minä kaappasin martin kainaloon ja lähdin juoksujalkaa karkuun. villieläimiä ne kuitenkin ovat, saalistajan vaistoilla. aina ennen ne ovat lähteneet karkuun juoksemaan.

eilen ilahduin niin paljon, kun löysin walvis baysta kauppoja. ostin woolworthsilta a+t:n suosimia ruskseja, nam! unohdin vain herkutella niillä aamukahvin kanssa. rusksit on korpun tapaisia, vaaleasta leivästä kuivatettuja isohkoja keksinpalasia, minun buttermilk-makua, hyvää on. ja murenevaa!

muuttokuormaa odotellen!!!

ps. aurinko paistaa taas. kuumasti tänään.

25. maaliskuuta 2009

löpinäähöpinääturhantärkeää

tänäänkin aurinko on jaksanut paistaa aamun tunneista saakka. sumu ja usva ovat poissa. enkä minä osaa olla ihmettelemättä, rakastan auringonpaistetta!!! paljon!!! ilma on niin kaunis. tuulee tietysti ja lämpötila on ehkä jossain 20 asteen tietämillä eli liian lämmin ei ole.

suomesta piti tulla meidän muuttokuorma maanantaina. no, ei tullut. kuukausi on menty samoilla vaatteilla. pari toppia, pari t-paitaa, yksi villatakki ja kolmet farkut + muutama tunika ja yksi farkkuhame. urheiluvaatteita pari kertaa. yhdet läpsykkäät, jotka ovat jalassa lähes koko ajan (kenkiä on kyllä mukana enemmänkin). yhden hupparitakin olen ostanut täältä. oih!! tahtoisin jo vaihtaa vaatteita ja saada meidän tavarat suomesta. kunhan tavarat tulee suomesta niin saan meidän asunnon enemmän kodiksi. lupaan, että sitten osaan pakata valokuvat pienemmiksi ja laitan niitä tänne.

jos jotain kertoisin kuitenkin asunnostamme... lukkoja on paljon, avaimia on paljon, varashälyttimet löytyy, ne voi ohjata monella eri tapaa. kun poistumme asunnosta niin kaikki hälyt ovat päällä. päiväsaikaan kotona ollessa hälyt eivät ole päällä, mutta yöllä vain yläkerta on hälyvapaa eli alakerrassa kaikki ovat päällä. aikamoista vehtaamista tämä on noiden hälyjen kanssa, mutta kai siihen tottuu. autotalli on kahdelle autolle (mies rakastaa), samassa tilassa on pesukone ja kuivuri. meillä ei ole vieläkään pyykinkuivaustelinettä, vaikka olemme sitä yrittäneet metsästää joten kaikki vaatteet menevät kuivurin kautta, ei tee hyvää ei.

alakerrassa on keittiö, avokeittiö yhdistettynä olohuoneeseen sekä niiden vieressä braai-alue eli grillausalue, jossa on iso pöytä ja syömään mahtuu ainakin 8 ihmistä. sävyt ovat vaaleita kaikkialla, lattia laattaa. asunto on valoisa. yläkerrassa on kolme makuuhuonetta ja kaksi kylppäriä, jälleen vaaleita pintoja ja samaa laattaa kuin alakerrassa. seinät taittaa vaaleaan oliivinvihreään sävyyn. meidän makkarissa on myös pieni parveke!!! ja oma kylppäri!! tilaa on siis paljon ja pihaa myös. piha-alueet ovat aika karut, mutta nyt silmä on jo tottunut niihin. eli aidoilla ympäröity alue, nurmikkoa on tuollainen 2m x 6m alue ja muuten pelkää harmaata laattaa. ilonamme on myös palmupuu. meidän talo on silti hyvin vaatimaton verrattuna muihin langstrandin taloihin, jotka ovat aivan hullun kokoisia ja muotoisia, mikään talo ei näytä samalta kuin naapuritalo ellei sitten kyseessä ole joku kompleksi esim. rivitalotyyppisiä taloja. voisin kuvitella, että minun äiti rakastaisi katsella näitä taloja ja pihoja samoin kuin mister jones.

neljän tunnin päästä minulla on ns. työhaastattelu, vähän jänskättää jo. samoin jännittää mitä martti puuhaa sillä välin. martti on löytänyt kengät. eilen se jätti hampaanjälkensä minun keltaisiin kaunistuksiin. pehmeään nahkaan on ilmeisesti kiva upottaa hampaat. martin ulkonäkö on kohentunut vauhdilla viikossa. karva on jo sileää ja kiiltävää, samoin nuo hampaat ovat muuttuneet teräviksi niin kuin pennuilla yleensä kai onkin. omaa tahtoakin ja luonnetta on uskallettu näyttää. selästä ja hännästä näkyy vahvemmin shakaalille tyypillinen musta viiva, mikä hiukka arveluttaa. aamulla taas rannalla ollessamme näimme kaksi shakaalia ja ne muistuttaa niin marttia. ainut vaan, että ne on lyhytjalkaisempia ja tukevampia, mutta korvat ja selän ja hännän musta viiva ovat yhteneväiset. martin korvat eivät tosin ole kaiken aikaa pystyssä.

eilinen päivä meni laiskanpulskeasti niin kuin arvelinkin jo aamulla, eilen siis. pari pitkää kävelyä rannalla, hieman auringonottoa ja lehtien lukua, paljon surffailua netissä ja telkun katsomista. kanavia täällä on ihan liikaa. kaikenmaailman e-entertainmenttia ja fashion tv:tä, joiden parissa aika vaan hulahtaa puhumattakaan series-kanavista, joista tulee jatkuvalla syötöllä jenkkihömppää ja minähän jaksan katsoa sitä. omaa autoa odottelen edelleen. hyvä puoli tässä on se, että en pääse tuhlaamaan rahaa. mies kiittää ainakin. välillä turhauttaa, kun meinaa olla tylsää. jollekin toiselle tämä olisi varmasti ihan liian tylsää, mutta minä viihdyn myös näin, kiireisestä elämästä tähän hyppääminen on ollut outoa, aikaa on niin paljon ja kiireestä en tiedä enää mitään. paitsi miehen kautta, jolla sitä sitten riittää minunkin puolesta. mies lähtee aamulla seitsemän jälkeen töihin ja palaa, kun palaa. eilen palasi kahdeksalta illalla, yleensä kuitenkin viiden ja kuuden välillä. pitkiä päiviä siis.

aamurutiinit ovat palanneet elämääni!! aamulla ensin pesulle, martin kanssa ulos, aamupalalle ja blogin luokse. martille ruokaa ja oma aamupala tietyssä järjestyksessä. muuten päivä menee omia menojaan. tietysti martin ruuat ja ulkoilut menee aika samalla kaavalla päivästä toiseen.

että tämmöistä tällä kertaa. huomenaamuna uudestaan ellei jo tänä iltana. toiveikkaana työhaastatteluun!!!

24. maaliskuuta 2009

hiekka on uusi ystävämme

pikkuhiljaa olen alkanut tottumaan tuohon hiekan läsnäoloon. sitä on kaikkialla, illalla se narskuu jo hampaitten välissä, hiukset ovat ihan täynnä, minulla alkaa olemaan aikamoinen surffitukka jo, kampaaja pitäisi varmaan siis löytää täältä. lattiat ovat hiekkakerroksen peittämiä, lakanat. kaikki.

dyyneillä hyppiminen ja juokseminen on kuitenkin todella hauskaa puuhaa ja siinä sivussa mukavan raskasta. eilen auto hyytyi puoliväliin dyyniä, koska ilmanpaineita ei oltu laskettu joten päätimme juosta dyynin päälle. martti teki sen leikiten, mutta minulla ja miehellä nousi lievä verenmaku suuhun, keuhkoparat. ylös päästiin ja toiselle puolen dyyniä hypittiin taas alas. hullun touhulta se varmasti vaikuttaa, mutta mitä siitä. avojaloin ollaan menty. upottava hiekka tekee oikein hyvää jaloille eikä kengät jalassa etenemisestä tule oikein mitään. ehkä jotkut lumikenkätyyppiset kengät voisivat toimia.

kuvia tulee sitten lisää, kun saadaan uutta energiaa nettiyhteyteen. 1 giga on lähes mennyt 2 viikon aikana. kuukausiliittymään ei voi saada kuin 1 gigan ja semmoinen meidän tarvitsee hankkia, nyt me on ostettu erikseen 1 giga, joka maksaa 80 euroa, joten 160 e kuukaudessa on liikaa. tai sitten voisin opetella pakkaamaan kuvat pienempään kokoon niin lataaminen ei veisi niin paljon. lets see.

tänään on taas lämmin ja kaunis auringonpaiste. ollut jo aamusta asti. yleensä aamuisin on ollut sumuista ja usvaa, vasta joskus 12-13 on alkanut kirkastua, jos on kirkastunut ollenkaan. aamulla käytiin martin kanssa pitkällä rantakävelyllä, taitaa tulla laiskanpulskea päivä tänään, eilen siivosin enkä oikein keksi mitään kotipuuhia enää paitsi että pyykkiä voisi pestä ja hiekkaa tietysti lakaista.

23. maaliskuuta 2009

maanantai toivoa täynnä ja kotipuuhastelua

ihan ensimmäisenä, kun vielä muistan haluan huomauttaa osoitteestamme. jos joku on jo ehtinyt laittaa postia niin se ei todennäköisesti ole tullut perille eikä tulekaan. tylysti on vaan käännytetty namibiassa takaisin suomeen. kotiosoite ei ole sama kuin postin jakeluosoite. vasta vähän aikaa sitten huomasin ettei meillä ole postilaatikkoa eikä postia ole tullut ollenkaan. jokaisella on oma postilokero postin konttorissa ja sekin tietysti maksaa erikseen. me olemme nyt siirtäneet postin miehen työpaikan lokeroon. kirjeitä odotellaan siis edelleen!!!

keskiviikkona menen tutustumaan ja ns. työhaastatteluun paikalliseen fysioterapiapaikkaan. niin jeeees!!! ehkä kotirouvan päivät vähenevät... viime viikko on mennyt niin martin lumoissa, että kodin kunnossapito on jäänyt olemattomaksi. tänään on siis tiedossa pyykkausta ja siivousta. imuria ei ole, rikkakihveli ja luuttu siis pääsevät testiin. onneksi verissä on niin syvällä tuo siivoaminen, että eiköhän se noillakin onnistu. aikaa ja polvia se vaan vaatii. semmoista siis tänään. päivä on vielä nuori, joten iltapäivällä ehditään varmasti vielä rannalle kävelemään.

tänään tulee kuukausi täyteen siitä, kun suomesta lähdimme. aika on mennyt nopeasti ja samalla tuntuu kuin olisi ollut täällä jo ikuisuuden. mieli kiitää usein heinäkuuhun, jolloin ehkä toivottavasti tullaan suomeen!!! ikävä hiipii mieleen, toistaiseksi se on ollut suhteellisen helppo väistää, mutta silti se on koko ajan mukana. pikkuveliä on ikuinen ikävä. ja voi mummo!! niin ihanaa, kun kommentoit!!

ps. lotta!! lopetiksä oikeesti tän lukemisen??

22. maaliskuuta 2009

aurinko ja kuumaa hiekkaa.

mielettömän hienoa viikonloppua olemme saaneet viettää. perjantaina jatkettiin torstaisia illan istujaisia uusien tuttavien kanssa ja vierailimme walvis bayn klubeilla, kolmessa paikassa, joista yhteen loppujen lopuksi jäimme. klubeiksi kutsutaan suht rähjääntyneen oloisia tiloja, joissa soi musiikki kovaa eikä voi istua taikka jutella. huutaminen, tanssiminen ja juoman tilaaminen jäävät ainoiksi vaihtoehdoiksi. ikissagirlit sekä upanddownit soivat täälläkin.

lauantaina ja tänään aurinko on hellinyt ja polttanut meitä. se on niin petollinen, koska tuuli on suht vilpoinen niin kuumuutta on vaikea huomata ennen kuin tulee sisätiloihin. mutta jälleen kerran tahdon sanoa, että aurinkorasva on ahkerassa käytössä. ajoimme autolla hiekkadyyneille, ensimmäisellä kerralla jäätiin heti jumiin hiekkaan. paikalliset tulivat apuun ja sanoivat taas kerran, että vain toyotaan voi luottaa täällä, toyotan nimeen vannotaan hyvin kuuluvasti. muut autot ovat turhia näissä olosuhteissa. ja jos on niin onnekas, että omistaa landcruiserin niin mikään ei voi mennä pieleen.



ilmanpaineiden laskeminen auttaa, paikallisten autoiluvarustukseen kuuluu painemittari, miehelle se on tulossa muuttokuorman mukana.




mutta juu, perille päästiin, kun kaikki säädöt olivat kohdallaan. dyynit ovat kauniita, pehmeitä ja kuumia. ja ennen kaikkea korkeita, kuvista korkeuserot eivät välity, mutta todellisuudessa korkeutta riittää. hop!!tänne katsomaan!! alapuolella on meidän asuinalue langstrand sekä pari mukavaa kuppilaa huikeine maisemineen. huomatkaa, että tuossa toisessa kuvassa näkyy dyyneillä auto, siellä mekin ajettiin.






taas mennään juuttumatta hiekkaan tällä kertaa, sunnuntaiaamuna. juoksutreeniä dyynejä alas ja ylös. tekee oikein hyvää, on tuo liikkuminen jäänyt vielä niin vähälle. yksi hyvältä vaikuttava ratsastustalli ja kuntosali on onneksi bongattu. toistaiseksi dyynit vie vielä voiton, ainakin kuntosalista!! me taidettiin tosin olla ainoat, jotka jalkautuivat autosta, mönkijöitä täällä on PALJON!! niillä voi mennä ihan minne vaan, firmoja, jotka järjestävät erilaisia retkiä tunnista muutamaan vuorokauteen on myös PALJON.










hiekkakuono marttikin viihtyi mainiosti hiekassa, välillä jopa epäilyttää, että onko siinä hiukka aavikkorotankin verta, niin vikkelästi hän osasi liikkua ja varpaat ovat ihan erillään toisistaan, joten kipuaminen ja syvässä hiekassa liikkuminen näyttää olevan helppoa.

tänään uskaltauduimme kokeilemaan ostereita lounaalla. ihmiset syövät niitä paljon, lapsetkin. osteri käteen ja hulaus suuhun. hiukkasen tabascoa ja mustapippuria. maku oli lähellä silliä, koostumus jotain aivan muuta, ei tullut meistä kavereita. simpukat ovat herkullisia täällä ja ranta on niitä täynnä. pitäisi tutustua aiheeseen tarkemmin niin ehkä minäkin osaisin yksi päivä hakea omat simpukat rannasta.







tänään on vielä tarkoitus mennä katsomaan auringonlaskua dyyneille tai desertille niin kuin paikalliset sitä kutsuvat. ainut vaan, että greyn anatomia tulee 18-19. suurin piirtein kaikki seuraamani tv-sarjat näkyvät täällä ja samoilla tuotantokausilla mennään, muutama jakso ehkä jäljessä.

20. maaliskuuta 2009

mennyt viikonloppu mielessäin osa II

ja tuleva jo ihan käsillä. eilen tavattiin mukavia uusia ihmisiä, paikallisia. minulla on jo 3 paikallista kontaktia!!! jee! fysioterapeutti soitti eilen ja sanoi järjestelleensä asioita, ensi viikolla todennäköisesti voisin mennä täyttelemään jotain papereita jne. ainut vaan, että ensimmäisen vuoden olen pelkkä harjoittelija ja vasta sen jälkeen minut tunnustetaan oikeaksi fysioterapeutiksi. mutta on kuulema vaan paperiasioiden takia näin. byrokratia kukoistaa täälläkin.

martti-parka on nukkunut koko eilisen päivän ja tämäkin päivä taitaa mennä nukkuessa. tiistai-illan ja keskiviikon martti oli hereillä koko ajan ja jännitti vain. hiljaa hyvää tulee ja nyt on selvästi havaittavissa rentoutta. eilen hiekkadyynejä tavoiteltaessamme iho paloi punaiseksi ja nyt sattuu. ensimmäinen kerta, kun pääsi palamaan näin pahasti. suojakertoimella 30 on menty koko ajan ja olen lisäillyt sitä parin tunnin välein vähintään.

viikonlopun suunnitelmat ovat vielä ihan auki. jos vain ottaisi rennosti ja kokeilisi kuinka sujuu braai eli grillaus. uskokaa tai älkää, mutta meillä on on oma braai sisällä, ruokailutilassa. puuklapeilla toimiva. paikalliset vannovat braain nimeen. ruoka taitaa olla täällä hyvin tärkeässä roolissa. moni puhuu siitä ja kertoo reseptejä ja tapoja valmistaa ruokaa, erityisesti game meattia eli kaikenlaista riistaa, antilooppeja on montaa lajia, seepraa, krokotiiliä, strutsia puhumattakaan kalasta, joka pitää tietysti kalastaa itse. tuoreita merenantimia on vaikea löytää, pakasteesta löytyy jo ihan kaikkea. paikallisten mukaan tuore kala pitää itse kalastaa. se taito on siis opeteltava. kalastajia täällä on paljon, rannoilla on myös simpukoiden kerääjiä, ehkä liityn keräilijöiden joukkoon. simpukat ovat superherkullisia täällä!!

menneeseen viikonloppuun vielä kerran kuvien kera. ja tuo otus kirahvin jälkeen on tietenkin sarvikuono eikä mikään virtahepo niin kuin jossain postauksessa väitin. tulivat muuten ihan liki autoa. olin varma, että tässä se elämä nyt oli, afrikassa loppu tulee, kun sarvikuono heittää pari kertaa ilmaan ja talloo päälle. oppaan antama "sarvikuonosuklaa" laukaisi onneksi tilanteen ja sarvikuonot olivat tyytyväisiä kuten myös me retkeläiset, koska kuvat sai ihan läheltä. leijonien kohdalla olin myös varma lopusta. karjunta oli karmivaa. leijonat olivat aidan takana ja tiesivät saavansa ruokaa. me ei vielä tiedetty vaan, että ne eivät voi päästä aitauksesta ja että ne elävät "vankeudessa".
















mukavaa viikonloppua kaikille teille !!! onko turussa vielä lunta?

19. maaliskuuta 2009

18. maaliskuuta 2009

martti muutti meille toissapäivänä.

tämä katujen kasvatti sai meiltä uuden kodin. pieni arkajalka, pelkää vielä aikalailla kaikkea muuta paitsi ruokaa. martti on nälkäinen ja ruokahalu on loputon. hontelo olemus ihastuttaa minua ja on hienoa nähdä kuinka tuo pelokas koira alkaa pikkuhiljaa luottamaan. martti hoksasi yhdessä illassa sisäsiisteyden, fiksukin vielä! martti sai nimensä ahtisaaren mukaan, jotenkin halusimme herra ahtisaarta muistaa hänen ansioistaan 90-luvun taitteessa, kun namibia onnistui neuvottelemaan itselleen itsenäisyyden etelä-afrikasta.

ihan ei heti onnistunut yhteistyö, hihnassa kulkeminen oli aivan uutta vielä viime lauantaina, kun kävimme katsomassa marttia ennen windhoekiin lähtöä. mutta nyt se onnistuu, alempana todiste siitä.


martin alkuperästä tai koostumuksesta ei tiedä kukaan (arvauksia saa laittaa). ehkä labbista, jotain vinttikoiraa, dobermannia, saksanpaimenkoiraa...?? martti oli löytynyt "slummialueelta" roskiksesta. onneksi joku oli pelastanut martin sieltä ja vienyt spca:lle, jossa martti ehti olla ainakin 5 viikkoa ennen meille tuloa. martin arvioitu ikä on 10-12 viikkoa. ehkä syntymäpäiviä aletaan viettämään 17.3, päivänä jolloin martti tuli meille.


pitkät on jalat, sitäkään ei tiedä kuinka iso martista tulee. nyt syödään paljon ja asetutaan kodiksi. katsotaan puolen vuoden päästä millainen jättiläinen meillä on.


näin täällä ulkoillaan, näettekö lenkkipolun? tänään on aikomuksena nousta hiekkadyyneille, kunhan palmun alta on kitketty rikkaruohot. tämä kuva on ihan rannalta, kaukana takana näkyy dyynejä.

15. maaliskuuta 2009

white rhinos ja klubbailua windhoekin tyyliin

pikapikapostaus. windhoekissa ollaan edelleen, vielä 2 yötä. eilen saavuttiin, muutos maisemassa oli melkoinen. alle 100 km sisämaahan ajettuamme alkoi vihertää, helmikuun pari viikkoa kestäneet sateet olivat saaneet kaiken kukoistamaan, hiekka loppui ja kasvillisuus alkoi, tykkäsin. kuvia tiedossa taas jossain vaiheessa.

windhoekissa olemme jo parhaat päivänsä nähneessä hotellissa. 80-luvulla on varmasti eletty tämän hotellin kulta-aikaa. sijainti on loistava keskustassa. eilen illalla tutustuttiin pariin paikalliseen, joiden kanssa jatkettiin illanviettoa. kävimme paikallisella klubilla. hittituote on muuten brandycola. ei kuulema haise seuraavana päivänä eikä puske ihon läpi pintaan. kaikki tuntuivat juovan kyseistä juomaa. ihmisiä klubilla ei ollut ruuhkaksi asti, musiikkina oli tämän hetken listahittejä. tavattiinpa klubilla suomalainen poikakin, joka on asunut 11-vuotiaasta saakka täällä, nyt aikuisena palannut armeijaan ja opiskelemaan suomeen, mutta käy täällä edelleen ahkerasti. hänelle meidän tapaaminen taisi olla suurempi yllätys ja hämmästys. ei kuulema ole aiemmin sattumalta tavannut suomalaisia namibiassa.

hotellille palattiin ehkä viiden aikaan aamulla. tahdonvoimalla herättiin aamupalalle, mutta sen jälkeen oli pakko jatkaa unia ja iltapäivällä lähdettiin läheiselle game ranchille (riistatilalle, 45 000 hehtaaria) katselemaan eläimiä. ja niitähän riitti. monta erilaista antilooppilajia, kirahveja, villisikoja, valkoisia virtahepoja sekä leijonia. leijonat elivät "vankeudessa", ne oli pelastettu 17 vuotta sitten namibian pohjoisosasta ja ovat siitä saakka asuneet aidatulla alueella, jossa ei ole muita eläimiä. alue oli myös useita hehtaareita, mutta saalistaa leijonat eivät kuulema enää osaa. upean näkoisiä eläimiä ja urosleijonan karjunta oli karvat nostattavaa. olimme avomaasturin kyydissä 1,5 tunnin ajan katselemassa eläimiä. oikein kelpo tapa viettää sunnuntaipäivää pikkupäänsäryssä.

jatkoa luvassa pian. huomenna, ylihuomenna tai keskiviikkona...

ps. kommentoinnin asetuksia on muutettu!!! nyt voi kommentoida ilman rekisteröitymistä eli ihan helposti, onnistuu varmasti nyt kaikilta!!!

13. maaliskuuta 2009

lisää koiruuksia

tänään siis vierailimme walvis bayn spca:lla katsomassa koiria. siinä paikassa tuli suru puseroon ja kyynel silmään. pelokkaita ja täriseviä koiria. yksi pienenpieni ja vanha jack russeli katsoi niin syvälle silmiin ja pyysi vain päästä sieltä pois. tänään on kotona käyty keskusteluja aiheesta. tiedän, että kaikkia ei voi pelastaa. mutta tämän koiran kanssa syntyi välittömästi niin vahva tunne. eikö vanha koira ansaitsisi hyvät viimeiset elinvuodet? mutta totta on myös se, että se ei ikinä kestäisi lentomatkaa takaisin suomeen. pitänee miettiä (ja toimia!). toisessa paikassa swakopmundissa kävimme myös tervehtimässä eilen tavattua honteloa pentua. kerkesimme sinne juuri sulkemisaikaan, joten käynti oli hyvin pikainen. huomenaamuna mennään uudestaan ja saadaan tutustua pentuun ilman kaltereita välillämme. sitten lähdetään matkaamaan kohti windhoekia.

tässä tämä innokas meidän sydämien sulattaja. kömpelö kuin mikä, mutta mitäs teet, kun on niin pitkät jalat.


perjantai 13. päivä

kuukausi sitten sanoin lämpimät hyvästit entisessä työpaikassani. ette tiedäkään kuinka ikävä minulle on jo ehtinyt tulla työkavereita, pomoa (joo!! totta on, toisilla on onnea pomon suhteen!) ja tietysti kuntoutujia. kuukausi on mennyt nopeasti, mutta niin paljon on ehtinyt tapahtua, että työssä olosta tuntuu olevan ikuisuus. kaipaan työn vaatimaa aivotoimintaa ja ajatustapaa, ongelmanratkaisua ja uskokaa tai älkää ft:t fasilitointia! kerran fyssari, aina fyssari!

koiruuksia ja kuvia langstrandilta

haikea mieli on ystäväni ja odottava tunnelma, tahtoisin tutustua ympäristöön enemmän ja enemmän. huomenna lähdetään namibian pääkaupunkiin windhoekiin ja palataan tiistaina takaisin tänne langstrandille. windhoekissa käymme suurlähetystössä ja jossain paikassa, jonka nimeä en tiedä täyttämässä paperit, jotta tavarat suomesta pääsevät matkaamaan tänne.

eilen sydämiä sulateltiin ja valloitettiin oikein huolella. olimme tutustumassa swakopmundin spca:n löytökoiriin, lyhenne tulee ehkä sanoista saving pets from cruelty association. ja voi niitä murmeleita siellä, innokkaita hännänheiluttajia. ainut toive koiralta meillä on, että se olisi keskikokoinen ja jotenkin edes täysjärkinen ilman sairauksia. lähes kaikki koirat olivat pikkuisia kooltaan, mutta yksi 8-viikkoinen pentu, joka oli jo nyt melko korkea, jäi ajatuksiin, vaalea koira, roduista mahdoton sanoa mitään. hirmuisen pitkät jalat sillä oli ja jotenkin hontelon oloinenkin se oli. siis aivan ihastuttava, ainut vaan, että hieman mietityttää kuinka suuri siitä mahtaa tulla, mutta ei kai se koko sitä huonommaksi tee? ei!!! no tutkaillaan tunnelmia nyt viikonlopun ja windhoekin matkan aikana. tänään on kyllä tarkoitus mennä vielä walvis bayn spca:ssa käymään. voi olla, että illalla täällä on yksi hännänheiluttaja ilonamme. spca:n löytökoirat ovat aina rokotettuja, eläinlääkärin tarkistamia ja vielä sterilisoituja. leikittelin jo ajatuksella, että pestaudun spca:lle töihin, vaikka ilman palkkaa vapaaehtoiseksi.


seuraavassa tunnelmia sunnuntailta, kuuma aalto -päivältä, jona saavuimme tähän ihmeelliseen maahan.

tässä olemme takapihalla, toisella niistä. ihan ei pieni nurmikkomme ole päässyt kuvaan. talo on ympäröity korkealla muurilla. huikea olo oli 40 asteen lämmössä, paikallista olutta maistellaan, windhoekia. hyvää olutta. kaikki olut on ollut hyvää täällä, saksalaista perintöä.

näkymää, kun mennään pari taloa meiltä eteenpäin rannalle. rantaa on niin kauas, kun jaksaa katsoa, jossain vaiheessa tulee walvis bay vastaan, 15 km jälkeen. me ei asuta rannalla vaan välissä on pari taloa ja katua, mutta max. 300 metriä rannalle. talojen takana menee tie, jonka jälkeen alkaa loputon hiekkadyyniaavikko. huomenna nähdään kuinka kauas se kantaa, kun lähdemme windhoekiin ajelemaan, matkaa on 400 km suoraan sisämaahan päin.

rannalta kuva, kuvan oikealla puolella on katu, joka tuo meille ja toisella puolella on lisää taloja ja langstrandin kaksi ravintolaa ja kioski. koko paikka on max. leveydeltään kilometrin verran ja taloja on ehkä neljässä rivissä. selkeää kuvailua, ollut aina vahvuuksiani... edelleen haluan korostaa, etä tuo hiekka siis vain jatkuu ja jatkuu.


kun saavuimme langstrandille niin heti meille esiteltiin talot, joissa brangelinat (angelina jolie & brad pitt) olivat shilon syntymän aikaan. jos en ihan erehdy niin tuossa ne ovat, paljon vihreää. ne ovat loma-asuntoja, siellä sijaitsee toinen alueen ravintoloista, vielä testaamatta.

jos haluaa vihreää niin tässä yksi vaihtoehto. ei kuvasta niin hyvin välity, mutta livenä on kummallisen näköinen. ihan vihreää ruohoa hiekan päällä. itse henk.kohtaisesti en oikein vielä tiedä mitä asiasta ajattelisin. meidän pikkunurmikko kuhisee ainakin niin paljon elämää ettei tulisi mieleenkään astua sen päälle edes. kai se on vaan sitten ilo silmälle.

ensimmäistä ateriaa namibiassa odotellaan, kyseinen ravintola on ostereistaan kuuluisa, vielä ei kuitenkaan uskaltanut koettaa (vatsat), taitaa tulla kantapaikka, pakon edessä. mutta ei yhtään hullumpi paikka. ravintolan yhteydessä on myös baari, joka on rakennettu meren päälle, pitkän laiturin päähän. siitä kuvia kunhan sinne joskus menemme. mutta siis oikein idyllinen ja hurjan romanttinen auringonlaskun aikaan. näkymät kauniit.