30. toukokuuta 2009

ulkokuoren muutos.

minua alkoi pännimään se liian pinkki tai roosa tausta. vanhassa koneessa se oli jotenkin himmeämpi. että nyt mennään tällä hillityllä tyylillä.

päivä mennyt swakopissa suhaten ja istuskellen, seurana mies, yksi hollantilainen ja tyttökaveri geoline. minä olen niistänyt ja yskinyt. yrittänyt saada edes jotain väriä kasvoille. aurinko paistoi, mutta tuuli oli niin kylmä. neljän aikaan lämmintä oli vaan 14 astetta. uskomatonta.

illalla pitäisi vielä jaksaa mennä ulos syömään. hollantilainen lähtee huomenna takaisin hollantiin ja unohdin myös päivän ostokseni hollantilaisen autoon. tuliaiset. joten ne on haettava.

pää on ihan kohmeessa, liiallisen liman takia.

29. toukokuuta 2009

jusbetille hurjan paljon onnea!!!

tämä on sinun päiväsi.

supersuurensuurensuuret onnittelut ja tuhat halausta päälle sinulle päivänsankari!!

ikävä on ollut sinua. monesti ja paljon.

pian nähdään ja oikein mukavaa synttäripäivää!!!

voi rähmänkäpälä


kipeänä. ensin sairasti mies, alkuviikosta ja nyt vuorostaan minä. luulin jo, että olin selättänyt alkavan flunssan ja yskän, mutta ei. tulin juuri walviksesta ruokaostoksilta ja olo on niin kipeä. tämän illan sushi-kestit siirrettiin huomiselle. josko sitä huomiseen mennessä parantuisi.
tahtoisin saunaan. ensimmäisen kerran on suuri saunaikävä. toki kylminä ja koleina iltoina sauna tulee useasti mieleen. taidan tykätä suomesta aika lailla. ikävä on myös tätä viikonloppua suomessa, juhlahumua, kun koulunsa päättäneet ovat elämänriemua ja suuria suunnitelmia täynnä. lapsia, jotka ovat innoissaan kesälomasta. ja sitten sinne on luvattu vielä oikein hellettä. voi että. nauttikaa.

muutama valokuva viime viikonlopulta, joka meni kutakuinkin niin, että perjantaina vietettiin rauhallista koti-iltaa, lauantaina herättiin aikaisin ja käytiin kävelemässä rannalla. lauantaipäivän vietin uuden tyttökaverini kanssa swakopissa ja neljän aikaan lähdettiin auringonlaskuajelulle mönkijöillä. illalla meille tuli vieraita ja braaiteltiin oikein pitkän kaavan mukaan. opittiin hauska juomapeli, jossa juomana oli salmari. on se vaan aina niin hauskaa nähdä ulkkisten ilme salmiakkia maistaessa. sunnuntaina ajauduttiin jonkun tuntemattoman miehen synttäreille. edellisen postauksen kuvassa miehellä on tämän päivänsankarin upea hattu päässä. illalla katseltiin nukkuen marley&me, maanantai menikin sitten voimia keräten tähän viikkoon pitsan ja slumdog millionairen avustuksella.

mutta tässä näitä tunnelmia.

kuvia naapurustosta.




meitä kovasti hämmästyttävät meren munkkirinkilät. ne imee mitä tahansa sisälleen, vaikka kokonaisen simpukan. sulkeutuvat ja syövät sisäänsä.


mönkijäreissu alkakoon. matkassa mies, uusi tyttökaveri geoline, minä, joku tuntematon tyttö ja opas.


auringonlaskun kauneuteen ja hiekkadyynien lumoon ei vaan kyllästy sitten millään.





illan hämärinä tunteina. mies, wilry ja robbie williams ja on ihan oikeasti ton keskellä olevan pojan nimi. naapurin poikia. vietettiin muuten yö naapurien luona, koska lukitsimme itsemme ulos keskellä yötä vieraiden jo lähdettyä. jostain kumman syystä mies sai lukittua takapihan liukuoven ulkoa ja niin olimme neljältä yöaikaa ihmeissämme, että mitäs nyt tehdään. alueen vartija ei osannut auttaa eikä viitsitty vuokraisäntääkään herättää joten menimme naapurin pojille, jotka kuorsasivat autuaana, eivät heränneet koputteluun tai puhelimeen. olivat unohtaneet kuitenkin yhden ikkunan auki ja niin mies "murtautui" sisälle. sukellus ikkunasta ruokailutilaan. siinä oli sitten pojilla ihmetttelemistä. toinen ei herännyt koko episodin aikana, mutta aamulla oli varsin ihmeissään, kun me koirinemme nukuttiin yhden hengen sängyssä heidän ruokailutilassaan. siis me kaikki neljä. voi että mihin sitä voi joutuakaan.


sunnuntaiaamuna, valmiina valloittamaan maailma. onneksi vuokraisännällä oli vara-avaimet ja pääsimme takaisin kotia.


oikein riemukasta viikonloppua!! ensi viikonloppuna mekin ollaan siellä!! jeee.

27. toukokuuta 2009

miehen veljet hoi-i! ja muutkin asiasta innostuneet

tähän on crocsien ohella tultu. mieletön mönkijäkuume. ei minulla, ei ollenkaan. mutta miehellä kyllä. pääsi viime viikonloppuna kokeilemaan hieman parempaa mönkijää ja oli samantien aivan myyty. että ostaako vai eikö osta? tämä rakas mieheni tässä ostaisi mönkijän veljensä kanssa, puoliksi.


tässä tämä ihanuus sitten on. ei vielä ostettu, mutta kuulema pitäisi ostaa ennen suomeen tuloa ettei vaan kukaan muu ehdi.


hot or not?

paino-ongelmia

arvatkaas mitä? sain tänään ensimmäisen palkkani täällä. eikä se ollut edes kovin kurja vaan ihan mukavan paljon! se on oikein shekki. wau! sen kunniaksi kävinkin sitten ostamassa uuden paidan ja uudet housut. en ole täällä mitään sen kummempaa shopannut. muutaman vaatteen koko aikana, joten jo oli aikakin. päivä on ollut harmaatakin harmaampi, järkkykylmä. ulos ei huvita mennä ollenkaan. ja sisällä on niin kostean kolkkoa. mai god.

kävin eilen vaa'alla. apua. lukemat oli huimaavat ja huipussaan. apua. eläinlääkäri sanoi tänään, että hilda on pullukka, liian pullukka. niisk. minun mielestä se ei syö juuri mitään(niinku en minäkään...), ainakaan maraan verrattuna. pitää kuulema tarkkailla hildan syömistä ettei vaan pääse lihomaan. joten me naiset aletaan dieetille, painontarkkailijoiksi. mies ja mara on tuommoisia hoikkia poikia ja me sitten vähän pullukoita. miksei se voi olla toisin päin?

yksi viikonloppu ja sitten me ollaan jo siellä. aikataulusta sen verran, että suunnitelmien mukaan ollaan turussa 6-10.6 ja kuopiossa 11.6-18.6 ja viimeinen viikko ja jussi taas turun suunnalla. joten ollaan kuulolla kaikki rakkaat immeiset! tosi ihanaa tulla sinne, kesään. koirat menee mukavaan hoitopaikkaan, joten sekään ei hirmuisen paljon huoleta, joskin ei mukavalta tunnu.

muutamaan vapaaehtoisprojektiin olen itseäni yrittänyt värvätä. katotaan mitä niistä tulee. namibian terveysministeriö ei sitten hyväksynyt minun papereitani. pitää kuulema kääntää englanniksi suomenkielinen tutkintotodistus, joka tosin on jo englanniksi käännetty, mutta sivut näyttävät hieman erilaisilta niin ei sitten kelpaa. vielä yritetään vääntää tämä ja ensi viikko niitä väkipakolla hyväksytyiksi, mutta jos eivät hyväksy niin tulee hyvään saumaan suomeen tulo, saa käännettyä ne paperit. ei kukaan sattuisi tietämään missä voi kääntää tutkintotodistuksen?

mukavaa keskiviikkoa.

26. toukokuuta 2009

africa day 25.5

eilen oli siis vielä vapaapäivä. lähdön tunnelmaa täynnä, afrikka-päivä. helatorstaista alkanut loma toi long beachin täyteen iloisia ihmisiä. eilen asunnot tyhjentyivät ja me harvat asukkaat jäimme jäljelle. rauhaan. seesteiseen tunnelmaan. uinumaan. unenomainen fiilis on läsnä. jatkuvasti pauhaava meri ja jättiläismäiset dyynit toisella puolella. hiljaisuus.

mies oli toki perjantain töissä, mutta viikonloppu tuntui pitkältä. ja erittäin tapahtumarikkaalta. siitä lisää myöhemmin.

eilen oli aika fiilistellä ja ottaa rennosti. syödä tarpeeksi rasvaista pitsaa. tämä jo jonkinlaiseksi kantapaikaksi muodostunut ravintola the raft oli loistava paikka siihen. voiko parempaa näkymää toivoa? ikkuna piti tuulen loitolla, mutta varmisti auringonsäteiden lämmön sisälle asti.


ja tähän on tultu. crocsit jalassa ravintolassa. kuka olisi voinut uskoa miehestäni moista? namibiassa arvostetaan ennen kaikkea mutkattomuutta, mukavuutta ja tietynlaista junttiutta olemuksessa. kotona olemme varsinaiset crocksi-samikset. huopatossujen ohella suosikkikotijalkineet. ilman kenkiä ei voi olla, koska lattiat ovat niin kylmät. iltalenkillä myös ihan must. mieluiten villasukat housujen päällä ja crocksit jalassa. että näin.

21. toukokuuta 2009

viimeisen 24 tunnin aikana

minulla on ollut todella hauskaa. walviksen yössä.

olen nukkunut ihan liian vähän. unen keskeytti yllätysvieraat.

OLEN

katsonut the hillsejä (en ymmärrä mikä minut saa sitä katsomaan, laurenin upeat hiuksetko?)

tehnyt juustokakkua, nam!

braaitellut mukavassa seurassa.

saanut esittelyn ensihoitajan välinelaukusta ja kurkistanut ensihoitajan autoon ja vielä bonuksena saanut kutsun mukaan työkeikalle.

lyönyt lukkoon reissun heinäkuulle. maatilalle, jossa voi nähdä paljon eläimiä. mikko! sinä myös tulet mukaan!!

ollut niin väsynyt, mutta onnellinen.

katsellut auringonpaisteessa lekotellen, kun mies pesee autoa ja kuunnellut naapureiden ihmettelyä asiasta. tyyliin; kuinka voit itse pestä autosi? pyydä joku tekemään se puolestasi. mies rakastaa auton pesemistä ja puunausta puhumattakaan siitä, että vain hän itse ja vain hänen veljensä osaa tehdä sen oikein.

ihastellut taas kerran merta koirien ja miehen seurassa.

ihmetellyt maran viisautta ja hildaan söpöyttä.

ajatellut ystäviäni.

20. toukokuuta 2009

unta niin herkkää...



huihai.

eilen oli vilkas siivouspäivä. ihan suunnittelematta. hiekan määrä lattialla, pöydillä, sohvalla, tuoleilla, tasoilla, matoilla, rappusissa ja sängyssä saivat siivousinnon kukoistamaan ja silloin siitä on otettava kaikki irti. eilen ja tänään on ollut uskomattoman lämmin, eilinen iltakin oli vielä lämmin. iiiihanaaa. olisipa huomennakin lämmin ilma, koska on vapaapäivä miehellä. maanantaina on myös vapaapäivä eli perjantai on vain välissä sotkemassa pitkää viikonloppua. maanantain pyhäpäivän tarkoitus ei ole vielä ihan auennut minulle. televisiossa mainostetaan africa dayta, joten se kai se sitten on.

hilda on päässyt tämän viikon aamulenkeille mukaan. tosin se hieman hidastaa menoa ja pienentää lenkin pituutta. mutta kovasti neiti tuntuu tykkäävän. sisäsiistiksi opetteleminen on vielä hakusessa. ensimmäisinä öinä hilda tuli herättämään hädän yllättäessä, muttei enää. hmmm. mikä meni pieleen? muutenkin vain oma piha tuntuu kelpaavan asioinnille. lenkillä hilda alkaa jopa hieman inisemään, että pääsisi omalle pihalle takaisin. palkintoja ja kehuja on yritetty jakaa, mutta ilman tulosta. hildan ajatuksenkulku taitaa olla hieman erilainen kuin martin. ei millään pahalla hildaa kohtaan, mutta mara vain tuntuu olevan uskomattoman fiksu ja älykäs sekä niin nopea oivaltaja ja oppija. sitten sitä kuvittelee hildan olevan samanlainen. rakkaita ovat silti molemmat. tuittupää ja viisas mara.

windhoekin reissu antoi paljon ajattelemisen aihetta. omista valinnoista, siitä mitä täällä voi tehdä ja kuinka kannattaa seurata omia arvojaan ja ajatuksiaan. oikeasti, tunnustan, että olen ollut ihan peloissani siitä, että enkö oikeasti voi tutustua muihin kuin valkoisiin, onko ihmiset oikeasti niin omissa piireissään ihonvärinsä perusteella. jotenkin nämä meidän valkoiset kontaktit ovat saaneet mieleni pelkäämään tai paremminkin olemaan varuillaan muita kuin valkoisia kohtaan, vaikka koko ajan taustalla on ollut oma tunne siitä, että se on niin väärin kuin joku voi väärin olla. silti ihmisellä on aina tarve kuulua johonkin. halu saada kavereita ja kontakteja, joten olen tutustunut näihin swakopin ja walviksen valkoisiin, niellyt omat ajatukseni ja yrittänyt ymmärtää eri ryhmien välisiä kuiluja. mutta nyt olen jotenkin tullut siihen tulokseen, että minä seuraan omaa polkuani. en anna näiden vanhentuneiden eriarvoisuutta ylistävien arvojen vaikuttaa itseeni. tutustun kehen haluan ja olen kaveri kenen kanssa haluan. piste. niinhän se on aina mennyt, mutta tänne tullessa joku meni vain pieleen päässäni, tuli pelko. mutta nyt on rohkea mieli. pitää vain seurata omia arvojaan, omaa oikeudenmukaisuuden tajua.

windhoekin reissu rohkaisi, koska siellä oli loistava meno ja porukka, kaikki ihonvärit lähes edustettuina, tosin kukaan ei tainnut olla ehta namibialainen. paitsi tutustumieni ihmisten kaverit. joten kiitos teille windhoekilaiset!!

tänään on tiedossa illallinen miehen työporukan kanssa, johon kuuluu yksi etelä-afrikkalainen valkoinen mies. tämä mies on ainut valkoinen mies, johon olen täällä ollessa tutustunut ja jolla on mielestäni hieno ajatusmaailma, jos puhutaan näistä ihonväriasioista. koska tämä mies ei mielestäni perusta niistä ollenkaan. ajatukset ja mieli ovat tärkeämmät.

hyvää helatorstaita! haluaisiko joku taas kerran kertoa mikä on helatorstain merkitys?

riina, olet ajatuksissani. nähdään pian! halaus.

18. toukokuuta 2009

minun namibiani alkaa hieman hahmottua

mahtava viikonloppu takana. aivan uudenlaisia puolia sain nähdä ja kokea namibiasta. asioita, joita olen niin kovasti kaivannut, mutta en ole itse uskaltanut tutustua. windhoekissa jo kauemman aikaa asuneiden suomalaisten opastuksella tapasin uusia ihmisiä, näin uusia paikkoja ja olen niin kovin onnellinen siitä.

perjantai-ilta alkoi suomalaistyttösen kimppakämpän parvekkeelta. nuorten ihmisten seurasta. olisiko kokoonpanossa ollut edustettuna kenia, peru ja suomi. siitä jatkettiin suomalaisneitosten iltamaan, jossa ilta vierähti yllättävän nopeasti ja oli kiintoisaa kuunnella muiden tarinoita siitä, kuinka ovat namibiaan tulleet ja jääneet tai matkalla takaisin suomeen tai opintoihin liittyen saapuneet tänne joksikin aikaa. oli myös ihana kuulla toisten tuntemuksia täällä olosta. pöytä oli koreana herkuista ja viinistä. ilta jatkuikin siitä klubille/yökerhoon ja suomalaisneidon sohvalle taisin nukahtaa ennen neljää yöllä. hauskaa oli!

lauantaina käytiin kiertelemässä käsityökeskuksessa ja katukaupoissa. edellisen illan näännyttäminä ihanatunnelmallinen ravintola pelasti meidät. alla otoksia sieltä. seurassa oli kaksi suomalaistyttöä, yksi suomalaispoika ja perulainen poika. sori tytöttelyt ja pojattelut. mies ja nainen kuulostaa liian viralliselta.




loistavaa kasviscurrya ja ihastuttavat lautaset

palauduttaemme hieman voimiimme jatkettiin matkaa katuturan kaupunginosaan, joka on käsittääkseni lähinnä mustien asuinaluetta apartheidin jäljiltä. oikein eloisaa ja värikästä seutua. markettipaikalla oli oikein ystävällinen tunnelma ja muutama halusi jopa tulla valokuvatuksi. mikäs sen parempaa? tässä tunnelmia sieltä:



suutariräätäli työntouhussa


ompelijat työssään






tämä söpö pikkutyttö tuli kysymään josko kuvaisin hänet siskoineen. tottakai kuvasin.


laura ja otu herkuttelemassa



illan jo melkein alkaessa hämärtää löysimme vielä tien tälle järvelle, vaikka joeksikin kai sitä sanotaan. en ole ihan varma kummasta on kyse. mutta kuitenkin aikamoinen keidas sisämaassa. kahvilasta olisi ollut hienoa katsoa auringonlaskua, mutta se oli valitettavasti kiinni. järven rannalla näkyi myös paljon ihmisiä braaimassa. tämä paikka löytyi erään kaupunginosan takaa, kaupunginosan, johon en ikinä olisi uskaltanut mennä aiemmin. mutta näiden loistavien oppaiden ansiosta sinne kuitenkin päädyin. hyvä niin. vaikka pelotti niin tykkäsin siitä, että näin muutakin kuin ns. hyviä kaupunginosia tai pelkästään rikkaiden ihmisten hienoja taloja.



reissun ehkä mielettömin hetki oli launtai-iltana. olimme jo luovuttaneet sen suhteen, että lauantaina olisimme harrastaneet normaaleja lauantai-illan puuhia eli iltaulkoilua nuorison suosimissa paikoissa kunnes kuulimme andre the hilariouksen esiityvän windhoekissa. andre on hypnotisoija, joka tekee ns. stand up komiikkaa hypnotisoitujen ihmisten avulla tai ehkä paremminkin sanottuna kustannuksella. show oli aivan uskomaton. ikinä en ole mitään vastaavaa nähnyt enkä oikein vieläkään voi ymmärtää näkemääni. hypnotisoidun ihmisen saa tekemään mitä tahansa. jos tulee joskus mahdollisuus mennä katsomaan niin menkää ihmeessä. nuo puolitoista tuntia olivat niin hämmästyttävän uskomattomat, että en osaa edes kuvailla. enkä edes yritä sen tarkemmin selittää tässä showta. mutta nauratti ja hämmästytti. paljon.

sunnuntaina ajelin kotia, jossa odotti väsynyt vastaanotto. oli ollut miehellä vauhdikas viikonloppu naapureiden kanssa. meillä oli ollut iltaa viettämässä jopa alueen vartiointiliikkeen vartijat. että semmoista.

windhoekista löysin kirjan afrikaana-koirista. siitä lisää myöhemmin, mutta joka tapauksessa martti ei ole enää määrittelemätön rotunsa suhteen. vaan on afrikaana, ehdottamasti. opus on aivan loistava. matkaan tarttui vielä erään toisen suomalaistyttösen kirjakokoelmasta peräti viisi kirjaa lainaan. mahtavaa ja suurkiitokset!! niillä pärjää varmasti kesäkuuhun saakka.

tänään olo on ollut jotensakin vetämätön. pakolliset kauppakäynnit selvitetty ja pyykkikasat. koirien kanssa ulkoilua rannalla muutamaan otteeseen. tosin hilda on vielä niin pieni ettei kauhean kauaa jaksa juoksennella, mutta hiukan kuitenkin.

huomenna lisää!!

15. toukokuuta 2009

maantie kutsuu

kimpsut pakattu ja matka kohti windhoekia voi pian alkaa. piirakka paistuu vielä uunissa hetken aikaa ja minä syön aamupalaa. windhoekissa kuulema sataa ja on tuulista. tuulista rannikollakin on, mutta sateesta ei tietoakaan. täällä rannikolla on todellakin keskimäärin vain yksi sadepäivä vuodessa, sisämaassa sitten sitäkin enemmän. windhoekiin on 400 km matkaa. tie on lähes suora ja suhteellisen hyväkuntoinen. tykkään ajaa sitä, koska maisemat muuttuvat niin paljon. on jotenkin helpottavaa päästä pois hiekan keskeltä ja nähdä puita, ruohoa ja vuoria. jotain muuta kuin ruskeaa hiekkaa. dyynit on lumoavan kauniit, mutta niin karut ja kuivat. vihreät maisemat edustavat minulle elämää. on tämä kummallinen maa.

tätä kylmyyttä ja talojen kosteutta ja kolkkoutta on niin vaikea hyväksyä saatika olla purnaamatta siitä. jos vuodessa on kuitenkin 4 suhteellisen kylmää kuukautta niin miksi talot on niin kylmiä?? miksei ikkunat ole tuplat? miksei ole "tiivisteitä"? tai mitään lämpöä? kai sitä voi ihmetellä ja laittaa samalla villasukat jalkaan ja enemmän vaatetta päälle. kunhan aurinko alkaa parin tunnin päästä paistamaan niin sitten on taas t-paitakeli. mutta nyt aurinko paistaa niin vähän ettei talot ehdi lämmitä millään. maaliskuussa oli nukuttava ikkunat auki. nyt ei tulisi mieleenkään. toisaalta aamulla oli ihanan raikas ilma, meren rannalla oli melkein kuin sadetta, pienenpientä sumutihkua, kylmää ja raikasta.

piirakka on pian valmis. täytyy jatkaa matkaa. en vain tiedä kuinka nuo rakkaat hurtat osaan hyvästellä. byaah. no olen varmaan vaan yhden yön poissa. tai sitten kaksi. katotaan kuin ikävän käy.

voikaa hyvin muruset!!! ihanaa viikonloppua! nähdään pian!

14. toukokuuta 2009

keskiviikko - yllätysten ilta


päivä sujui miten sujui. ihan hyvin kuitenkin. sain käytyä asioilla, koirat olivat kiltisti autossa sillä välin. auringonlaskun aikaan lähdin uhkarohkeasti kahden koiran kanssa rannalle. kun saavat olla vapaana, kaikki sujuu jotenkin, mutta itse rannalle meno talutushihnoissa olikin hieman haastavampaa. vaatii paljon puhisemista, kymmeneen laskemista, tilanteen hallintaa (pahasti hakusessa) sekä luovaa ajattelua, joka tässä tapauksessa oli niinkin luovaa, että hilda kulki loppumatkan kainalossa. no, ehdittiin just ja just ennen aurinkon katoamista kokonaan.


heti auringon laskettua taivas oli yllättävän valoisa ja alkoi sitten pikkuhiljaa taas punertaa.



hahaa. sainpas linnunkin ikuistettua. taitaa olla kurki. ???.


väliin muutama koiraotos taas. blogini kuvat taitavat käsitellä koiria, hiekkaa ja käsivaralla napattuja pariskuntakuvia...


onnekseen hilda osaa olla niin hellyyttävän suloinen. tuhisee ja hiljaa kuorsaakin välillä. hilda näyttää välillä rottweilerin ja saksanpaimenkoiran sekoitukselta, minikoossa vain ja toisinaan taas ylikasvaneelta chihuahualta. pitänee yrittää ikuistaa chihuahuahetki.



osataan me tehdä vielä muitakin juttuja kuin koirajuttuja. keskiviikosta on tullut yllätysilta. mies tai minä keksii jotain pientä kivaa puuhaa keskiviikkoillaksi. alla odotan jo kärsimättömästi autossa. oli miehen vuoro järjestää yllätys.



kalaravintola!!! täynnä erilaisia mereneläväherkkuja.


eilen sain myös simpukka-annokseni täyteen. minulla on pahana tapana innostua jostain ruuasta niin paljon, että syön sitä kunnes tulee överit. en tarkoita että yhdellä kertaa liikaa, mutta useina kertoina monena kertaa peräkkäin. eli tässä tapauksessa olen tilannut simpukoita alkuruuaksi lähes aina täällä olon ajan. eilenkin. mutta nyt tuli loppu. ehkä sitten vuoden päästä taas.



miehellä oli pääruokana grillattua kalaa ja katkarapuja sekä superherkullista porkkanamuhennosta ja pinaattia. nam! minä söin grillattua kalaa sekä grillattua mustekalaa salaatilla. hyvää oli sekin. sekä jälkkäriksi aivan ihanaa suklaatoffeevanukasta vaniljajäätelöllä.



muut pöydät ja tuolit laitettiin pinoon jo. olimme illan viimeiset asiakkaat. ehkä oli tarve nauttia hetken rauhasta, ihan vaan kahdestaan.




tänään olisi vuorossa makaronilaatikon tekeminen (miehelle vkl-ruokaa), huomiseen suomineitojen iltamaan vuohenjuustopiirakan leipominen. en vaan löydä täältä siihen tarvittavia auringonkuivattamia tomaatteja muuta kuin öljyvinaigretessa. turhan etikkaista minun makuuni. ehkä jos niitä hiukan huuhtoisi vedessä. niin ehkä voisivat hieman muuttua vähemmän etikkaiseksi. tai sitten maku lähtee kokonaan.

tänään soitan illalla myös kotia. ehkä tulee ratkaisu siihen saadaanko me kesäpoika tänne. rakas pikkuveli olisi kovasti tulossa, mutta kun se ei ole niin yksinkertaista. meidän kanssa pikkuveli voisi lentää. elokuussa pitäisi kuitenkin aloittaa taas koulu suomessa ja lentää takaisin ja yksin se on turhan pitkä matka. meillä olisi kyllä varmasti kaikenlaista mukavaa puuhaa täällä. vesipuisto, aquarium-museo, käärmepuisto, kameliratsastus, delfiinien bongaus ja delfiiniristeilyt, kuivunut joki, merenrantakävelyt, luonnonpuistot ja tietysti pikkuveljeä varmaan eniten kiinnostavat dyyniajelut autolla ja mönkijöillä.

tänään paistaa aurinko, vaikka onkin aika kylmä tuuli. jos vähän saisi väriä kasvoille. alkaa jo huolettaa, että ollaanko me yhtä valkoisia kesäkuussa suomeen tullessa kuin helmikuussa sieltä lähtiessä.