30. kesäkuuta 2009

hiekkaa varpaissa jälleen.

home sweet home. kotona jälleen. matka kesti jälleen tolkuttoman kauan, joskin ei yhtä tuskaisesti kuin suomeen mennessä. salmiakin runsas tankkaaminen piti verenpaineen kohdillaan ja jalkojen turvotus ei äitynyt kivuliaaksi, kiitokset sannalle arvokkaasta vinkistä. ongelmani on matala verenpaine yhdistettynä matalaan ilmanpaineeseen lentokoneessa ja jottei paineet kävisi liian mataliksi on saatava jotain verenpainetta kohottavaa. salmiakki toimi. nukuinkin muutamia tunteja.

ensimmäinen vieraamme on siis saapunut luoksemme tuhansine kysymyksineen. pikkuveli. on meillä ollut vallan jännittävää. tänään on ehditty jo vaikka mitä. aamupäivä meni namibian kansallisessa aquariumissa. siellä ihmettelimme meren elämää ja kaikkia kaloja mitä tässä rannikolla asustaa. käytiin karting-radalla ja kiivettiin hiekkadyyneille. siinä olikin pikkuveljellä puuskuttamista. ei kuulema valokuvien perusteella voi ymmärtää dyynejen kokoa. koirat kävivät eläinlääkärillä, hilda vahvisterokotuksilla. eikä hilda ole enää pullukka, minä vain. pikkuveljen mielestä täällä ei ole mitenkään ihmeellistä, ihmiset ovat vain eri värisiä. hauskaa meillä on ollut. tänään mies ja pikkuveli söivät pasta bolognesea a la pikkuveli. herkullista oli.

voi sitä riemua eilen, kun hilda ja mara haettiin kotia. olivat viihtyneet hyvin, mutta viime viikolla hilda oli alkanut karkailemaan vapaana ollessaan ja äreilemään martille oikein huolella. ihan kuulema olivat tapelleet. sama on jatkunut kotona. hilda on ihan yrmynä martille, eivät edes nukkuneet vierekkäin viime yönä. kaippa tämä tästä rauhoittuu. nyt ovat nukkuneet vaan, erillään. hoitopaikassa oli ollut vilskettä vuorokauden ympäri. hilda ja mara olivat yhden pariskunnan luona hoidossa, missä asustaa 3 koiraa ja 2 kissaa. yksi koirista oli ollut samanlainen kuin martti ja heistä oli tullut erottamattomat leikkitoverit. yöksi oli ihan pitänyt erottaa, että pariskunta sai nukuttua. mutta nyt olemme kotona koko perhe!!

ihan tuli kotoisa olo heti, kun tänne saavuimme. kai sitten olemme jo kotiutuneet tänne pesäämme. vaikka suomessa olikin niin ihanaa käydä.

26. kesäkuuta 2009

iiks!

kolmen viikon suomi-matka on parin päivän päästä muisto vain, onneksi on vielä mukavia hetkiä tiedossa ja niin monta mukavaa hetkeä vietettynä. mieli täynnä kauniita muistoja. tämän viikon uskomaton lämpö ja loputon paiste ovat kruunanneet kaiken. oi suomen kesä! voiko olla parempaa? meren äärellä kaikki päivät. ruissalossa saaronniemen laituri on tullut tutuksi. ihanainen ystävä seurana, ilman mitään kiirettä. voinut jutustella mistä vain ja ihan puuta heinääkin välillä. aina tarpeen. piknik-risteilylläkin kävin, osallistuin entisen työpaikan virkistykseen. grillausiltama kuninkaankartanonkadun sisäpihalla. herkullista ja loistoseuraa.
iltaa myös vietettiin grillaten ja saunoen mökillä. uimaankin uskaltauduin. olen itse asiassa uinut tai paremminkin pulahtanut joka kerta, kun siihen on ollut tilaisuus.

juostu on paikasta toiseen, mutta ei se mitään. tahdon nähdä kaikki ja kuulla kuulumiset. haikeutta jälleen ilmassa. uskon, että palaaminen on nyt vaikeampaa kuin helmikuussa lähteminen. uskon, että minua ärsyttää ihan liikaa walviksen ja swakopin koko, pienet pahaiset tuppukylät. onneksi rakkaat karvakorvat siellä odottavat. ikävä on ollut suurta. mutta ovat kuulema pärjänneet ja viihtyneet hyvin. mara ja hilda ovat olleet yhden pariskunnan luona hoidossa kolmen muun koiran ja kahden kissan kanssa. palaamisesta tekee myös hienon se, että ensimmäinen vieraamme lähtee meidän matkaan. rakas pikkuveli tulee meille kesäpojaksi. heinäkuu on siis menoa täynnä.

hyvää viikonloppua!

22. kesäkuuta 2009

ihana maanantai

mansikoita ja herneitä.

aurinko ja yli 20 astetta lämmintä.

ruissalo ja ihanainen seura odottaa.

pikku williams odottaa kuumana kadunkulmassa, kesäauto ilman ilmastointia, ikkunat auki ja tukka hulmuamaan!

jussi kului syöden, uiden, saunoen ja välillä hieman juoden. upeissa maisemissa kakskerran tai satavan rannalla hauskassa seurassa. kukat unohtui laittaa tyynyn alle. perjantai oli kylmä ilta, lauantaista saakka aurinko on ollut ystäväni. ihanaa.

jatkan nautiskelua.

18. kesäkuuta 2009

rauhallinen aamu

aurinkokin paistaa niin kauniisti. ainakin ikkunoista sisälle. puolitoista viikkoa suomi-matkaa takana ja reilu viikko vielä edessä. tuntuu kuin olisimme olleet jo paljon pidempään. meno on ollut melkoista, mutta mukavaa. mies on aivan loistavaa matkaseuraa. muisk! savon maa on kaunis maa. mummola aina niin kotoisa ja viiihtyisä. oman kodin (äidin luona) nurkissa tuttu tuoksu ja tunne, petosen rannat ja järvimaisemat ovat parasta sielunhoitoa. kodin läheltä löytyy kalliolta järven ääreltä kivi, jossa olen monet nuoruuden tuskani vuodattanut järvelle ja jeppe-vainaalle, suunnitellut elämääni ja kerännyt rohkeutta ja voimaa. tuota kiveä on aina käytävä tervehtimässä ja samalla tulee mietittyä miten elämäni on kulkenut. oih!

kyllä vaan löytyy tästä maasta niin paljon huikeita maisemia. vihreys on melkein häikäissyt silmät, joka päivä tulee hoettua monta kertaa, ihan kyllästymiseen saakka kuinka kaunista täällä on. vehreä vihreys ei vaan lakkaa hämmästyttämästä.valoisuus saa aikaan saman.

yötön yö, juhannuksen taiat. minä tykkään.

oikein valoisaa juhannusta!!

5. kesäkuuta 2009

matkalla jo

tai ainakin pitäisi jo olla. mutta toistaiseksi olen vielä takapihalla ja kirjoitan muutaman sanasen.
jännittää. niin kivaa mennä suomeen ja niin raastavaa jättää mara ja hilda. tuossa ne vielä paistattelevat auringossa niin kuin minäkin.

laukut on pakattu. odotetaan miestä kotiin. sitten viedään koirat hoitoon ja suunnataan walviksen lentokentälle.

joten tulossa ollaan. tarkoitus on olla lauantaina iltapäivällä turussa. vielä on arvoitus minulle päivitänkö blogia suomessa. joten se jää nähtäväksi.

mus.mus. nähdään pian.

3. kesäkuuta 2009

liirumlaarumia

kotirouva on ahkeroinut ja melkein kaikki on valmiina suomen lomaa varten. paitsi tietty pitää vielä pakata matkalaukut, mistä en edelleenkään erityisemmin innostu. noh, ehkä sitten perjantaiaamuna.

surku tulee, kun mara ja hilda jää tänne. tänään kirjoitin jo pitkän sepustuksen hoitajalle kuinka heistä tulee pitää huolta. nyyh. joka päivä käyn myös keskustelua heidän kanssaan ja vakuutan, että tulemme takaisin vaikka viivymme niin kauan.

eilen illalla geoline toi meille valtavan kalan, snuk-kalan. ehkä. en tiedä mikä se on suomeksi. hieman siialle se maistui. hyvää joka tapauksessa. braaimalla se valmistettiin. istuttiin sitten iltaa pienimuotoisesti tulen äärellä ja herkuteltiin kalan ja salaatin kera.

en muista joko kerroin mutta meille on tullut patteri, joka lämmittää. niin ihanaa. enää ei tartte kalista sisätiloissa, ainakaan tässä keittiö-olohuoneakselilla. ylös saakka lämpö ei ihan riitä, mutta miehen mukaan patteria ei siirretä mihinkään. joten turha minun on alkaa siinä sitten vinkumaan. on makkarin lämpötila puoliastetta toki kohonnut. nyt se näyttää jo 17,3 astetta.

tänään oltiin aamupäivä koirien kanssa kaupungilla, swakopissa hoitelemassa asioita. ostin aivan ihanan kirjan, jota olen jo jonkin aikaa katsellut. tippi, my book of africa. kertoo tippi nimisen tytön tarinan 10-vuotiaaksi saakka. syntynyt namibiassa, vanhemmat villieläinvalokuvaajia. tippi osaa kommunikoida eläinten kanssa. tippi kertoo itse tarinaansa ja kuvat ovat lumoavia. niin lumoavia, että kyynel tulee silmään. suosittelen lämpimästi kirjaa. se on hurjan suosittu ja julkaistu useilla eri kielillä, joten ehkä se saattaisi löytyä myös suomesta.

aika rientää. menen taas epäviralliselle työkeikalle. me like.

2. kesäkuuta 2009

minä tykkään. minä en tykkää. namibiassa.

minä tykkään niin paljosta.

ihmiset ovat uskomattoman ystävällisiä ja auttavaisia, toki moni on suomalaiselle vierasta höpölöpöliirumlaarum-tyyppiä. ystävällisiä silti.

näkymät ovat vaan yksinkertaisen kauniita. meri ja hiekka. yksinkertaista, mutta niin toimivan kaunista. siihen kun vielä lisää kimmeltävän auringon niin ei muuta tarvita. paitsi tietty kavuta dyynille, ihailla auringonlaskua ja nauttia kylmä juoma.

vapaus. itse saan luoda päiväni ja olla niistä vastuussa. jos en keksi mielekästä puuhaa niin voin vain katsoa peiliin ja yrittää uudelleen. pikkuhiljaa alkaa löytyä kaikenlaista mitä on pitänyt kaiken kiireen keskellä sisällään. musiikki alkaa taas pikkuhiljaa löytyä, maalaaminen on alkanut kiinnostaa, samoin valokuvaus. puhumattakaan lukemisesta ja kirjoittamisesta ja liikunnan ilosta. taikka kokkauksen.

läheisyys. mies ja koirat. ei ehkä ikinä ennen olla miehen kanssa vietetty näin paljon yhdessä aikaa. kolme yötä erillään kolmen kuukauden aikana. uskomatonta, mutta totta.

värikkyys.

uinuva long beach eli langstrand.

eläimet. täällä voi nähdä vaikka mitä. tavallisia joka päivä nähtäviä eläimiä ovat shakaalit ja hylkeet. delfiinejä voi pongata rannalta ja kaikenlaisia antilooppeja heti pari kilometriä rannalta sisämaahan. kulkukoiria ja- kissoja ei juurikaan näe.

ranta, josta löytyy kaikenlaista. mitä erilaisempia simpukoita, rapuja ja muita mereneläviä.

rento meno. aikatauluista pidetään mielestäni hyvin kiinni. asiat yritetään hoitaa ajallaan. mutta muutama minuutti sinne tai tänne ei ketään haittaa. kaikki tallaa tavallaan. pukeutuminen on jopa hämmästyttänyt minua, jota se ei juuri koskaan hätkäytä tai pahemmin kiinnosta, mutta kuitenkin täällä pukeudutaan uskomattoman rennolla tavalla. siis minusta tuntuu ettei siihen kiinnitetä mitään huomiota. me olemme miehen kanssa aina joka paikassa ylipukeutuneita. voisitteko uskoa? miehestä ehkä, mutta tuskin minusta.

punaviini kuin punaviini on aina hyvää. olen myös oppinut yhdistämään lemonaden valkoviinin kanssa, hyvää. paikallinen tai olisiko sittenkin e-afrikkalainen kuiva savanna-siideri sitruunaviipaleella maistuu myös.

braai. meillä on aivan ihastuttava braai-huone tai ruokailutilaksikim sitä kai voisi kutsua. rakastan braaitella, puut palaa ja ruoka valmistuu. ihan parasta on jos pöytä on täynnä vieraita tai jos miehen kanssa vain kahdestaan vietetään iltaa hyvän ruuan parissa.

aamukävelyt. koirien kanssa. tunnin kävely joka aamu käynnistää mukavasti päivän. mitä luksusta, kun siihen on mahdollisuus. olen jopa alkanut heräämään suht aikaisin.



minä en tykkää. noh, niitäkin löytyy.

mikä ihme näitä vaivaa, näitä paikallisia??? miksi kaikki ruuantähteet ja erityisesti luut pitää heittää kadulle?? oikeasti. ihan uskomatonta. koirien kanssa ulkoilua hankaloittaa hurjan paljon nuo luut. niitä löytyy kaikkialta. hilda ja mara syövät ne hurjaa vauhtia, jos silmä välttää ja oksentavat sitten yön. koirat kyllä tietävät jo varsin hyvin, että luut ovat kiellettyjen listalla, mutta minkäs sitä luonnolleen voi. kuulema shakaaleille heittävät luut. just.

toisinaan toi meren haju tökkii. se voi olla hyvinkin voimakas. haju on niin mädäntynyt simpukka, että!

ei oikein tiedä mihin voi uskoa ja kehen luottaa. kaikki kyllä tietää kaiken, mutta jokainen tietää vähän eri tavalla. lupaillaan kovasti ja ikinä ei sanota ettei tiedä.

kolkko kylmyys. ihan käsittämätöntä. nytkin olen ihan viluissani. ulkona on päiväsaikaan usein lämpimämpi, jos ei tuule ja aurinko paistaa. pitääkin hankkia lämpömittari.

en voi sanoa että en tykkää mutta kovasti harmittaa kuitenkin, koska en ymmärrä asiaa. mutta tämä rotujen välinen asetelma. ja välillä sen saa itsekin kokea. jos menen ei-valkoisten suosimaan kauppaan niin palvelua on turha odottaa ja kassalla saatetaan ottaa minun perässä oleva ensin. ketuttaa niin vietävästi. muutaman kerran olen tilanteeseen puuttunut. muutaman kerran ollut vain niin hämilläni etten ole osannut tehdä mitään muuta kuin seistä suu auki.

rakastan juustoa. harmikseni täällä kaikki juustot ovat hullun rasvaisia, less fat cheese tarkoittaa että siinä on vain 24% rasvaa. tavan juustossa on reippaasti yli 30%. ei ihme, että noita kiloja on kertynyt. vielä kun veitsellä siipaisee aina juustosta semmoisen reilun viipaleen tai kaksi leivälleen niin se on menoa suoraan takapuoleen.

miksi täällä ei ole irtokarkkeja?

1. kesäkuuta 2009

helpottaa.

tukkoinen oloni. toivottavasti. viikonloppu meni ihan tukossa. eilen illalla päätin, että tänään saa loppua, vaikka sitten väkipakolla. joten aamulla reippaalle lenkille koirien kanssa ja sitten kodin kimppuun. puunausta ja siivousta. jos vaikka kestäisi tämä siisteys perjantaihin saakka. tietysti imuria pitää näyttää, hiekka ja koirankarvat eivät lopu koskaan. perjantaina lähtö edessä. uuu-uu!! olen niin innoissani seurannut suomen hellelukemia, mutta äsken foreca.fi lupasi vesisadetta lauantaille. no, on ainakin sisällä lämmin, vaikka ulkona sataisi ja tuulisi kuinka. eilen päätettiin myös miehen kanssa, että tänään ostetaan kaksi sähköpatteria. yksi alas ja toinen yläkertaan. sisälämpötila keikkuu nimittäin siinä 15-16 asteen tietämillä. yöt tulee kyllä nukuttua hyvin viileässä, mutta muuten tuo jäätynyt olotila kaiken aikaa ei enää houkuttele.pihalla on lämmin, jos aurinko vaan jaksaa paistaa. joten tänne on tultava aina lämmittelemään.

aluksi olin aika kauhuissani suomeen tulosta näin lyhyen ajan jälkeen. sopeutuminen ja tottuminen tänne namibiaan on vielä niin vaiheessa, mutta nyt olen jo ihan innoissani. aivan mahtavaa nähdä turku ja turkutoverit, miehen perhe ja sitten suunnata omiin maisemiin kuopioon. kotiin!! mökille on pakko päästä ja mummolaan. siellä on minulle se aito kesän tuntu. nähdä oma perhe ja rakkaat ystävät! bonuksena vielä juhannuksen vietto suomessa. se on hienoa, että meillä on perinteitä juhlien vietossa. että ystävät tai perhe kokoontuu yhteen ja viettää aikaa saunoen, grillaten ja uiden. vaikka lähes meren rannalla asutaan niin kertaakaan ei olla edes harkittu uimista. vesi on niin hyytävän kylmää ja aina on huimat aallot. tosin viikko sitten pohdittiin, että pitäisikö osallistua wind surfing -kurssille. minä taidan olla liian arkajalka siihen hommaan tosin. tässä meressähän asustaa vaikka mitä petokaloja.

tänään minulla on taas yksi epävirallinen työkeikka. viime viikolla oli ensimmäinen. tykkään.

aurinkoisia hetkiä!!