myo:n viemää

perjantai. viikko melkein pulkassa, huomenna olisi vielä lentisharkat myo:lla, mutta mikäpäs siinä, koska ensi viikolla on turnaus. lentopallossa. minulta löytyy kilpailuviettiä niin paljon, että olisin valmis treenaamaan illat ja yötkin. onneksi kehitys on huiman nousujohteista. lapset on niin mahtavia, kun ne oppivat niin nopeasti ja janoavat uutta lisää koko ajan.

elikkäs eloni on hyvin myo-painotteista ollut viime aikoina. jokainen blogitekstikin taitaa käsitellä aihetta. mutta niin se vain on, että oman paikan löytyminen on minulle tärkeää ja kun se lopulta löytyy niin kaikkensa sen eteen tahtoo tehdä.

mies on töissä edelleen. sanoi lähtevänsä ajoissa tänään, mitäköhän se tarkoittaa?? koirat aiheuttavat päänvaivaa. ne hyppäävät aina aitojen yli, heti kun me poistumme paikalta. tämä viikko on sitten oltu sisällä. riemuiten lehdistä, verhoista, tyynyistä ja kaikesta irti lähtevästä. yleensä h&m on kuitenkin ollut pihalla, kun olen kotiin saapunut, reviiri naapurustossa on kuuleman mukaan (naapureilta kuultua) suhteellisen pieni, oma kadunpätkä vain, mutta viime perjantaina koirat löytyivät läheisestä ravintolasta. olivat henganneet ihan siellä sisällä. hildan masu pinkotti kuin olisi ollut viimeisillään. tämä ravintola on ns. tasokas ja kallis (se, missä brad&angelica asuivat ollessaan namibiassa). mies oli löytänyt ne sieltä tarjoilusalin puolelta tyytyväisenä nuuskimasta pöytiä. eikä tarjoilijat olleet moksiskaan. suunnitelmissa on ollut jo jonkin aikaa rakentaa aidan päälle hieman lisää aitaa, katsotaan josko lähiaikoina onnistaisi.

lumista viikonloppua suomeen!! joko pakkanen hellittää? keväästä mitään toivoa? muualle maailmaan oikein rentoa viikonloppua!!

yksivuotinen ulkosuomalaisuus

vuosi sitten hytistiin kaarinan tuorlassa, anoppilassa. monta asiaa oli aamulla vielä hoidettavana ja pakattavana. miehen veli vei meidät kentälle, äiti soitteli vielä viimeiset puhelut eikä itkusta meinannnut tulla loppua. mieli oli niin odottava ja haikea, ei tiennyt oikein mitä odottaa, mutta odotin kuitenkin, odotin sitä, että oppisin, näkisin ja kuulisin, ymmärtäisin edes jotain tästä silloin itselleni niin salamyhkäisestä namibiasta.

vuoden päästä tuosta päivästä istun aamukahvilla, olen käynyt ulkona karvakorvieni kanssa, sumu on niin tiheää, että ilma on aivan kosteaa, kuin sataisi vettä. tunnin päästä alkaa henkilökunnan jokaviikkoinen kokous myo:lla. olen leiponut juustoisen kakun yksivuotisuuden kunniaksi. suunnittelen tulevaa lentopalloturnausta, vien kaksi tyttöä näkötarkastukseen ja vedän yhden liikuntatunnin. eikös kuulosta aika tavalliselta arkipäivältä? hienoa on se, että oma paikka alkaa löytymään, jokapäiväiset askareet on hoidettavana, elämä kulkee eteenpäin.

harjoittelijaksi??

namibian medical board yllätti minut toden teolla. vaikkakin reaktioni on ollut jokseenkin vaisu ja väsähtänyt, kulahtanut. keskiviikkona tuli sähköposti, että hakemukseni on hyväksytty, fysioterapeutiksi. mutta aikamoisilla ehdoilla. ensin on oltava 18 kuukautta harjoittelija. kahdeksantoista kuukautta. what? what? what? ja tuon 18 kuukauden aikana on harjoiteltava vähintään 200 tuntia elektroterapiaa (kuinka monella eri tavalla sitä uä:n päätä voi pyörittää?), 150 tuntia manuaalista terapiaa (odotan innolla), 20 tuntia palovammojen hoitoa (aiheellista) ja 50 tuntia special treatmenttejä (mitä ikinä se mahtaakaan sisältää). mutta juu, pääsen sentään harjoittamaan ammattiani, olkoon se sitten valvojan silmien alla.

mutta, mutta. pääsen aloittamaan harjoittelun aikaisintaan toukokuussa, olisin valmis silloin, kun meidän on aika jättää namibia. toisaalta taas ihan varmaksi ei voi sanoa miten pitkäksi tämä pesti täällä venyy. olisipa sitten ainakin jossain vaiheessa virallisesti ne fyssarin paperit täälläkin.

ongelmaksi meinaa myös muodostua se kuinka voin jättää myo:n. olen juuri päässyt sisälle toimintaan, tykkään valtavasti työstä ja kyllä ne lapset vaan antaa niin paljon. tänään sain aloittaa viikonloppuni 20 pikkutenavan lujan halauksen saattelemana. liikutuksen määräni on melkoisen suuri, kun neljäsluokkalaiset pääsevät kirjastoon, useimmat ellei kaikki ensimmäistä kertaa eläissään ovat saaneet kirjoja luettavaksi myo:lla ja saadessani olla siinä mukana en voi kuin liikuttua. tenavien silmät suorastaan hehkuvat palavaa intoa kirjoja kohtaan, kirjat tulevat luetuksi päivässä ja seuraavan päivänä jonotetaan taas kirjaston ovella kohti uusia lukuelämyksiä. lapset uppoutuvat kirjoihin, suut mumisevat hiljaa ja sormet ovet valmiina kääntämään sivua.

että miten jättää se taakseen? muutos on aina kantava voima, mutta ehkä vielä hetken haluan pysyä tässä. oi jospa se onnistuisi, että voisin jotenkin puolittaa aikani harjoittelun ja myo:n suhteen. mutta entä jos harjoitteluaikani vaihtuu sitten 36 kuukaudeksi? ja se tarkoittaa jo kolmea vuotta.

käykääs katsomassa

viime joulukuussa valmistunut video myo:sta. elo-syyskuussa jenkkilästä vierailulla ollut alan ammattilainen antoi oman panoksensa myo:n toiminnalle ja kuvasi sekä tuotti videon.

meidän nettiliittymällä videoo ei raaski katsoa, mutta nauttikaa te siellä missä yhteydet pelaa. minä olen nähnyt videon vain kerran ja tykkäsin. lasten kommentteja ei ole käsikirjoitettu vaan ovat ne ovat tulleet spontaanisti. eikö ole fiksuja lapsia.

mondesa youth opportunities

hyvää viikon jatkoa!

ystävät hyvät.

täydellinen sää sunnuntaiksi. ja ystävänpäiväksi.

aamukävely rannalla, laskuveden aikaan. pitkä aamiainen, pannullinen juhlamokkaa, herkkuleivät ja itse tehty mangobanaanismoothie. netti ja maailman uutisten ihmettelyä.



perjantaina saunailta ja loistavaa mereneläviä nuudelille, suomalaisseurassa, swakopin rantatalossa. kiitos vielä isännälle ja emännälle.


eilen formal pukukoodilla illallinen namibian stand up -koomikoiden naurattaessa salillista juhlaväkeä.

avatar saapunut vihdoin rannikon elokuvateatteriin. näytös alkaa kolmelta, me mukana. ja popcornit tietty.

ei yhtään hassumpaa.

ystävät rakkaat. välimatka on pitkä, mutta sydän on silti täynnä lämpöisiä aatteita ja jo pitkään piinannutta ikävää. paljon halauksia.

rättipoikki

sää on ollut vähintäänkin kummallinen tällä viikolla. maanantainan satoi oikein toden teolla swakopin puolella, seuraavan yön täällä meidän rannalla ja walviksessakin oli satanut. jos paikallisiin on luottaminen niin tälläistä sadetta ei ole ollut viiteen vuoteen. tiet muuttuivat ihan mössöksi ja jo tiistaina oli niin kuuma, että pahaa teki. painostavaa ja hiostavaa. tänään lapset juoksivat myo:lle huutaen, että sumu tulee, sumu tulee, se on vallannut jo keskustan. mondesasta näki kuinka rantaan oli laskeutunut sumu, mutta ei se silti mondesaan saakka saapunut.

oli vain niin läkähdyttävän kuuma, painostavan hiostavaa. ilma, joka saa vain kiukkuiseksi tai sitten hervottoman naurun partaalle.

nyt tämä hikiliisa lähtee nauttimaan sushista. me love my man.

elossa ollaan

elämäämme on ollut rikastuttamassa hollantilainen nainen viime päivät. ensimmäinen sohvasurffaajamme. mutta hyvin menee. huomenna lisää uutisia.

hyvää yötä.

perjantai

viikonloppu saapui ihan ykskaks yllättäin.

pihalla, viimeiset auringon säteet kasvoilla, vieressä hunter's gold (jo tyhjä tosin), koirat mellastaa nurmipläntillä, mittarissa +23 astetta ja mies on ajamassa kartinkia. koti on puunattu, kiitos kotiapulaisen. kaupassakin kävin täydentämässä jääkaappia. pyykit on pesty pois, vielä pitäisi ottaa pois kuivaustelineeltä.

viikonloppu saa siis tulla ihan rauhassa.

päivät ovat menneet jokseenkin hektisesti. myo pitää siitä huolen. kasiluokkalaiseni ovat aivan ihania ja he ovat ottaneet minut hyvin vastaan. voisiko tulla parempaa fiilistä aloittaa viikonloppu kuin 20 oppilasta toivottamassa hyvää viikonloppua ja useimmat niistä vielä halauksen kera?

silmälasirahastosta vielä. rahasto alkaa pullistella jo liitoksistaan. kaikille teille lahjoittajille haluan sanoa, että kiitos! kiitos todella paljon. en olisi uskonut tai uskaltanut edes haaveilla näin runsaasta vastaanotosta. jokainen lapsi tulee saamaan tarvitsemansa silmälasit ja luultavasti rahaa jää vielä ylikin reipas satanen. tuon yli jääneen rahan mielelläni pitäisin silmälasirahastossa, josta voisi sitten aina tarpeen tullen auttaa erinäisistä terveysongelmista kärsivien lasten eloa. mutta infoan siitä teitä vielä lahjoittajat. ja kiitän ja kumarran edelleen vaan. ensi viikolla ensimmäiset lapset saavat jo lasinsa. ja te, joille nuo linssien arvot jotain sanovat voin kertoa, että tähän mennessä vakavin näköongelma on tytöllä, joka tarvitsee laseihinsa linssit vahvuuksilla -6,5. aivan ja juuri niin. käytännössä siis lähes sokea tyttö.

rentouttavaa perjantai-iltaa!!

kotona

tuttu hiekka ja meren kohina. karvatassut tepsuttelemassa ympärillä. karvatassut kurittomina agilityssa. miss jenni oppilaiden ympäröimänä, ottamassa selvää poissaoloista ja niihin liittyvistä selityksistä. kotona ollaan siis.

kotimatka kesti luvattoman kauan. maanantai-iltana kuitenkin vihdoin kotiin saavuttiin ja toinen yö viinitilalla jäi kokematta. maanantai hermoja kyllä koeteltiin. epämääräisiä selityksiä lennon peruuntumisesta ja lennon lähtemisestä oli useita. air namibia yritti lepytellä meitä päästämällä kaikki 19 matkustajaa business-luokkaan. ei auttanut. lentojännitys äityi niin pahaksi etten kyennyt edes syömään. turbulenssit olivat liikaa ja takaraivossa oleva tieto siitä, että kone oli juuri rikki, nimenomaan moottoreissa oli vikaa ja me saimme urhoollisesti olla ensimmäisiä matkustajia korjauksen jälkeen. ja joo joo, koneita korjataan koko ajan, moottoreita huolletaan tiheästi, mutta silti. ne turbulenssit olivat vain liikaa.

jalat walvis bayn hiekassa toi turvan ja kotiin oli hyvä palata. omassa sängyssä uni maistui paremmin kuin muistinkaan. kapin hotellissa (ei viinitilalla) oli niin kahiseva peitto, että se herätti aina asentoa vaihtaessa. koirat olivat hoidossa naisella, jolla on itsellään neljä koiraa, kissa ja papukaija. nainen on ammatiltaan ongelmakoirakouluttaja. mara ja hilda olivat touhunneet ja leikkineet siellä aamusta iltaan. kotiin saavuttua on uni maistunut.

jääkaappi huutaa tyhjyyttään. yhtään ei taas huvita tuo ruuanlaitto. olen löytänyt innostavan kokkausblogin, mutta arvatkaa vaan saako täältä tarvittavia aineksia kyseisiin herkkuihin?

keskiviikon iltapäivä, vapaapäivä miss jennin puuhista. aamulla kävin kampaajalla, viimeksi olen käynyt viime heinäkuussa. tuli siis tarpeeseen, vaikka lopputulos ei oikein miellytäkään. väri on ihan kohdillaan, mutta miksi oi miksi annoin sen kampaajan kerrostaa latvoja, miksi miksi miksi????? kampaaja on ainut, josta olen kuullut positiivista palautetta täällä. sydän kyllä pomppasi hieman kurkkuun, kun istuin odotushuoneessa ja tuorein lehti oli vuodelta 2001. uusin hiusaiheinen lehti taisi olla vuodelta 1998.

hankook.kai.

hotelli, jossa olimme kapissa parveili nuoria kiinalaisia. pidettiin palavereja ja näpyteltiin koneita.

eilen olimme aamupalalla longstreetillä, mr pickwicksissä l&o:n seurassa. meidän namibia-ystävät otti ja jätti namibian ja alkoivat mokomat kapkaupunki-ystäviksi. vieressä filmattiin kiinalaisen rengasmerkin mainosta. luulin ensin, että ihan pian jostain varmasti kävelee vähintään javier bardom tai jared leto ja kyseessä on joku elokuva.

mutta kyseessä oli siis tämä.

jumissa.lentokenttäpäivä.

toiveeni on taidettu ottaa liian kirjaimellisesti. olemme edelleen kapissa, ainakin huomiseen asti. lentokentällä jumissa. air namibian edustajia ei näy. ihmisten puhelimet käy kuumina, soitellaan paikasta toiseen, siirretään tapaamisia, perutaan työpäiviä, sovitaan lasten -ja koiranhoitajien kanssa lisäpäivistä. ainoa tieto mikä meille on herunut on se, että tänään ei lennetä. konevikaa ei saada korjattua.

kuherruskuukaudelle lähdössä oleva pari on juonut jo ainakin viisi lasillista punkkua, kiukku alkaa kääntyä epätoivoksi. morsian tirautti aamulla itkut, päivät ovat vähissä ja langstrandilta on buukattuna monia aktiviteetteja.

bisnesmies on sopinut tapaamisen angolan ministerin kanssa keskiviikkoaamulle. raja pitäisi sitä varten ylittää jo tiistaiaamuna.

namibian nuoret mestarit mönkijällä ajamisessa olivat katsomassa top gearin shown kapissa, koulussa olisi pitänyt olla takaisin tänään.

miehen tapaamiset on myös jouduttu perumaan. en edes viitsi kertoa kummoisia sanoja miehen suusta tulee ulos.

ja minun naperot myo:lla ja ennen kaikkea vanhempainilta menevät sivun suun.

kaikista turhauttavinta on se, että meitä ei päästetä pois täältä.

grrrrr.murrrrrr.