16. joulukuuta 2008

tällä viikolla on ensimmäisiä jäähyväisiä jo sanottu, kyllä se niin kirpaisee ja saa kyyneleet silmiin, mutta toisaalta kirpaiseminen lämmittää mieltäni niin paljon. se kertoo minulle, että jotain hyvää ja merkittävää on syntynyt ja myös sen, että lähtö lähestyy kaiken aikaa, minuutti minuutilta. konkreettisia asioita on tapahtunut viime viikkoina ja päivinä. olemme saaneet osoitteen ja kuvia tulevasta kodistamme, suomen kotimme on saanut uudet vuokralaiset, muuttofirman kanssa on sovittuna päivä, jolloin pitäisi tietää mitä kaikkea tulee mukaan ja mitä jää tänne odottamaan.
ja joulukin on jo ihan lähellä. töissä on meneillään perinteinen joulun alusviikko glögitarjoiluineen. ensi viikolla emännöin joulua kotona perheillemme. nyt maha kurnii ja kaipaa täytettä.

29. marraskuuta 2008

voi että

pitkästä aikaa perjantai ja vielä kotona vietetty rakkaan kanssa.
runsaasti alkaa jo kääntyä lauantain puolelle, mutta ilta on vietetty aika namibia-henkisissä tunnelmissa. mitä nyt amarulaa on mennyt minun puolestani lähes koko pullo (niin hyvää) ja etelä-afrikan piikkiin kai. lähes kaikki, joille olemme kertoneet muutosta namibiaan kyselevät kovasti mitä minä aion siellä tehdä. no, sitä minä itsekin pohdin, varsinkin yön pimeinä tunteina, kun tiedän että pitäisi jo nukkua. silti en edelleenkään tiedä mitä tulen tekemään. jollain tapaa toivon pientä taukoa kaikesta arkisesta ahertamisesta, toivon rauhaa ja vapautta ajatuksilleni. haaveilen vapaasta ja avoimesta ajatuksenvirrasta, joka ohjaa minua oikealle tielle. haluan tehdä jotain hyvää. en vain ole ihan varma onko se mahdollista namibiassa. tai siis jos jossain niin siellä se on mahdollista. jos vain osaisin tehdä oikeita valintoja. enkä minä osaa. osaanpas. no jaa, en osaa.
ja mitä minä teen, kun tulee mahdoton ikävä pikkuveljeä? pikkuveljen pitäisi kasvaa 10-vuotiaasta 13-vuotiaaaksi, en suostu. minä tahdon pikkuveljen mukaan. tahdon ja piste. ja äitistä puhumattakaan.
silti kaiken myllerryksen jälkeen odotan malttamattomana namibiaa ja swakopmundia, nyt kuitenkin hiljenen yöksi. hyvää yötä.
ps.amarula on niin uskomattoman hyvää.

24. marraskuuta 2008

valmistautumista

maanantaina.

enpäs muista koska olisin viettänyt vapaan maanantaipäivän. tietysti kesälomalla, mutta näin asioita hoidellen ja kaupungilla aikaa kuluttaen. tykkään kovasti päivästäni. viikonlopun vietin oulussa kuunnellen ja katsellen tarinoita etelä-afrikasta. etelä-afrikan kuvat olivat vihreitä ja värikkäitä, elämää pursuavia. namibia näytti hiekalta, aakealta ja kuivalta, erittäin kuivalta. rakkaan ystäväni sanat rauhasta ja seesteisyydestä lohduttivat, mutta pelottivat. okei, en muuta suoraan savannille vaan kaupunkiin, mutta entä jos se onkin autio? toisaalta en malta enää odottaa namibiaa, tahdon jo sinne, tahdon kokea miltä siellä näyttää, maistuu, tuoksuu, haisee ja tuntuu.

tänään valmistauduin reissuun hoitamalla rokotukset kuntoon, neljä piikkiä ja neljä laastaria, reippaasta käytöksestä kaksi tarraa. toimii aina. vakuutusyhtiössäkin kävin juttelemassa, mikä oli positiivinen yllätys, oikein avuliasta vaikkeivat mitään voi meille myydä tai edes tarjota, koska yli vuoden ulkomaanreissulla putoaa pois kotimaan sosiaaliturvasta ja- järjestelmästä jolloin ei voi kuulua vakuutuksienkaan piiriin. jäävät siis työnantajan ja kohdemaan harteille. vaatteitakin piti tietysti hankkia, koska niitähän erityisesti namibiaan tarvitsee, mikä upea syy ostaa t-paitoja ja hihattomia! myöhäinen lounas ihanaisen ystävän kanssa kruunasi kiireettömän kaupunkipäiväni. kotona olen saanut vielä tehtyä paperiasioita, jotka ovat odottaneet minua jo kauan. joten nyt on aika siirtyä makoilemaan peiton alle ja aloittaa joku kolmesta uudesta kirjastani, jotka myös tarttuivat tänään matkaani.

jihaa, namibia!!!

8. marraskuuta 2008

uskalsinpas.

kauan olen ajatuksissani haaveillut blogin perustamisesta. kun tieto namibiaan muuttamisesta ei ole enää pakahduttava salaisuus, niin mikään ei estä blogin perustamista. saa nyt nähdä kuinka pitkälle innostus kantaa, viimeistään aktivoidun namibiassa. lähtöön on aikaa vielä vajaat neljä kuukautta. se on pitkä aika, kai.
ei se kyllä taida olla. tekemistä on niiiiin paljon. päätöksiä pitäisi tehdä ja mielellään oikeita. mutta mistä tietää miten tekee oikeita päätöksiä? aika näyttää, kai.