23. helmikuuta 2011

keskiviikon katkelmat

nyt voi huokaista ja hieman siemailla punaviiniä. kaikki mihin minä voin vaikuttaa muuttoa ajatellen, on tehty. lähes. mitä nyt koirat on vielä ilman lippuja joburgista mombasaan...

minulla on ikävä tunne, että joku yrittää vedättää minua. koirien paperit ovat kunnossa namibiasta lähtöä varten, mutta jouduin hankkimaan agentin, joka hoitaa paperiasiat etelä-afrikassa konetta vaihtaessa. ja tämä agentti yrittää ehkä tuplata hieman hintojaan, koska asiakkaana on "länkkäri". ikävää, mutta toivottavasti asiaan tulee pian selvyys.

muuten kaikki on hyvin, paitti niin kontin piti lähteä tänään meidän pihalta, mutta tuossa se vielä tönöttää. tarvitsee kai aamulla soittaa muuttoa hoitavalle firmalle muistutuspuhelu. laiva, johon maallinen omaisuutemme pakataan lähtee walvis baysta vasta 5.3 ja matka kestää ainakin kuusi viikkoa määränpäähän, joten sen suurempaa hätää ei asian suhteen ole.









tänään mies oli löytänyt kaksi uutta taloehdokasta. toinen miellyttäisi suuresti sisäistä hippiäni, merenrannalla oleva asunto.. talo itsessään näytti hyväkuntoiselta, pihaa taas ei ilmeisesti oltu hoidettu ihan viime vuosina. merta ja pihaa tosin erotti ikävä piikkilanka-aita. talo oli suht pienikokoinen, mutta meille just passeli, ihanan boheemi ja niin mainitsinko jo sen merenrannan?

toinen talo oli taas toisesta ääripäästä. kiiltävää pintaa, iskemätön, nurmi loisti jopa luonnottoman vihreänä, mutta tässä kohtaa taas sisäinen juppini hymyili. ihanan uutta ja loisteliasta. mutta sitten taas, talo näytti sijaitsevan täyteen ahdetulla alueella, jossa naapurille voi huikata aamiaispöydästä terveiset ja niin talossa ei ollut yhtään kalustetta, ei edes hellaa. sisäinen juppini vaikeni. en ehkä halua alkaa metsästämään hellasta lähtien kaikkea.

kyll namibiaan tulo oli vaa niin pal helppoo. meistä pidettiin hyvää huolta, asunto oli valmiina, kuulumisia kyseltiin jatkuvasti, muutossa autettiin. ja nyt me sitten tahkotaan miehen kanssa vuorotellen päitämme seinään, onneksi toinen on aina välissä pehmusteena. minulla ei esimerkiksi ole mitään hajua, että milläköhän viisumilla meinasin päästä maahan sisään. niin, että tulin näiden kahden koiran kanssa hiukka lomailemaan tänne viehättävän kuumaan mombasaan ja juu, seuraavaksi meinattiin jatkaa matkaa zanzibarille. juu, kyl mara ja hilda vaan tykkää niin paljon matkustaa, ei ne oikein viihdy kotona.

arvatkaas mitä? just nyt en jaksa asiasta stressata. mennään sitten vaikka sinne zanzibarille stressaamaan, jos ei mombasaan päästä.

2 kommenttia:

vesa kirjoitti...

voi jenni! Olet ollut hyvin reipas!! Onnellista muuttomatkaa!! vesalta lämpimiä terveisiä!

followmark kirjoitti...

I hope your tv made it ok! How is Kenya?