29. lokakuuta 2009

hiekkalinnamme tunnusmerkit

mikä määrittää kotiamme hiekan ja koirankarvan lisäksi?

kuvat ovat vierashuoneistamme


alla olevat taulut löytyvät braai-tilasta


nämä mereä henkivät koriste-esineet. aluksi olin kauhuissani niistä. merihenkiset jutut eivät ole minua varten. haloo!!! olen kallaveen tyttö. sameat järvivedet mäntyineen ja rosoisine kallioineen ovat minun sielunmaisemia. sitä paitsi ei täällä ole mitään purjehdusveneitä missään, ainakaan minä en ole nähnyt. raikkaan merihengen voi kyllä tuntea muuten. öisin uni on tiivistä ja aamulla on yleensä hyvin nukkunut -olo. en asiaan ole kiinnittänyt aiemmin sen suurempaa huomiota, mutta windhoekista vierailulla ollut ystäväni kertoi nukkuvansa rannikolla paljon paremmin ja kappas vain, minäkin tajusin, että juu niinhän se on. ennen olen aina heräillyt yön aikana useasti, nukkunut katkonaista unta ja ollut aamuisin äreä. toki olen huomannut nukkuvani paremmin, mutta ajattelin sen johtuvan siitä ettei ole enää niin paljon esim.työstä aiheutuvia ajatuksia pyörimässä päässä. mutta juu, ehkä meren happipitoisuudella ja stressittömyydellä on yhdessä juurikin tämä vaikutus hyvin nukuttuihin öihin. herään toki ihan tikkana, jos on jotain ääniä tai koirat heräävät. merihenkisyyttä en sitten ole alkanut ottamaan poiskaan. sitä paitsi nämä tyypit on ruuvanneet naulakot ja taulut niin ettei niitä pois saisikaan. näkisittepä minkä kasan olen siirtänyt yhteen kaappiin kaiken maailman majakoita ja puuveneitä.

toinen silmiinpistävä juttu ovat enkelit ja ristit sekä kolme rukoilijaa ulko-ovelle vastaanottamassa tulijoita. jälleen kerran kaikki on ruuvattu niin kiinni ettei irti saa. paitsi tietty nuo rukoilevat patsaat voisi siirtää, mutta minne? ei meillä ole varastoa ja autotalli ei tunnu oikealta paikalta. kaippa minä olen myös sen verran taikauskoinen, että en tahdo niitä minnekään siirtää. ikävästi ne kaatuilevat välillä, kun koirat (lue martti) kirmaavat niitä päin. ja kuka nyt ei suojelusenkeliä tarvitsisi? niitä kai ei koskaan voi olla liikaa.






valkoiseksi maalatusta puusta on tullut aikamoinen ihastus täällä. tumma puu oli vielä hetki sitten ihan voittamaton, mutta nyt vaalean puun raikkaus, yksinkertaisuus ja kauneus ovat kyllä ihan parasta sisustusrintamallani. eli onko tuo merihenkisyys selättänyt minut? aivopessyt tässä 8 kuukauden aikana?

4 kommenttia:

Savu kirjoitti...

Tulee mieleen noista rukoilijoiden asennoista, että voisko ne olla hahmoja seimikuvaelmasta? Tietäjiä ehkä? Tosin silloin niillä olis lahjoja mukanaan. Merihenkisyys, enkelit tai mikä vaan loppuunastivietynä voi tulvia yli :) Olen muuten miettinyt tätä tän perän risti innostusta, kaikenmaailman craft merkkinoilla on hurjasti erilaisia ristejä saatavana. Jotkut todella kornejakin, isoja, punalasikivisiä tms. Kai niillä todella on markkinat! Itsekin olen ostanut naapurista nättejä keraamisia enkeliristiviritelmiä :) Aivot peseentyy..!

Jenni kirjoitti...

Hieno koti teillä. Tyylikäskin. Tykkään erityisesti seinien väreistä ja yleistunnelmasta. Musta noi pitkät enkelitaulut ja miksei ne patsaatkin on ihan hienoja.

Tänne kuuluu ihan hyvää. Uusi työ on alkanut toden teolla työllistämään, ei tartte miettiä mitä tekisi. Sen kun vaan paiskii menemään. Olen ollut tosi tyytyväinen uuteen työnkuvaani.

Täällä Suomessa on nyt alkanut nämä sikainfluenssa -rokotukset, lienette niistä jotain kuulleet. Netissä käydään kuumaa kriittistä keskustelua siitä, kannattaako rokotetta ottaa vai ei. Aika moni suomalainen suhtautuu negatiivisesti, terveyden ja hyvinvoinnin laitos yrittää puhua rokotteen puolesta. Itsekin ensin ajattelin etten ota rokotetta, mutta tulin toisiin aatoksiin ja otin tänään, kun töissä tarjoiltiin. Pistoskohtaa jomottaa ja mielenkiinnolla odotan tuleeko muita oireita...

Hyvää jatkoa teille kaikille!!

Katsan blogi kirjoitti...

Moi

eikö ole mitään uutta kerrottavaa ??? me odotamme kovasti !!!

jenni kirjoitti...

savu - juu, liika on liikaa tai sitten vaihtoehtoisesti aivot todellakin saavat pesua. minä kutsun rukoilijapatsaita rukoilijasirkoiksi, tietäjät ovat tulleet myös mieleen, mutta nuo ovat niin feminiinisiä, että en sitten tiedä. mutta eikös ole ihanaa, kun kesä on ihan tässä ja nyt?

jenni - luin just s-postisi ja palaan ihan pian, pikemmin kuin ehkä osaat odottaa.

kati - hahaa. shhh!! vielä hetken, mutta juu tarina on kerrottavana.