2. maaliskuuta 2011

hakuna matata

jambo! terveisiä mombasasta.

positiivista tähän mennessä:

näin kilimanjaron lentokoneesta, se näytti uskomattoman upealta ( kilimanjaro on muuten tansanian puolella, minä aina luulin, että se on keniassa).

kaupasta saa juicy fruit -purkkaa!!

ruoka tuntuisi olevan todella hyvää!! paljon kasvisruokaa, itämaisella vaikutteella. mies vei minut eilen syömään libanonilaiseen ravintolaan, sieltä sai vaan kasvisruokaa, eikä siellä ollut mitään alkoholia tarjolla, ei edes bissee. arvatkaa oliko se vahinko? mutta molemmat päädyimme siihen tulokseen, että ruoka oli oikein maukasta.

koirien mombasan pään tullitaistelussa ei mennyt kuin pari tuntia.

ensivaikutelma kenialaisista. (ystävällistä ja avuliasta porukkaa, vaikka henk.kohtaisen reviirin rajoissa ei olla samoilla linjoilla.)

paikallinen tusker-olut on hyvää.

cashew-pähkinäpussi maksaa alle 50 senttiä.

perhe on koossa.

siihen se positiivisuus sitten jääkin.

olen jo valmis lähtemään täältä. tämä kaupunki on niin likainen, saastaisen näköinen suorastaan. taloa ei tunnu löytyvän millään, tai onhan niitä vaikka millä mitalla, mutta budjetti ei anna periksi. viime yön nukuimme semmoisessa rotanloukussa ettei tosikaan, etuovea ei saanut lukittua ollenkaan, paikkaa ei oltu siivottu varmaan vuosiin, vessat eivät toimineet, mitään hyvää siinä paikassa ei ollut. se oli kammottava. ensi yöstä ei ole vielä tietoa. yksi varasuunnitelma on olemassa, jos kaikki kymmenen muuta suunnitelmaa menevät puihin.

hyttyset ovat huomanneet tuloni, hyttyset rakastavat vertani. oli se hyvä, että laitettiin se malariaverkko yöllä vasta siinä vaiheessa, kun minua oli syöty jo noin kymmenestä eri kohdasta.

liikenne on jotain käsittämätöntä, ihmeen joustavan oloista, mutta autoja on kaikkialla, miehiä aasinkärryt täynnä vettä tai hedelmiä tai roinaa juoksee pitkin katuja, yläruumis paljaana, hiki virraten (ei sinänsä niin negatiivista).

kuumuus. en tiedä olenko tämmöistä ultimate kuumuuskosteutta ennen kokenut, enkä totta puhuen olisi edes välittänyt kokea. hiki valuu koko ajan. myös yöllä. koirat läähättää taukoamatta, paitsi autossa, jossa ilmastointi on tarpeeksi tehokas. mitenkähän kauan tähän kestää tottua?

hakuna matata ei pidä tällä hetkellä paikkaansa, toivottavasti voimme pian huolettomina toistella tuota ei ongelmia -hokemaa täällä.

ps. sain tänään kenialaisen sim-kortin. täällä minut tavoittaa numerosta
+254 729 381320

3 kommenttia:

Kati ja Kalle kirjoitti...

kuitenkin on ihana kuulla että olet turvallisesti vihdoinkin perillä. ja perhe on koossa ! toivottavasti saat vielä enemmän noita positiivisia kokemuksia...

kovasti kuulumisia odotellen ja matille terkkuja ja suukkoja iinalta lähetellen

K&kumpp

Anonyymi kirjoitti...

Lukaseppa Jenni niitä alkupään kirjoituksiasi tästä blogista.
Taitaa olla kultuuri shokki iskenyt.
T: Isi

Meri kirjoitti...

Juu rakas Jenni. Alussa hankalaa ja lopussa daidaidaaa..kuuma ja kostea taitaa pitää paikkansa siinä biisissä sitten. kaikkea hyvää ja törkeesti tsemppiä ja aivan varmasti aurinko paistaa sinne vielä täysillä! <3