kiukun kohteena

mieli on tempoillut sinne ja tänne ja antanut sitten kiukun saartaa kokonaan. korvista, silmistä, nenästä ja koko päänahkasta karisee hiekkaa. olen myllännyt lasten kanssa iltapäivän hiekkakentällä. viimeinen päivä MYO:lla, lapsilla siis, ennen kesälomaa. lasten mielet ovat olleet niin levottomat ja häilyväiset, täynnä odotusta etteivät jaksaneet keskittyä oikein muuhun kuin toistensa kiusaamiseen, suhteellisen leikkimieliseen onneksi. miss jenni ei olisi vain yhtään jaksanut poukkoilevia lapsosia. pitänee ilmeisesti loman aikana kehittää järeät aseet ryhmäkurin toteuttamiseen. se on niin turkasen harmittavaista kuinka muutama lapsi saa häirittyä 20 muun lapsen touhuja.

mutta voi, kiukkua hiukan laannutti halailu. niin monet halusivat rutistaa oikein lujaa ja toivottaa hyväää lomaa, ja jaksoivat ne myös kysellä ahkerasti, että olenko paikalla vielä ensi vuoden puolella. olenhan minä, ainakin näillä näkymin. monet kyselivät myös minun lomasta, aionko matkustaa suomeen ja voinko ottaa heidät mukaan. noh, emme ole tulossa suomeen kuin vasta ensi kesänä (suomen kesänä). joulun vietämme täällä long beachilla, miehen vanhemmat tulevat meitä tapaamaan :). alle parin viikon matka suomessa ei vain tunnu hyvältä saatika sitten järkevältä. niin tehokkaasti ovat perheemme ja ystävämme (tai sittenkin ehkä vain minun) asettuneet ympäriinsä, että alle parin viikon matka olisi vain sinkoilua paikasta toiseen. mutta hei, meitä saa tulla aina tervehtimään tänne ja ihan pidemmäksi aikaa!!

nyt tämä kiukkumieli lähtee rannalle juoksemaan ja syö sitten tomaattikeittoa...