haikeus.

tiistai-illasta lauantaipäivään oli hyvä syke päälle. onpa ollut muutenkin viime aikoina, mutta kyllä miehen veli ja veljen vaimo olivat aivan mahtavia vieraita, niin odotettuja ja kyllä nuo odotukset myös lunastettiin. ilman turhaa hötkyilyä ehdittiin istua ja olla, käydä läpi kuulumisia, elämän ihmeitä ja haasteita. ehdittiin möyriä hiekassa, ihastella tietenkin dyynejä, meren elämää, maistella paikallisia herkkuja ja braaitella. mies ja miehen veli saivat viettää aikaa ihan ilman meitä naisiakin. mies ja miehen veli ovat todella läheisiä ja niin veljekset kuin ilvekset. veljen vaimo sai valettua minuun hieman taas liikuntainnostusta, allit ja kyljet ovat ihan hellänä eilisistä pikatreeneistä, oikeasti vaan kokeilin muutamia uusia juttuja. hellät lihakset taitavat olla suoraakin suorempi huuto, että tee meille jotain hyvä nainen, tahdomme treeniä!!!

kaikki loppuu aina aikanaan, niin myös tämä vierailu. olisi se nyt voinut vielä hiukan kestää... heippojen sanominen on aina vaan niin vaikeaa, varsinkin kun seuraavasta kerrasta ei tiedä mitään. haikea iltapäivä ja niin haikea paluumatka kotiin windhoekin lentokentältä. voi nyyhkäys.

miehen kainalo odottaa, taidan mennä sinne koti-ikävää potemaan. en edes koti-ikävää, mutta ikävää kuitenkin. kyllä läheisiään pitäisi useammin tavata. piste.