18. heinäkuuta 2009

aarre kahvilaksi


jos ei pöhköt miehet tätä osaa arvostaa niin ei se mitään. minä osaan. aivan ihana ja söpö. viileä takapiha piilossa melulta. ihanan vehreä ja kaunis. täynnä kauniita yksityiskohtia. kaikki käsittääkseni kaupan. sisällä pieni putiikki. vanhahtavaa tavaraa. ajan patinoimaa ja uh! edelleen vaan niin kaunista. löydettyäni paikan ensimmäistä kertaa hihkuin innoissani miehelleni, eikä hän ymmärtänyt. tokaisi kaiken olevan vanhaa romua, mutta sanoi kuitenkin äitinsä varmasti rakastavan paikkaa. äidin ihastelevan tavaroita isän tuhahdellessa takana. pikkuveljen vietyäni samaiseen paikkaan hihkuin taas innoissani ja kyselin, että eikö ole valtavan kaunis kahvila. siihen pikkuveli vastasi, että no täällähän on vaan kaikkea vanhaa, kenen mielestä nuo voi olla hienoja. välipala sentään oli maittavaa. sandwich with bacon and egg!! and chocolate cake please! tilaus onnistuu tuosta vaan jo. tosin välillä ujous voittaa. mutta harvemmin enää. ja minä olen niin ylpeä isosisko.



dyyneillä. voittajafiiliksissä. päivä oli niin kuuma, että melkein tippui koirilta kielet suusta.


minä. söpöliini hildako jotain osaisin tuhota??



ja sinne meni jo rakkaiksi tulleet uudet suosikkikenkäni. tuona yhtenä iltana jätin laittamatta ne jalkaani. mikä virhe. ehkä suutari voisi laittaa jonkun nahkaläpyskän tuohon.

vuosia sitten rakkaalta ystävältä saatu suojelusenkeli on kulkenut aina mukanani. hilda riisui ja repi sen mekon, siivet, tukan ja sädekehän. tunnistatko sen vielä riina? läksiäislahjaksi saadun kapteenipossun (olisiko se pipsa-possu?) sisältä oli hienovaraisesti vain revitty ilmeisesti hildan mielestä ärsyttävän äänen aikaansaava patteristo. itse possu ei kärsinyt vahinkoja.

meitä odottaa spca:n fun dog show. päiväpuuhaa lauantaille. ulkona on vain niin helkutan kuuma, että omat koirimukset taitavat jäädä kotiin. aamulenkillä tuntuivat olevan jo niin tuskissaan kuumuudesta. eikä ne parat vieläkään uskalla mennä ilman meitä veteen vilvoittelemaan.

aurinkoista lauantaita!

5 kommenttia:

Katsan blogi kirjoitti...

aivan ihanan oloinen kahvilapaikka. uskoisin että minäkin viihtyisin. ihan kuin aika pysähtyisi... ja mamma olisi varmaan tosi riemuissaan, papan tuhahdellessa takana, todella. voi teitä, hilda on niiiiiiiiiiiin söpö, eihän se osaa edes tuhota mitään.. voi kenkääsi !

aila mummo kirjoitti...

lämmintä on pöhheikössäki mutta hiekka ei kyllä lennä.isä Matti kaataa puita ja me muut hikoillaan muuten vain. mummo,konsta, hanna ja asta touhutaan kalastellen (Asta ja Konsta),auringossa löhöten ym. mökkijuttuja.Uidaan ja huomenna alkaa ravustus.Konsta lähettää paljon terveisiä Mikolle ja teille kaikille myös koirille

Riina kirjoitti...

Voi sua, tunnistan tietysti, ei ole hymy hyytynyt hildan käsittelyn jälkeenkään, hihii!!! Pitää tuunata enkeli uuteen uskoon, tosi liikuttavaa että sulla on vielä se. Ja toivottavasti hiltsu-muru sai siitä hauskoja hetkiä irti :)

Anonyymi kirjoitti...

pappa tuhahteli lukiessaankin....
Sain eilen juuri oman hienon maitotonkan takapihalle!
LOVE YOU! T.M

jenni kirjoitti...

kati - ni-in. aivan ihana paikka. ja ihan herkkusämpylät!

mummo - voih pöhheikkö! toivottavasti löydätte rapuja. terveisiä kaikille!

riina - tottakai mulla on ollut enkeli aina matkassa. ja hilda on ilonnut siitä useaan otteeseen.

m - arvaat varmaan kuka tuhahteli täällä lukiessaan blogia ja vielä enemmän kommentteja lukiessaan. onnittelut maitotonkasta!