13. marraskuuta 2010

marraskuun kolmastoista

lauantaiaamu.jääkaapissa valo ja keittiön pöydällä pari kuivahtanutta ruisleivän kannikkaa.mies töissä ja minä aamukahvilla, muuta särvintä ei sitten olekaan tarjolla.20 minuutin päästä pitäisi olla menossa, koko päivän, mutta en ole vielä elettäkään tehnyt asian eteen.

hmm. olisikohan tämä sitä kevätväsymystä? kylmästä horroksesta heräämistä valoon ja aurinkoon. kesä on jo ihan tässä melkein. päivisin aurinko jaksaa paistaa ja villatakin voi jo ottaa muutamaksi tunniksi pois. töissä on ilmassa se kutkuttava tunne, kun tietää, että loma on jo melkein alkamassa. henkilökunnalla on vaan vielä miljoona projektia meneillään. illat venyvät pitkiksi, keskiviikkona olin kotona kymmeneltä, torstaina puoli tuntia sen jälkeen. tammikuun juhlat ovat vihdoin päässeet siihen pisteeseen, että päätöksiä on tehtävä nopeasti.tammikuun jälkeinen tulevaisuus mietityttää öiseen aikaan.

en silti malta odottaa, että saan ihan pian niin monta rakasta ja tärkeää ihmistä lähelle,tänne.ja niin joulukuussa alkaa loma. kesäloma. muutama viikko vielä sinnikästä uurastusta.

1 kommentti:

Annu kirjoitti...

viisautta ja sydäntä päätöksiin tarvitaan. ja rakkaiden ihmisten läheisyyttä - teillä on ne kaikki muruset.