perjantaista sunnuntaihin

luvassa kuvia, paljon kuvia. miehen töiden päätyttyä perjantaina lähdimme ihailemaan waterfrontin aluetta, jossa olin aiemmin päivällä käynyt katsomassa rahanvaihtopaikkoja. jo aiemmin viikolla olimme bonganneet muutaman merileijonan, nyt kuulimme hurjaa mouruntaa ja bongasimme nämä veijarit. siellä ne lekotteli ja nahisteli keskenään. rahat saatiin vaihdettua ja suuntasimme syömään yhteen alueen lukuisista ravintoloista. viiniksi valikoitui amani, joka on swahilia ja tarkoittaa rauhaa, näin ainakin tarjoilija kertoi ja onnitteli kovasti onnistuneesta viinivalinnasta (ehkä vain siksi, että se oli turhan kallis, n.24 euroa, kun pullon saisi myös 6 eurolla) valinta oli silkka vahinko, olisin tietenkin ottanut edullisempaa, jos olisin tajunnut, mutta loistavaa viiniä kuitenkin!


tässä vielä hämärä näkymä ravintolasta, ei hullumpaa. ainut vaan, että tuuli oli melkoinen ja meinasi melkein tulla kylmä hihattomassa topissa, huom! meinasi vaan. alkuruuaksi simpukoita kevyessä kermapohjaisessa kastikkeessa ja pääruuaksi kalaa paikallisilla höysteillä, mies taisi syödä katkarapuja alkupalaksi ja pääruokana strutsia. taisi olla kallein ravintolakeikka tähän mennessä, siitä voi syyttää loistavaa viinivalintaa. mutta alle 50 euron kuitenkin. ruoka-annokset ovat valtavia täällä ja minun vatsani on ainakin pohjaton kuilu. turhamainen puoleni kiittää siitä, että tämmöistä herkuttelua voi olla enää viikon verran, vaikka herkuttelijaminälleni jääkin ikävä.


lauantaina matkasimme vuokra-autolla simon's towniin katsomaan pingviinejä, maisemat olivat huikeat rantatietä pitkin ajellessa. edelleen oli tuulinen ilma ja hiekka, joka myrskysi rannalla sattui vasten paljasta ihoa, vartalonkuorintaa luomuna. liikenne on vasemmanpuoleista, yllättävän sujuvaa, tööttiä käytetään ahkerasti ja ylinopeutta ajetaan reippaasti. onneksi meidän vuokra-autossa on airbagit ja toimivat jarrut ja loistokuski! rantakylät ja-kaupungit ovat oikein letkeän oloisia ja värikkäitä, surffareita on katukuvassa paljon. pingviinit asustavat boulders beachilla tai tulevat sinne ainakin munimaan ja hautomaan. lauantaina oli hautominen meneillään.




simon's townissa kävimme syömässä rantaravintola berthassa, tunnelma oli ihastuttava. katusoittajia, kuuma aurinko, väreilevä ilma ja sininen meri lukuisine kalastajalaivoineen ja purjeveneineen. tarjoilu toimii ravintoloissa ripeästi, henkilökuntaa on paljon ja se pitää todellakin huolen siitä, että kaikki pelaa moitteettomasti.


lauantai-illan haasteeni oli houkutella mies katsomaan pride-paraatia, mutta toisin kävi. päädyimmekin aivan toisenlaiseen illanviettoon, nimittäin rugby-otteluun ja vielä privaattiaitioon, missä ruokaa ja juomaa oli yllinkyllin tarjolla ja voi sitä testosteroiinin määrää, kun 30 000 raavasta miestä karjuu kannustaakseen joukkuettaan. harmiksi kyllä kotijoukkue hävisi.



sunnuntaina matkasimme taas samoille suunnille kuin lauantaina eli menimme rannikkoa pitkin kohti cape pointia sekä cape of good hopea eli hyvän toivon niemeä. cape pointin alue on luonnonsuojelualuetta ja siellä käy paljon ainakin turisteja vierailemassa ja jos en ihan väärin ymmärtänyt niin myös paikalliset viettävät siellä vapaapäiviään, rannat ovat kauniita ja hiekka valkoista. matkalla luonnonsuojelualueelle meidät pysäytti paviaanilauma. paviaaneista varoitellaan joka puolella, autosta ei pidä poistua, ruokaa ei saa antaa jne... pysyimme visusti auton sisällä, mutta pakkohan sitä oli pysähtyä ottamaan kuvia. tämä ensimmäinen hieman uhitteli meille, taisi olla lauman johtaja. yksi hyppäsi auton takaikkunalle ja sai aikaan pienoisia kiljahduksia. salamatkustaja ei millään meinannut lähteä pois, siihen se jäi istumaan, töötti ja kaasu ei saaneet aikaan mitään reaktioita. vasta, kun olimme ajaneet hetken matkaa se hyppäsi alas takalasilta.


cape point olikin pienoisen kipuamisen päässä, sunnuntai oli erittäin kuuma päivä, ei tuulta edes helpottamassa, lämpöä oli 35 astetta. huipulle olisi päässyt myös "hissillä", mutta me tietysti kävelimme, maisemat palkitsivat kaiken sen tuskaisen hikoilemisen. ja tietysti huipulla kävi pieni tuulenvire. cape of good hope on sitten taas koko afrikan mantereen läntisin eteläinen kohta. luonnonsuojelualueella asustaa seeproja ja erilaisia antilooppeja. muutama antilooppi onnistuttiin bongaamaan, mutta kuvissa ne ovat niin pieniä, että jäävät julkaisematta. kun pääsemme kunnon safareille namibian puolella niin minä osaan jo toivottavasti käyttää kameraani edes jotenkin.




illalla suuntasimme hotellin lähellä olevaan beluga-nimiseen ravintolaan. ravintola on yksi suosituimmista cape townissa. viime viikon torstaina pöytää kysyessämme saimme vasta sunnuntaille tehtyä varauksen. ravintola sijaitsee vanhassa tehdasmaisessa korttelissa, samaa tyyliä kuin meidän hotelli, paljon kulunutta punaista tiiltä ja ns.loft-tyyliä. meidän hotelli on muuten tosi jees tyyliltään, laitetaan siitä kuvia kunhan tulee julkaisukelpoisia.

kuvien lataaminen kestää kauan. taida tehdä jotain väärin. menee ainakin 5 - 10 min per kuva. ehkäpä opin pikkuhiljaa.

edelleen fiilis on hyvä ja luottavainen tulevan suhteen. tällä hetkellä olemme palanneet suunnitelmaan, jonka mukaan 8.3 matkaamme namibian puolelle tulevaan kotiimme. viisumi ym.asiat ovat edelleen auki, mutta ehkä se ei sitten ole ylitsepääsemätön ongelma ja pääsemme tullin läpi walvis bayssa. namibiassa meitä odottavat safarit; virtahevot, leijonat ja elefantit!! ja toivottavasti jotenkin elo tasaantuu, aluksi on varmasti ihmettelemistä pitkäksi aikaa. kuulema luvassa on 6 kuukauden kuherrus -ja ihasteluaika uutta kohtaan ja sitten iskee 6 kuukauden koti-ikävä todenteolla. äiti-ikävä taitaa olla jokapäiväistä.

onnittelut lauantain hääparille!! ajatuksissani olin mukana juhlimassa.

kolmen ja puolen tunnin blogisessio alkaa pian päättymään kunhan viimeiset kuvat vielä latautuvat. tänään on pilvinen päivä ja lämpöä taitaa olla noin 25 astetta. taidan mennä kuitenkin altaalle hetkeksi lukemaan. palovaara ei ehkä ole niin suuri... olen lukenut kirjaa nimeltä poikani kevin, kirjailijalta lionel shriver. hurjaa tekstiä, hyvin koukuttava. koulusurmaajan äidin tarina. suosittelen. vielä olisi yksi kirja luettavana matkalaukussa. loput ei-luetut odottavat lentorahtikuormassa, joka saapuu namibiaan sitten joskus.