taalla sita nyt sitten ollaan. olen nyt nettikahvilassa, josta johtuen pilkut aan paalta voi puuttua. sunnuntaina eli kaksi paivaa sitten saavuttiin perille. saapuminen oli uskomaton kokemus, jalleen kerran. no, joka tapauksessa, kun laskeuduimme koneesta rappusia alas 40 asteen helteessa, kuuman tuulen puhaltaessa oli tunne uskomaton, hiekkaa pollysi joka puolella tuulen mukana ja sen kaltainen kuumuus muualla kuin saunassa oli minulle taysin uutta. miehen kanssa ei voitu muuta kuin nauraa, valilla vahan hysteerisemmin ja sitten taas pudistella paata. lentokenttarakennus oli pieni ja piskuinen, tulli halusi tutkia meidan laukut pikkuruisessa huoneessa, missa ei todellakaan ollut ilmastointia, hiki valui ja minua yllatysyllatys! taas vain nauratti. hieman jannitti treen jussin paketti, missa oli kaikenlaisia vaarallisen paketin merkkeja piirrettyna, mutta onneksi tullin nainen ei sita huomannut.
asumme siis langstrand nimisella alueella, keskelle hiekkaa rakennettuja taloja meren rannalla. nakymat ovat jotensakin absurdit. pihalta katsottuna toisella puolen nakyy silmankantomattomiin hiekkadyyneja, toisella puolen on asuntoja ja meri. kaunista on, mutta niin erilaista. kunhan me saadaan netti kotiin niin laitan kuvia tulemaan. netista maksetaan sen mukaan miten sita kayttaa, gigoina. voi olla totuttelemista ja opettelua.
miehen pomo ja nainen, joka on hommannut meille asunnon, ovat auttaneet meita paljon tanaan ja eilen asioiden jarjestamisessa. yllattavan tehokasta toimintaa. kavin tanaan jo tutustumassa yhteen fysioterapeuttiin, joka oli kovin kiinnostunut. ensin pitaa vain hoitaa paperiasiat kuntoon. oikean eli tayspaivaiseen tyohon oikeuttava lupa voi vieda vuosia, mutta ns. silloin talloin toissa -lupaan tarvitsee vain rekisteroitya sairaalaan henkilokuntaan ja namibian fysioterapeutteihin. kuulostaa oikein lupaavalta. tuohon oikeaan lupaan kuuluu kokeet, voisi olla aika hauska tehda nuo kokeet ja nahda millaiset ne ovat.
siis ihan mukavasti menee!! oisin hiukka pelottaa, mutta alarm-systeemeiden pitaisi toimia, mutta jos nakisitte sen vartijan auton niin teitakin pelottaisi. pienenpieni ja vanhaakin vanhempi romu, miten silla voi paasta nopeasti? itse vartija on kylla pelottavan siis patevan nakoinen mies. ja paikalliset vakuuttaa, etta taalla on turvallista.
jatkan kirjoittelua taas ensi kerralla. kulttuurishokkia sulatellen, jenni
10. maaliskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Voi ihanaa ! Kiva että olette päässeet perille, turvallisesti. Kotiutukaa rauhassa. Kuvia kuvia, ja kuulumisia lisää heti kun se on mahdollista. Ajattelemme teitä aina ja koko ajan. Joka päivä...
Maskun sakki :)
Hei onnea uuteen kotiin!! Sinne hiekkajameri -maahan! Mielenkiintoisia aikoja elätte, ihana lukea tätä. On siellä kuuma! Täällä on vielä tuhdisti lunta maassa. t. jenni
kuulostaa jännältä ja ihmeelliseltä ja niin ihanan erilaiselta. mieletöntä jos pääset vielä ft hommia tekee mistä löysit paikallisen ftn näin nopeaa?
nainen, joka hommasi meille asunnon esitteli minut tälle paikalliselle fyssarille, pulaa on tekijöistä. mutta katsotaan nyt kuinka kaikki selviää. parin viikon sisällä pitäisi tietää enemmän.
minulla ja varmasti myös matilla on ikävä teitä kaikkia. muak!!
ei se sunnuntain kuumuus ole onneksi normaalia, jonkinlainen lämpöaalto on ollut, joka oli ensin kapkaupungin puolella ja tuli tänne yhtaikaa meidän kanssa.
Lähetä kommentti