30. marraskuuta 2010

lettukestit

tiistaina kirjaston edessä, kirjaston, joka kokee parhaillaan muodonmuutosta. koko myo koostuu konteista, joita olemme eri tahoilta lahjoituksina saaneet.kontteja laitetaan yhteenja, puretaan seiniä, tehdään ikkunoita ja avot! meillä on uusi luokkahuone. miinuspuolia olematon ilmastointi, kuumalla on siis erittäin kuuma ja kylmällä kaikki hurisevat yhteen ääneen.



marraskuun viimeinen päivä tarkoitti tänään kesäloman alkua. mikäpä olisi mukavampaa kuin pistää pystyyn kunnon lettukestit? eilen valmistin kotona lähes 7 litraa taikinaa, tänään sitä sitten paistettiin lähes nelisen tuntia. kasiluokka oli nimetty avukseni, tuumin vielä aamupäivällä, että pojat tuskin jaksaa kokata, vaan haluavat pelaamaan jalkapalloa, mutta mitä vielä, taisin itse paistaa vain sen ensimmäisen epäonnistuneen raakileen, jonka jälkeen pojat ottivat homman täysin haltuunsa.



kutos- ja seiskaluokkalaiset järjestivät ensin kaikki pelinappulat ja palaset oikeisiin laatikoihin, jonka jälkeen pääsivät sitten ihan pelaamaankin.







kasiluokan tähtioppilaamme, gregor. gregor voitti myo idolsit tänä vuonna, gregor oli vuoden oppilaamme palkintojenjakogaalassa, uskomaton nuori mies. niin täynnä viisautta ja kypsyyttä. ja näin hän elämänsä ekaa kertaa teki lettuja ja heitteli niitä samantien ilmaan.



saksalainen vapaaehtoinen, suorittamassa sivaria namibiassa.hyvä saksa! willy oli ihan haka letunheitossa!



itse en kamerallani kuvan kuvaa ottanut, innokkaita kuvaajia oli niin monta.



seiskaluokan rummuttajat ovat vertaansa vailla. ihan mielettömiä.



huomatkaa kaulassani roikkuva mitali sekä vieressä olevan kennlyn mitali. saatiin ne lauantain juoksun kunniaksi. kädessä minulla on kutosluokkalaisten lahja, ajatuksia ms.jennistä. niin liikkistä. vai mitä sanotte näistä .
"ms.jenni is very flexible" -tämä nauratti eniten! tällä viitattiin siis ihan fyysiseen liikkuvuuteen, on tainnut tehdä vaikutuksen se, että saan suorilta jaloilta sormet just osumaan maahan.
"she gives cool volleyball lessons"
"makes sure we learn vocabulary"
"always cares that we read chapter books" -en lainaa kuvakirjoja kirjastosta ulos. "i like her mini bob style"
"ms.jenni is a very fit teacher, she helps us to keep fit and i can say she's the best"?



letttuja, lettuja, lettuja. kaikki kunnia kasiluokan pojilleni!



nyt tuleejo ikävä lapsia, nyyh. menee puolitoista kuukautta ennen kuin koulut taas alkaa.

29. marraskuuta 2010

syömishäiriö

on kulunut jo 20 minuuttia siitä, kun annoin koirille aamuruuan. martti makaa kuppinsa vieressä ja tuijottaa ruokaa. ei tee elettäkään syödäkseen. toukokuun lopussa tehdyn polvileikkauksen jälkeen maran ruokavalio muuttui, joko päivä pitäisi saada annos täyteen kalanmaksaöljyä ja kalanappuloita, mutta kun ei maistu niin ei maistu. kylkiluut paistavat ja poika on niin hoikka, kyseisen ruokavalion pitäisi nostaa painoa, koska se on niin rasvaista.

illalla tarjoan samaa kuppia nappuloita. uskotteko, että silloin ruokailu kestää vähintään puoli tuntia? martti ottaa muutaman naksun, kävelee ympyrää, ottaa muutaman lisää, istuu ja makaa ja ottaa taas muutaman lisää. se on kuin sipulista jauhelihakastikkeessa kieltäytyvä pikkulapsi.

nostin juuri ruokakupin pois, tiskialtaaseen. nyt koira sitten käy nuuhkimassa allasta ja taitaa olla ilmeisen helpottunut siitä, että saa paastota tämänkin päivän.

ps. taitaa olla sanomattakin selvää se, että hildalla meni maksimissaan minuutti oman kuppinsa tyhjentämiseen. jos joku niin hilda osaa hotkia.

pps. juoksin kympin lauantaina aikaan 54 minuuttia!!!

ppps. minun vanhemmat alkavat vihdoin vanhenemaan,jee! isäpapalle onnittelut viisikymppisistä!!

26. marraskuuta 2010

perjantaiaamun väläys

chättäsin just pikkuveljen kanssa ja tajusin jotain, siihen ei ole enää edes kuukautta, kun ensimmäinen satsi perheestä saapuu namibiaan. uih, alkoi oikein vatsanpohjassa nipistelemään. jos tammikuun juhlan tarkoitusperä on jäänyt hämäräksi, niin kerrottakoon se nyt, että menemme silloin naimisiin. häitä vietetään namibian auringon alla, hiekkadyyneillä. suureksi iloksemme tänne on saapumassa 52 vierasta euroopan puolelta. villeissä haaveissamme ajattelimme maksimissaan 30 pääsevän paikalle, mutta näemmä joskus ne haaveet toteutuu tuplaten.

onnekkaana voin pitää itseäni siitä, että niin moni rakas ihminen tulee näkemään palan namibiaa ja sitä todellisuutta, missä olemme viettäneet lähes kaksi vuotta elämästämme. ajanjakso,jota tulemme varmasti kantamaan mukanamme aina.

halusimme ehdottomasti viettää häitämme täällä, paikassa, jossa suhteemme on lujittunut entisestään. paikassa, jossa olemme olleet toistemme tuki ja turva, jakaneet hyviä ja huonoja hetkiä. toinen toistaan kannustaen eteenpäin. toisaalta taas tulevaisuudesta emme tiedä muuta kuin sen, että haluamme jakaa sen yhdessä (maran ja hildan kanssa tottakai), joten namibia oli myös siinä mielessä luonteva valinta. yksi valintaan vaikuttava tekijä oli myös se, että saimme näin liikkeelle myös ne ihmiset, jotka olivat sanoneet tulevansa vierailulle!

ihan pian lähden töihin. myo on auki ensi tiistaihin asti oppilaille, vielä viikko sen jälkeen siivoammeja inventoimme paikat ja loma voi alkaa. viimeisen kuukauden minua on pitänyt kiireisenä normihommieni lisäksi myo:n kirjaston huomattava remontti, muodonmuutos suorastaan. silmälasiprojekti on myös jatkunut, neljä lasta on käynyt tarkastuksissa ja kolme heistä odottaa parhaillaan uusia silmälaseja.

huomenna pitäisi taas rykäistä kympin juoksulenkki 8 myo-lapsen kanssa. osallistumme fun run - tapahtumaan, jossa kerätään varoja syöpää sairastaville, niille joilla ei ole varaa hakeutua hoitoihin ilman ulkopuolista apua. loput myo:n osallistujat kävelevät 5km. mamikset.

mukavaa viikonloppua!

24. marraskuuta 2010

myllerrys - horros- myllerrys

laiskaakin laiskempi keskiviikko. morsian alkaa valmistautumaan tammikuun juhlaan.jännittävää. parin tunnin päiväunet ja pieni askartelutuokio kaverin kanssa. ruokaakaan en ole tehnyt, mies oli tänään ruokavastaavana. kaupasta tuli kaksi nuudelipakettia, näkkäriä, maitoa ja voita sekä kaksi tafelia. tafel olkoon illalliseni.

kun elämässä myllertää täysillä tehoilla, uppoan välillä johonkin välitilaan, horrokseen lataamaan akkuja. päiväksi tai pariksi, minkä jälkeen jaksaa taas myllertää muutosten mukana. meidän tulevaisuus on täysin auki. mikään muu ei ole varmaa kuin se, että tammikuun jälkeen meitä odottaa muutos ja ihan muuttokin. namibia jää taakse, mutta vielä emme tiedä mitä edestämme löydetään. onko se turun littoinen vai mikä. jotensakin en just nyt jaksaisi keskittyä siihen ollenkaan. juuri kun elämä on löytänyt omat raiteensa, rakkaita ystäviä on löytynyt ja aavistan edes jotenkin miten tämä yhteiskunta rakentuu ja toimii. tiedän mistä saa hyvää kahvia, minne mennä,jos tarvitsee mököttää itsestään, mistä tunnistaa iltapäivän tuulimyräkän, missä pizzapohja on edes jotenkin rapsakka ja tarpeeksi ohut. moikkaan tietyille ihmisille joka aamu mennessäni töihin ja olenpa saanut ihan mukavasti vastuuta myös töissä.

toisaalta taas muutos on elinehto. että siihen ajatukseen kai sitten tuudittaudun.

rannikko on ollut aivan ihanan lempeä viime päivinä tai ehkä jo muutaman viikon ajan. kesä on niin täällä.

18. marraskuuta 2010

taas tää meni liikenteen haukkumiseksi

namibian rannikon kuulumisia: kuumuutta piisaa. aurinkoa piisaa, hiekkaa iholla enemmän kuin tarpeeksi. aurinkorasva on erittäin otollinen pohja tuolle hiekkakuorrutukselle. tänään oli taas neljän oppitunnin verran lentopalloharkkoja. huih. palkkiona mielessä siintää vain kylmä savanna kotona, hiljaisessa ympäristössä. lentopallo vaatii jatkuvaa kommunikointia pelikavereiden kesken. usein tuo kommunikaatio saavuttaa aikamoiset desibelit, eihän sitä nyt hiljaa kuiskaten voi pelata. korvani kaipaavat usein hiljaisuutta työpäivän jälkeen. kun tulen kotiin, olen vain hiljaisuudessa, en voi kuvitellakaan avaavani telkkua tai edes kuuntelevani musiikkia. tietokoneen hiljainen hurina on kaikki mitä kestän ja tietysti koirien nuuhkuttelut. puolen tunnin melunollaus on just passeli.

kotimatkat vietän ikävän usein kiroillen autossa.ugh, varsinkin taas tänään. poliisi on jouluun lähestyessä lisännyt partioita, mutta eipä ne tunnu kauheasti tehoavan tähän liikennekulttuuriin. kaveri postasi eilen facebookissa bongaamansa kommentin paikallisen sanomalehden tekstiviestipalstalta."I don't think that such steep and exorbidant fines are a way to deter traffic violations; but will add to the already burdened prisons and breadwinners. Please come up with other alternatives of punishment. Most of us don't earn that much!" elikkäs tämä naikkonen oli pahoillaan siitä, että sakot ovat niin kovia ja näin ollen suurin osa ei niitä pysty maksamaan, joten pitäisi olla vaihtoehtoisia rangaistusmenetelmiä. miten olisi ajaminen selvinpäin? tai ajaa vaikka ihan niiden nopeusrajoitusten mukaan? olla ohittamatta silloin kun ei saa ohittaa? kiesus.

mulla oli ihan hyvä mieli,kun aloin tätä kirjoittamaan. liikennekulttuurin miettiminen saa vaan niin näkemään punaista. tässä meidän rantatiellä tapahtuu kymmeniä kolareita joka viikko. joten täällä pitää olla tarkkana ja varsinkin tyynenä.

huomenna päästään taas pidemmäksi aikaa tien päälle. tie vie minnekäs muualle kuin windhoekkiin. koirat jää doggy lodgeen hoitoon ja me suunnataan viettämään hääjuhlaa pääkaupunkiin. ihanata. ihanaa päästä juhlamekkoon ja lämpimään iltaan.

13. marraskuuta 2010

marraskuun kolmastoista

lauantaiaamu.jääkaapissa valo ja keittiön pöydällä pari kuivahtanutta ruisleivän kannikkaa.mies töissä ja minä aamukahvilla, muuta särvintä ei sitten olekaan tarjolla.20 minuutin päästä pitäisi olla menossa, koko päivän, mutta en ole vielä elettäkään tehnyt asian eteen.

hmm. olisikohan tämä sitä kevätväsymystä? kylmästä horroksesta heräämistä valoon ja aurinkoon. kesä on jo ihan tässä melkein. päivisin aurinko jaksaa paistaa ja villatakin voi jo ottaa muutamaksi tunniksi pois. töissä on ilmassa se kutkuttava tunne, kun tietää, että loma on jo melkein alkamassa. henkilökunnalla on vaan vielä miljoona projektia meneillään. illat venyvät pitkiksi, keskiviikkona olin kotona kymmeneltä, torstaina puoli tuntia sen jälkeen. tammikuun juhlat ovat vihdoin päässeet siihen pisteeseen, että päätöksiä on tehtävä nopeasti.tammikuun jälkeinen tulevaisuus mietityttää öiseen aikaan.

en silti malta odottaa, että saan ihan pian niin monta rakasta ja tärkeää ihmistä lähelle,tänne.ja niin joulukuussa alkaa loma. kesäloma. muutama viikko vielä sinnikästä uurastusta.