hevosia, viinitilaa ja perjantai-illan tunnelmia

kuvia torstailta, wellingtonin kaupungissa sijaitsi tämä kaunis viinitila diemersfrontein. ratsastusreissulla ei ollut kameraa mukana. mies teki töitä tuolla puutarhassa, kun minä menin katrinin kanssa pitkin viinitilan maita. heppani oli nimeltään vicky, kaunis ruuna ja niin hyvätapainen. yritin katsella katrinin ratsastusta ja komentoja, vähän pohkeita ja paljon puhetta. kysyin kuinka hän nostaa laukan, millaisilla komennoilla niin muuta ei tarvita kuin vähän reippaampaa maiskutusta. ihmekös vicky oli hämillään, kun minä annoin pohkeita niin kuin olen joskus vuosia sitten suomessa oppinut. arvatkaa vaan onko tänään ja eilen ollut takapuoli kipeänä. on ollut.

tuolla puiden varjossa mies teki töitä, ei hullumpi paikka. ja jutteli tilan työntekijöiden kanssa.


näkymä viinitilalla.

niin kaunis ja kaihoisa hevonen, mikä surusilmä.
palaamassa ratsastusreissulta, kuumuus oli jo melkein liikaa.
takana näkyvien vuorten juurilla kävimme ratsastamassa, tuossa näkyy kuinka hevoset saivat olla vapaana alueella sen aikaa, kunnes tallipoika sai kaikki päästettyä pilttuistaan.


perjantai...

vatsatautisena ei huvita juurikaan tehdä mitään, tahtoo vain pysyä hotellissa tai ainakin sen lähellä. hyvä puoli tässä on se, että on aikaa päivitellä kuulumisia. hetken aikaa jo luulimme voivamme hyvin, mutta juu pieleen meni. ehdittiin kuitenkin käydä signal hillille ihailemassa näkymiä ja käydä katsomassa menoa sea pointilla, missä oli kauniit rantanäkymät ja rennon oloisia ravintoloita ja baareja. ruokaillakin yritettiin, mutta ei siitä oikein mitään tullut, vaikka ihan sattumalta näimme ravintolan, jota rakkaat ystävät olivat suositelleet. primi piatti!!



seapointille yritimme ehtiä juuri ennen auringonlaskua, mutta myöhästyttiin varttitunti.



hyvää yötä.