lisää koiruuksia

tänään siis vierailimme walvis bayn spca:lla katsomassa koiria. siinä paikassa tuli suru puseroon ja kyynel silmään. pelokkaita ja täriseviä koiria. yksi pienenpieni ja vanha jack russeli katsoi niin syvälle silmiin ja pyysi vain päästä sieltä pois. tänään on kotona käyty keskusteluja aiheesta. tiedän, että kaikkia ei voi pelastaa. mutta tämän koiran kanssa syntyi välittömästi niin vahva tunne. eikö vanha koira ansaitsisi hyvät viimeiset elinvuodet? mutta totta on myös se, että se ei ikinä kestäisi lentomatkaa takaisin suomeen. pitänee miettiä (ja toimia!). toisessa paikassa swakopmundissa kävimme myös tervehtimässä eilen tavattua honteloa pentua. kerkesimme sinne juuri sulkemisaikaan, joten käynti oli hyvin pikainen. huomenaamuna mennään uudestaan ja saadaan tutustua pentuun ilman kaltereita välillämme. sitten lähdetään matkaamaan kohti windhoekia.

tässä tämä innokas meidän sydämien sulattaja. kömpelö kuin mikä, mutta mitäs teet, kun on niin pitkät jalat.