eilen ja tänään

eilen siis vihdoin pääsin ratsastamaan. aivan mahtavaa!! oli kaiken sen vaivannäön ja odottamisen arvoista. aamulla lähdettiin tosiaan kuuden aikaan kohti diemersfontein viinitilaa, jossa meitä odotti jo vähän vanhempi nainen hevosien kanssa. katrin, tämä vanhempi nainen oli minun oppaani ja kahdestaan me teimme parin tunnin kierroksen pitkin viinitilan maita ja välillä poiketen vuoriston puolelle, koska kuumuus oli uskomaton. viinitila oli sisämään puolella ja lämpötila oli kymmenen aikaan jo 35 astetta, sen jälkeen ei olisi voinut enää ratsastaa. onneksi hevoset pääsivät heti suihkuun ja laitumille loppupäiväksi. kaikki 8 hevosta vaan päästettiin tallista ulos vapaana ja ne meni pitkin viinitilan maita laukaten ja pukitellen aidatulle laitumelleen. tallipoika ajeli pyörän kanssa perässä. hevoset oli ilman päitsiä. kuherruskuukausi etelä-afrikan kanssa jatkuu... ja mies oli aivan ihana myös, kun lähti kanssani viinitilalle aamupäiväksi. katrin järjesti miehen omaan puutarhaansa varjon alle työskentelemään.

lämpötila oli eilen myös korkea täällä kapkaupungissa, melkein tuskallisen korkea. energiaa tuntuu olevan vain paikoillaan olemiseen. ilta vei meidät taas satama-alueelle katselemaan merileijonia ja illallistamaan katkarapuja, mikä ei ollut ehkä kovin hyvä veto. vatsa ei ainakaan kiitä. olimme varautuneet siihen, että meillä alkaa kuukausia kestävä vatsatauti, ehkä nyt on sitten alkusoittoa sille.

valokuvia tiedossa myöhemmin, nettiaika on loppumaisillaan ja lataaminen kestää kovin kauan.
aliisa, mikä se kauppa on mistä kysyit??

vielä vähän kapkaupungista ja minusta. tai yleensäkin ihmisvilinästä. olen pari kertaa yrittänyt sisukkaasti mennä katselemaan tiettyjä paikkoja, mutta huomaan samantien etsiväni tietä pois, takaisin rauhallisemmille alueille. keskustan alue on täällä niin kuin suurkaupungeissa aina uskomattoman täynnä ihmisiä, melua, autoja ja ikuista töötin ääntä. liikennevaloista juostaan yli kun voidaan ja kaikki on niin kaaottista etten kestä. harmittaa, koska on pari paikkaa missä haluaisin käydä, mutta tuolla ihmisvilinän seassa niitä on mahdoton löytää ja halu päästä ihmisvilinästä pois on suurempi kuin paikan löytäminen. siinä mielessä namibian rauha houkuttelee.

nettiaika loppuu... illalla ehkä lisää. tänään taidan potea vatsaa ja järjestellä näitä kymmeniä vaatekasoja täältä ympäri huonetta takaisin matkalaukkuihin.

maskulaiset, teidät on tunnistettu, useista eri nimimerkeistä huolimatta!