koukuttaa myös minua

tämä blogin kirjoittaminen.
kiitos teille kommentoijille!!! samalla haastan teitä muitakin kommentoimaan! kommentit motivoi hurjan paljon ja on kiva tietää ketkä kaikki mahtaa lukea minun höpötyksiäni, utelias kun olen. mutta ei mitään paineita kuitenkaan, saa lukea ilman kommentoimistakin.

olen tainnut antaa aika paratiisimaisen kuvan tähän mennessä kapkaupungista. se on varmasti vain yksi osa totuutta ja minä olen nähnyt niin kovin pienen siivun tästä paikasta. uskon silti vakaasti vanhaan kliseeseen, että kerran afrikassa käynyt, jättää aina palan sydäntään tänne, vai miten se nyt sitten ikinä menikään. joku on myös sanonut ettei kapkaupunki ole oikeaa afrikkaa, mutta hei, mikä on oikeaa afrikkaa?? tuskin sitä voi niin yksioikoisesti määritellä. osaako joku vastata mikä on oikeaa eurooppaa?

aika kulkee eri tahtia täällä kuin olen tottunut. ihmiset tekee koko ajan jotain, mutta se näyttää kuin niillä ei olisi kiire mihinkään, ihan kuin kiirettä ei olisi olemassakaan (niin se taitaa oikeasti ollakin). mies on monesti sanonut, että "hei, jos tuo liikkuisi vielä yhtään hitaampaa se olisi pysähtynyt" ja siltä se näyttääkin, mutta huom! positiivisella tavalla ehdottomasti.

apartheidin jäljet näkyvät täällä, minulle se näkyy pieninä vivahteina kuinka ihmiset suhtautuvat toisiinsa, millä äänensävyllä puhuvat toisilleen, kuinka katsotaan silmiin jne, selkeästi valkoinen pitää itseään muita parempana. ei tietenkään kaikki ja toivottavasti vain pieni osa, mutta niin se ei ihan taida mennä. huomaan itsestänikin, että kadulla yksin kulkiessa tulee hieman pelokas olo, jos on ainut valkoinen joukossa. ja minä olen tosiaan niin valkoinen, että erotun joukosta turhan hyvin. mahtaako aurinkorasvani olla liian vahvoja vai eikö ihoni oikeasi aio koskaan ruskettua??? se ei ole edes kovin punainenkaan, ihmeellistä.
ensimmäiset vapaat vaalit apartheidin jälkeen täällä on käyty vuonna 1994, siitä on kovin vähän aikaa. apartheidiä on laskettu alas vuosina 1991-1994, mutta ihmiset jaotellaan edelleen värillisiin, mustiin ja valkoisiin. joka tapauksessa olen edelleen rakastunut tähän kaupunkiin, lämpöön ja ystävällisyyteen, värikkyyteen ja rytmiin.

laitan vielä muutaman kuvan. sunnuntain illalliselta sekä muutamasta autosta, joita mies jaksaa vaan ihastella joka kadunkulmassa. mutta juu, ehkä miehen tuntevat osaavat antaa tälle autolle arvostusta. tänään oli tarkoitus lähteä vihdoin ratsastamaan, respan poika lupasi hoidella asian, mutta mitään ei ole vielä kuulunut joten ehkä huomenna sitten.


kuva tunastani on turhan hämärä, mutta valoisampaa kuvaakaan ei ole, oli jam! niin hyvää, paksu tonnikalapihvi ja taatusti tuore ja vielä toivottavasti reilusti kalastettu. ravintolan miljöö oli ihastuttava, sisäpiha ja illan hämärä. rakas ja minä, huokaus!

ja loppukevennyksenä nämä volkkarin kuvat, hinta uutena taitaa olla 70 000 randia eli olisiko se vähän alle 8000 euroa?

voikaa hyvin!! niin minäkin. allas odottaa jälleen kerran. illalla ehkä table mountainille piknikille katselemaan auringonlaskua, sää on ainakin nyt taas kirkas ja kuuma.