täydellinen yllätys

se oli kaunis perjantai-ilta, lokakuun viimeinen perjantai. ihan niin kuin mikä tahansa muu perjantai, mutta ei kuitenkaan, ei sinne päinkään. työpäivän jälkeen auringon vielä lämmittäessä kipusimme dyyneille ihastelemaan auringonlaskua, ottamaan valokuvia ja peuhaamaan koirien kanssa.

mies oli jo parin päivän ajan puhunut entistä enemmän rakkaudesta, tunteistaan ja meidän yhteisestä elämästä, tulevaisuudestamme. olen hyvin onnekas, mieheni muistaa minua kauniilla sanoillaan useasti, monta kertaa päivässä joten en ajatellut noiden keskustelujen olevan mitään sen erikoisempaa.

sinä kauniina perjantaina mies kuitenkin yllätti minut täydellisesti auringonlaskun aikaan dyyneillä meren avautuessa horisonttiin, mies viritteli kameraa, halusi ottaa itselaukaisimella kuvia. kehotti minua nousemaan, saisi kuulemma paremman kuvan niin. mies juoksi luokseni, polvistui ja kosi. minä pakahduin, yllätyin täysin ja täydellisesti. sydän kiepsahti ympäri ja tulvi rakkautta. vastasin myöntävästi, totta kai.

tuosta kauniista perjantaista lähtien on olo ollut kuin just rakastuneella. voi kuinka paljon nuo mieheni sanat merkitsevätkään. ja jälleen kerran olen täydellisen yllättynyt. en koskaan ikinä aikaisemmin ole ajatellut avioliiton tai kihlauksen olevan mikään sen suurempi juttu, en ole ajatellut sen muuttavan mitään, en ole ajatellut suhtautuvani parisuhteeseen sen vakavammin, koska suhtaudun siihen joka tapauksessa vakavasti, sitoudun ja rakastan, annan kaikkeni ja teen kaikkeni rakkauteni vuoksi. ja nyt olo on vielä vakavampi, sitoutuneempi ja yhä edelleen teen ja annan kaikkeni.

rakas mieheni. miksi en antaisi ja tekisi kaikkeani? koska jos joku niin juuri sinä saat minut aina ja missä vaan nauramaan. aina katsoessani sinua hymyilen vaikken edes ihan aina tahtoisi. saat sydämeni täyttymään rakkaudesta. osaat yllättää, haastaa, pitää huolta, ymmärtää. jaksat alati muuttuvaa mieltäni juuri oikealla asenteella, tunnet parhaimmat puoleni, hyväksyt pimeimmät synkkyyteni ja silti vaan rakastat, niin että tunnen sen jokaisella solullani.

meille kihlaus merkitsee askelta polulla kohti avioliittoa. häitä. minulla ei ole oikein koskaan ollut mitään hääunelmia, ei visioita häistä. sen verran olen kuitenkin haaveillut jo pikkutytöstä saakka, että saisin astella paljain varpain hulmuava mekko päälläni kohti rakastani, hiekkarannalla.