arkipäivää...

onnellisuutta ja rakkautta, sitä meille kuuluu. kiirettä on pitänyt mukavasti, vaikka eipä näitä minun menoja niin kiireelliseksi voi kutsua, mutta kuitenkin joka päivälle on puuhaa ja jonkin sortin velvollisuuksia. maanantai meni töissä, eilen hoitelin asioita ja oli iltapäivän myöhään iltaan saakka töissä valmistellen tämän päivän musiikkishowta. tänään siivotaan, agilitytään ja illalla onkin kauan odotettu show, jossa valokuvaan. en melkein malta odottaa, lapset ovat niin täpinöissään ja innostuneita. palkintojen jako on varmasti yllätyksiä täynnä. MYO:n sponsorit ovat paikalla, täytyy vaan toivoa, että nuo lapsukaiset malttavat käyttäytyä. en itse muista kouluajoista tietenkään mitään kuinka juhlissa ja ihan tavan tunneilla käyttäydyttiin. mutta siis puliseeko lapset aina? eikö ne oikeasti osaa pitää suitaan kiinni, kun ope pyytää? itse muistan, että ala-asteella olin aikamoisen vilkas ja puhelias ja useamman kerran jälki-istunnossa, mutta yläasteesta eteenpäin olen kai ollut ihan suht hyvin käyttäytyvä. vai?

ensi viikolla täällä vietetään ainakin jossain muodossa häitä!!! ei siis meidän, mutta kavereiden. mies on ollut töissä 7 päivää viikossa, täytyy vaan ihailla kuinka mies jaksaa eikä ole edes mitenkään erityisen ärtyisä, illalla tosin uni maittaa. mies ja koirat nukahtavat aina saman tien ja tuhisevat sitten kuorossa, sulosäveliä. koirat ei nuku sängyssä, mies kieltää ja kaippa se ihan järkevää on. koirat nukkuu kuitenkin makkarissa tai jossain yläkerrassa joten sen niiden tuhinan, kuorsaamisen ja unissa haukahtelut kuulee helposti.

löysin kaupasta leipää, jota voi ihan kutsua ruisleiväksi, makukin oli ihan sama, leipä oli real-tyyppistä. ja siis ihan ruisjauhosta leivottu. oikein hyvää!! saksalaisille voi antaa pisteitä varsin kattavasta leipätarjonnasta ja erinomaisesta oluesta. en ole ennen suomen ulkopuolella tavannut yhtä hyvää ruisleipää enkä voi myöskään tajuta kuinka minulla on kestänyt yli 8 kuukautta löytää tuo leipä kaupasta, jossa käyn viikottain.

tänään aamulla tihutti taas vettä, jo kolmannen kerran parin kuukauden sisällä. ei sillä, että ulkona olisi voinut kastua, mutta autolla ajaessa joutui ihan käyttämään pyyhkimiä, ei tietenkään voinut laittaa edes sille hitaimmalle niitä, mutta kuitenkin olivat käytössä.

minä jatkan puuhiani, voikaa hyvin!!