lomalaiseksi pitäisi heittäytyä, ei oikein olisi fiilistä lomalle jäädä. keskiviikkoon saakka voi MYO:lle mennä ja puuhastella jotain pientä. huomenna taidan mennä sinne sitten, mennä suunnittelemaan vaikka ensi vuoden tunteja. kotona työskentelijäksi minusta ei ole. peruslaiska kun olen. kotona on liikaa muuta puuhaa. enkä pysty keskittymään kuin pakon edessä ja viimeisellä mahdollisella hetkellä paineen alaisena. mutta sitten tuleekin kerralla valmista.
olenkos kertonut jo, että lokakuun puolivälistä saakka meillä on käynyt kotiapulainen. aluksi olin ajatusta vastaan, se tuntui ja kuulosti niin kolonialistiselta, mutta asiaa enemmän pohdittuni ymmärsin, että voimme tarjota työtä sitä tarvitsevalle, kohdella työntekijää asiallisesti, opettaa mahdollisesti hyödyllisiä asioita ja vastavuoroisesti oppia itsekin siinä samalla uudesta kulttuurista. meidän kotiapulainen on herttainen 19-vuotias tyttö, joka haaveilee sairaanhoitajan opinnoista, mutta yllättäin rahaa ei opiskeluun löydy. kovasti yritän tsempata ja tyttökin yrittää säästää, mutta rahaa on niin vähän, että ei siitä oikein saa säästettyä. tytön ainut työ tällä hetkellä on käydä meillä noin kerran viikossa. me maksetaan lähes tuplapalkkaa ja silti tosi vähän, vaikka tyttö tienaakin päivässä meillä enemmän kuin esimerkiksi kaupassa työskennellessä. me maksamme 100 nadia 5-7 tunnilta eli jotain 9 euroa. karmealtahan se kuulostaa euroiksi käännettynä. kerrottakoon vielä, että tyttö saa syödä masunsa täyteen, ladata kännynsä ja viedä vielä aina hiukan jotain ruokaa kotiin. tuo 100 nadia on täällä paljon tästä työstä ja yleensä vien tytön takaisin swakopiin niin ei mene taksiin enää rahaa. en ole ikinä silittänyt vaatteita paitsi äärimmäisen pakon edessä, meidän kotiapulainen on ihan mahtava siinä, miten kaunista jälkeä tulee ja kuinka kauniisti vaatteet ovat aina aseteltu kaappiin.
yksi juttu vielä viikonlopulta!! mara meni agilityssa ensimmäistä kertaa tunnelin läpi ihan kunnolla, ihan koko pitkän agilitytunnelin läpi ja vielä semmoisenkin minkä läpi ei nähnyt, koska toinen pää on ihan lättänä. menipä koirat muutamia esteitä jo ilman hihnaa!!! jei.
30. marraskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
fiilistelin taas namibian kuvilla, kun täällä sataa ja myrskyää ja koskaan ei aamulla tiedä, onko ollut pakkasta vai ei. perus marraskuu siis. niin- ja pimeää on myös.
terkkuja sinne lämpöön!
ps. voisin hyvin vaihtaa marraskuun aurinkoryppyyn:)
no, juu ehkä suomen marraskuun voisin minäkin vaihtaa aurinkoryppyyn. laitahan se aurinkoryppy hankintalistalle! ensi marraskuuna tänne siis.
terveisiä sinnekin!
Lähetä kommentti