24. marraskuuta 2009

syytä namibiaa -päivä

olenkos avautunut vielä kihlasormuksestani? en muistaakseni. reilut kolme viikkoa on kulunut siitä, kun sen mieheni minulle antoi ja tuosta ajasta olen sormusta saanut pitää alle 7 päivää. loppujen lopuksi koruliike kadotti koko sormuksen. mahtavaa. ja sekin oli kuulema minun vika.

lapset töissä olivat tänään kiittämättömiä kauhukakaroita. meinasi mennä hermo. tai menihän se. eikä minulla ole minkän sortin pedagogisia valmiuksia kohdata noita vaikeuksia. oma tahto ja kiinnostus vain.

koiruudet olivat myllänneet pihan aivan järkyttävään kuntoon. puolet nurmikosta oli kaivettu kuopalle. kuopat olivat niin syviä ja suuria, että hilda mahtui niihin kokonaan. niin ja ei siellä vastassa ole mitään muuta kuin hiekkaa, loputtomiin.

vaaka näytti tänään ennätyslukemat, edellinen ennätys paukahti myöskin rikki täällä namibiassa. toisilla ei riitä rahaa ruokaan ja sitten yksi herkkupelle syä itsensä lihavaksi. ei hyvä, ei.

perhe, ystävät ja kaverit ovat jossain ihan liian kaukana.

martin synttärit unohtuivat ihan tyystin. ne olivat eilen. syntymäpäivä päätettiin suomessa asustavan koirakaksosen syntymäpäivän perusteella. viikonloppuna tai torstaina pitänee helliä hieman marttia jonkin sortin lihapateella. joten suomeen vaan ainolle myöhäiset synttärionnittelut!!

facebook ei ole toiminut pariin päivään. se ei vaan lataudu auki. prkl.

6 kommenttia:

Katsan blogi kirjoitti...

No jo on kerrakseen... mihin voi sormuksen hävittää, myivätkä paremmalla hinnalla... ????? ja miten kaikki voi sattua samaan aikaan... :( Koitahan nyt piristyä siellä, ei elämä niin kauheaa ole vaikka välillä kaikki meneekin päin sitä itseään... eikö ole kirjettä vieläkään kuulunut ? hmph... :(

Riina kirjoitti...

Kuopat voi aina täyttää ja hermot menee, vaikka olisi päähänsä pedagogisia valmiuksia ja hienouksia päntännytkin. Kun itse valittelin tänään vaakalukemia, jari halasi ja totesi että laatu painaa ;) olkoon se muistutuksena myös sinulle. Niin, ja vaikka sormuksen kadottaminen harmillista onkin, onneksi rakkaus on tallessa.

Voimia ja pusuja ja halauksia, olet ajatuksissani.

jenni kirjoitti...

kati - niin, joinain päivinä ihan mikä tahansa raivostuttaa ja toisena taas ei, jaksaa suhtautua positiivisella mielellä. sormuskertomus julkaistaan kunhan se saa ensin päätöksensä.

riina - kuopat voi aina täyttää, täyttäessä tyyntyy usein myös mieli ja edes vähän karisee kalorit... niin ja eilen oli sellainen totaalikiukkupäivä, taitaa olla hormonit jotenkin tasapainottomassa tilassa. puspus takaisin!!

Unknown kirjoitti...

Aino kiittää ja korjaa, että martin synttäeit oli lauantaina, 21. päivä. tänään on vietetty juhlia ja aikku sai uusia leluja, kun on tuhonut kaikki vanhat.

kenneth kirjoitti...

hmmm, sormus sormeen => paino nousee... ;)

aattele jos jostain kuopasta olis löytynyt aarre. siellä alkaa kesä, täällä on pimeetä kun lähtee töihin ja pimeetä kun tulee töistä.
moimoi

jenni kirjoitti...

lotta - kiitos, kiitos korjauksesta.

kennu - ei toi sormus-paino-yhtälö pidä paikkaansa. ennemmin sen pitäisi olla namibia-paino-yhtälö. ja juu, meidän pihamaalla pitäisi ihan oikeastikin olla yksi timantti. eikä sitä vaan löydy vaikka kuinka etsii.