still alive!!

ja niin huikea seikkailuretki takana. ihan mahtavaa on matkustaa!!! jännitystä oli ilmassa niin paljon, että kaikkien matkalaisten takapuolilihakset ovat olleet arat autossa istumisesta.
näin elefantteja!!! näin elefantteja!!! ihan livenä, ihan ilman aitauksia (jos ei lasketa luonnonpuiston aitauksia). elefantti käveli 2 metriä autosta, pysähtyi, tuijotti yhtä matkalaista suoraan silmiin ja aiheutti yleisen paniikin. mutta oli ne uskomattomia otuksia. valtavia. ja silti niin lempeän oloisia... mutta vain siihen asti kunnes kuulimme ihan liian monta kauhutarinaa aggressiivisesta fantista.

takana reipas 2000km, siitä sora -ja hiekkatietä ainakin 1200km. keskinopeus ajoittain 20-30 km/h. puolet matkasta kännykkäkuuluvuuden ulottumattomissa. jossain mistä ei voinut olla aavistustakaan.

sen opin, että ihmiset ovat yhä vaan niin uskomattoman ystävällisiä ja avuliaita. ja jottei totuus unohtuisi myös uskomattoman rahanahneita.

rengasrikkoja kaksi. melkein päästiin itse vaihtamaan rengas, mutta huojentavaa oli kyllä saada apua siihen. tiellä, jossa ei oltu nähty mitään muuta kuin aasirattailla matkustavia ihmisiä ja niitäkin noin kaksi.

nukuttiin uskomattomissa paikoissa, elefanttejen kulkureitin varrella joenuomassa, vesiputouksen äärellä lähellä leijonia ja elefantteja, ihanan idyllisessä pikkukeitaassa etoshan ulkopuolella ja tietenkin myös etoshassa juomapaikan lähellä, mutta kuitenkin aitojen takana turvassa (siis aitojen takana turvassa vain tuo ensimmäinen yö etoshassa). matka muuttui hurjemmaksi ja jännemmäksi päivä päivältä, tunti tunnilta. my godness!!! mitä tunnelmia koettiin. ja miten uskomattomiin ihmisiin tutustuin. ihan loistaviin suomalaistyttöihin. tuli jo ikävä sitä reissun tiivistä eloa, vaikka eilen illalla nukahdinkin hyvin tyytyväisenä omassa sängyssä ilman pelkoa yöllisistä hyökkäyksistä.

tarkempaa tarinaa tiedossa kunhan itse ensin sisäistän matkan. nyt miehen kainaloon, omaan kainaloon kaappaan nuo kullanmuruni.