kuumakin kuumempi windhoek, luksusluokan bussi ei ollutkaan niin luksus. uskomatonta aivopesua koko matka. valkoiset afrikaanerit paasaavat uskostaan, kiiltokuvapojat bändeineen laulavat uskostaan. ahdistavalla tavalla.
kapkaupunki ja hotelli. kapkaupungista seuraan liittyi yksi lisää. neljän pientä elefanttia marssi pitkin kapin katuja.
tavoilleni uskollisena menin heti tilaisuuden tullen tarkastamaan merileijonien laiturin, muutama siellä köllötteli. tähän väliin on myös sanottava, että ainakin nämä namibian rannikon hylkeet ovat juuri niitä, joita sanotaan merileijoniksi ihan oikeastikin.
näkymiä hotellilta. minulle tuli mieleen waterkantista amsterdam, emmylle san francisco. pieniä, kapeita katuja, monikerroksisia ahtaan oloisia taloja, viehättäviä.
signal hillin kupeessa asuttiin. sää ei suosinut meitä. ei päästy table mountainille, koska ensin tuuli liikaa ja sitten satoi. robben islandin lautta ei ollut toiminnassa, cape pointissa satoi niin paljon ettei kavuttu ylös asti.
lauantaiaamuna aamukahvilla, huoneistomme alakerrassa. meillä oli ns. party-sviitti. sunnuntaiaamuna lähsitön musiikki soikin ihan aamukasiin asti.
arvatkaas mitä sitten tulee??
pingviinejä!!! sulanlähtöaika.
tässä todiste vesisateesta. minä tavallani nautin kolkosta ja kosteasta säästä, kuuma keitto lämmitti sekä pingviinialueelta ostettu uusi fleece. unohdin kotia takkini, olin varustautunut kapiin vain yhdellä pitkähihaisella ja sekin oli vain ohut neuletakki, ei ihan fiksuin tuohon säähän. joten nyt omistan pingviinilogolla varustetun lämpimän fleecen!!
cape pointin ja hyvän toivon niemen reissulta ei juuri julkaisukelpoisia kuvia ole, mutta laitoin tämän silti. paviaaneja siellä oli nimittäin paljon. tämä paviaani herkutteli hyvän toivon niemellä.
lauantai-iltana sade vain jatkui, sinnikkäästi huopien ja lämmittimien alla kuitenkin istuttiin.
sunnuntaiaamuna party-sviittimme parvekkeelta, autiot kadut, yhä soiva musiikki ja lähdön hetki. edelleen aina vaan halajan takaisin kapiin.
kotimatkalla windhoekista kotia, bussissa edelleen. karibib paikan nimi. paikallisia palveluita.
2 kommenttia:
Minulla on kokemusta luksusbussista Keniassa ja olipahan kokemus! Parempi kuin matatu tosin, eikä minun tarvinut istua kenenkään sylissä... Kaverilla meinasi mm. mennä matkalla varvas poikki. Bussin lattiassa oli rako, josta vilisi alla oleva maantie ja joka avautui ja meni kiinni joka töyssyllä (ja töyssyjähän riitti), ja kaverin jalka meni liian lähelle rakoa. Pala lähti varpaan päästä, onneksi vahingot jäi siihen! Kiva reissu silti.
okei. voitit luksusbussivertailun. tämä intercape oli kyllä oikeasti tosi jees, mitä ne käännytysvideot sai hieman hermot repeilemään.
Lähetä kommentti