sisar ei niin hento valkoinen

kapkaupungista selvitty kotiin. lauantai-illaksi saimme kutsun kuokkimaan meksikolaisbileisiin, jotka paikan päällä osoittautuivatkin 21 vuotta täyttävän jayn syntymäpäiviksi. ilta sujui melkoisen ratkiriemukkaasti. talon brasilialainen isäntä vannotti meidät kutsuman hänet ensimmäisen lapsemme kummisedäksi ja vaati hän myös meitä virallistamaan suhteemme mahdollisimman nopeasti. juhlat olivat järjestetty mtv awards tyyliin, jaettiin palkintoja, esiinnyttiin paljon. olihan itse sankari stellenboschin (e-afrikan yksi kuuluisimmista yliopistoista) uusi idols-kisan voittaja. mahtipontista menoa. nuoret eivät örveltäneet, siitä vanhemmat pitivät huolen ja örvelsivät itse. puheita pidettiin runsaasti, puheet olivat hyvin uskonnollishenkisiä, jumalaa ja jeesusta kiiteltiin ja päivänsankaria tituleerattiin uudeksi jeesukseksi. meillä oli aika paljon ihmeteltävää... joka tapauksessa oli hauska nähdä ja kokea nämä juhlat.

maanantaiaamuna vein koirat eläinlääkäriin päivän reissulle, surulliselle mutta pakolliselle. hilda sterilisoitiin ja martti kastroitiin. ja voi niitä, kun ne ovat olleet surkeina. hilda oli ihan pökkerössä koko eilisen päivän ja tuijotti vain syyllistävästi suoraan silmiin aina herätessään. marttia ärsytti tikit niin paljon, että oli yöllä irroittanut yhden joten mara oli tämänkin päivän lääkärissä. saatiin mukaan kauluri yöksi ja antibioottikuuri. voi parkoja. välillä ne ihan ulisee, kun taitaa sattua niin paljon. illan mittaan on tullut hieman piristymisen merkkejä, ovat yrittäneet leikkiä keskenään, mutta minä olen lopettanut leikin heti. ei kiitos enempää revenneitä haavoja! maran aukinainen haava siellä näytti ihan tarpeeksi ilkeältä. pari viikkoa pitäisi olla rauhallista menoa, mitenköhän se onnistuu?

mies on edelleen töissä, kello on jo melkein kahdeksan illalla.

tänään on ensimmäinen kevätpäivä! syyskuu, joka on aina tuntunut jotenkin haikealta, on pitänyt hyvästellä kesä ja valmistautua pitkään ja pimeään talveen, kerätä vielä viimeiset valonsäteet ja nyt täällä valmistaudutaankin kesän tuloon. ihan uskomatonta!! viime talvena me siirryttiin suomen talvesta eteläisen afrikan syksyyn, vuorokauden valoisat tunnit lyhenivät pikkuhiljaa ja nyt ne ovat alkaneet pitenemään. ensi viikonloppuna siirretään kelloja tunnilla eteenpäin ja sitten aurinko laskee vasta seitsemän aikaan!!! tokihan me kesällä olimme suomessa ja saatiin nauttia kauniista kesästä, mutta kyllä sitä valoa ja kesän tuloa jo kaipaan. jospa tämän musta-harmaa-valkoisen vaatetuksen saisi hieman värikkäämmäksi.

mutta hei!!! juttuehdotuksia otetaan vastaan. tällä hetkellä arki tuntuu niin samanlaiselta päivästä toiseen, että en oikein siiitä saa revittyä sen kummempaa kerrottavaa.
joten pistäkäähän tulemaan jos haluatte jostain kuulla. työn alla on ihmetykseni namibian ja suomen eroista. saa nähdä koska se valmistuu.