hillitöntä menoa!

olihan sitä hetki jo harkittu ja mietitty. hieman epäröity, mutta silti haaveiltu kaveria martille. muutaman viikon ajan kierreltiin walvis bayn ja swakopin spca:lle katselemassa nuoria koiria. ja niin siinä sitten kävi, että tämä nappisilmä sulatti miehen sydämen. hillitön hilda! mies oli nähnyt hildan jo vaeltelemassa walviksen katuja vappuaaton iltana. soitti minulle ja kysyi, että mitä jos poimii sen matkaansa, mutta sitten ei enää hildaa löytynytkään. kun hilda löytyi spca:lta oli peli aika selvä. päätöstä kyllä kypsyteltiin viikonlopun yli ja maanantaina hilda muutti meille.
toden totta hillitöntä on meno sen jälkeen ollut. kaikin puolin. hilda on uskomattoman terhakka ja ponteva nuori neiti, äänekäs ja ärhäkkä, rohkea ja utelias. ottaa kontaktia koko ajan. ellei nuku. ihan martin vastakohta. toistensa kimpussa ovat olleet koko ajan, vaikka hilda on maraa ainakin puolet pienempi niin ärhäkkyyttä ja ääntä löytyy sitten senkin edestä.


hildassa myös asustaa paljon muita pikkueläimiä, matoja, punkkeja ja muita pieniä eläimiä, jotka tykkäävät olla korvissa. elo meillä alkoi punkki -ja kirppupesulla. eilen oltiin heti eläinlääkärissä. vielä ei anneta rokotuksia. pitää saada ensin madot ja muut eliminoitua. parin viikon päästä uudelleen lääkärille. mutta älkää säikähtäkö nuo eliöt eivät tartu meihin eikä maraan. kirppuja eikä täitä löytynyt. matoja kyllä. onneksi ei sydänmatoja. niitä ei kuulema näillä leveysasteilla olekaan.


heti löytyi lempipaikka sohvan selkämyksen takaa. siellä on hyvä olla turvassa.

marttia kiinnostaa niin paljon ettei millään malttaisi olla erossa pikkaisesta.

ei mennyt kovin kauaa, kun pikkainen neiti otti komennuksen ja mara-parka tyytyy kohtaloonsa.
viime yönä nukkuivat jo vierekkäin maran pedissä, joka on tuo isompi, oikeasti. eilen ei paljon sen kummempia kuin koirien kanssa puuhaamista. mahtaakohan tästä vallan tulla koiranblogi? se ei kyllä ole tarkoitus vaikka nuo ihanuudet täyttävätkin päiväni hetken aikaa. mutta viikonloppuna windhoekiin. windhoekin tyttökaveri ehdotti valokuvausretkeä. toivottavasti sinne päästään.

talossa rauha. molemmat hurtat nukkuvat, martti minun vieressä ja hilda pihalla auringonpaisteessa. on se niin itsenäinen neiti ja mara vain rakastaa minua niin paljon ettei hetkeksikään poistu läheltäni.

ps. nettiaika loppui päivällä kesken postauksen, nyt on jo ilta ja päivä on ollut oikein riehakas. välillä olen ollut valmis palauttamaan hillerin. koirilla ei taida vaan olla palautusoikeutta... no, en minä siitä oikeasti enää luopuisi. kun nuo kaksi makaa rinnakkain ja kuorsaa yhdessä, anteeksiannan ja rakastan.