minun namibiani alkaa hieman hahmottua

mahtava viikonloppu takana. aivan uudenlaisia puolia sain nähdä ja kokea namibiasta. asioita, joita olen niin kovasti kaivannut, mutta en ole itse uskaltanut tutustua. windhoekissa jo kauemman aikaa asuneiden suomalaisten opastuksella tapasin uusia ihmisiä, näin uusia paikkoja ja olen niin kovin onnellinen siitä.

perjantai-ilta alkoi suomalaistyttösen kimppakämpän parvekkeelta. nuorten ihmisten seurasta. olisiko kokoonpanossa ollut edustettuna kenia, peru ja suomi. siitä jatkettiin suomalaisneitosten iltamaan, jossa ilta vierähti yllättävän nopeasti ja oli kiintoisaa kuunnella muiden tarinoita siitä, kuinka ovat namibiaan tulleet ja jääneet tai matkalla takaisin suomeen tai opintoihin liittyen saapuneet tänne joksikin aikaa. oli myös ihana kuulla toisten tuntemuksia täällä olosta. pöytä oli koreana herkuista ja viinistä. ilta jatkuikin siitä klubille/yökerhoon ja suomalaisneidon sohvalle taisin nukahtaa ennen neljää yöllä. hauskaa oli!

lauantaina käytiin kiertelemässä käsityökeskuksessa ja katukaupoissa. edellisen illan näännyttäminä ihanatunnelmallinen ravintola pelasti meidät. alla otoksia sieltä. seurassa oli kaksi suomalaistyttöä, yksi suomalaispoika ja perulainen poika. sori tytöttelyt ja pojattelut. mies ja nainen kuulostaa liian viralliselta.




loistavaa kasviscurrya ja ihastuttavat lautaset

palauduttaemme hieman voimiimme jatkettiin matkaa katuturan kaupunginosaan, joka on käsittääkseni lähinnä mustien asuinaluetta apartheidin jäljiltä. oikein eloisaa ja värikästä seutua. markettipaikalla oli oikein ystävällinen tunnelma ja muutama halusi jopa tulla valokuvatuksi. mikäs sen parempaa? tässä tunnelmia sieltä:



suutariräätäli työntouhussa


ompelijat työssään






tämä söpö pikkutyttö tuli kysymään josko kuvaisin hänet siskoineen. tottakai kuvasin.


laura ja otu herkuttelemassa



illan jo melkein alkaessa hämärtää löysimme vielä tien tälle järvelle, vaikka joeksikin kai sitä sanotaan. en ole ihan varma kummasta on kyse. mutta kuitenkin aikamoinen keidas sisämaassa. kahvilasta olisi ollut hienoa katsoa auringonlaskua, mutta se oli valitettavasti kiinni. järven rannalla näkyi myös paljon ihmisiä braaimassa. tämä paikka löytyi erään kaupunginosan takaa, kaupunginosan, johon en ikinä olisi uskaltanut mennä aiemmin. mutta näiden loistavien oppaiden ansiosta sinne kuitenkin päädyin. hyvä niin. vaikka pelotti niin tykkäsin siitä, että näin muutakin kuin ns. hyviä kaupunginosia tai pelkästään rikkaiden ihmisten hienoja taloja.



reissun ehkä mielettömin hetki oli launtai-iltana. olimme jo luovuttaneet sen suhteen, että lauantaina olisimme harrastaneet normaaleja lauantai-illan puuhia eli iltaulkoilua nuorison suosimissa paikoissa kunnes kuulimme andre the hilariouksen esiityvän windhoekissa. andre on hypnotisoija, joka tekee ns. stand up komiikkaa hypnotisoitujen ihmisten avulla tai ehkä paremminkin sanottuna kustannuksella. show oli aivan uskomaton. ikinä en ole mitään vastaavaa nähnyt enkä oikein vieläkään voi ymmärtää näkemääni. hypnotisoidun ihmisen saa tekemään mitä tahansa. jos tulee joskus mahdollisuus mennä katsomaan niin menkää ihmeessä. nuo puolitoista tuntia olivat niin hämmästyttävän uskomattomat, että en osaa edes kuvailla. enkä edes yritä sen tarkemmin selittää tässä showta. mutta nauratti ja hämmästytti. paljon.

sunnuntaina ajelin kotia, jossa odotti väsynyt vastaanotto. oli ollut miehellä vauhdikas viikonloppu naapureiden kanssa. meillä oli ollut iltaa viettämässä jopa alueen vartiointiliikkeen vartijat. että semmoista.

windhoekista löysin kirjan afrikaana-koirista. siitä lisää myöhemmin, mutta joka tapauksessa martti ei ole enää määrittelemätön rotunsa suhteen. vaan on afrikaana, ehdottamasti. opus on aivan loistava. matkaan tarttui vielä erään toisen suomalaistyttösen kirjakokoelmasta peräti viisi kirjaa lainaan. mahtavaa ja suurkiitokset!! niillä pärjää varmasti kesäkuuhun saakka.

tänään olo on ollut jotensakin vetämätön. pakolliset kauppakäynnit selvitetty ja pyykkikasat. koirien kanssa ulkoilua rannalla muutamaan otteeseen. tosin hilda on vielä niin pieni ettei kauhean kauaa jaksa juoksennella, mutta hiukan kuitenkin.

huomenna lisää!!