adrenaliinia, adrenaliinia!!

hiukan alkaa olo tasoittumaan, mutta joo. minusta taitaa tulla joku päivä juuri sellainen emo, joka huutaa keuhkonsa kuiviksi ja tyhjiksi puolustaessaan mielipuolisen lailla omiensa oikeuksia. juuri sellainen, joka pitäisi poistaa pelikentän läheisyydestä.

tänään oli siis lentisvalmentajan urani ensimmäinen turnaus. namibian style. koko turnaus oli asetelmaltaan lähinnä naurettava, niin huonosti oli kaikki organisoitu. minä olin tietysti myo.n kahden joukkueen kanssa treenannut, haalinut kasaan aurinkovarjoja, lenkkareita, pelipaitoja, juomista ja mitä kaikkea sitä nyt voi tarvita (ensiapupakkaus, pilli, varasukkia, ekstrasnakseja jne.)

tarkoitus oli aloittaa turnaus kello yhdeksän. me olimme paikalla varttia vaille, lasten toiveesta. ensimmäinen järjestäjä saapui 10.00 vain kertomaan, että lentopallosta vastaava tulee pian, mikä tapahtui sitten kello 11.00. noh, ei siinä mitään, lapset nauttivat täysin rinnoin treenaamisesta ja yhdessä olosta. vastassa piti olla 14 joukkuetta. noooh, niistä saapui yksi ja sekin oli täynnä liian vanhoja pelaajia, jo aikuisen mittapuuhun venähtäneitä poikia, jotka vannoivat olevansa 16-vuotiaita. mikä helkuta näitä ihmisiä vaivaa?? minua ainakin hävettäisi pelata kaksi kertaa lyhyempiä tyttöjä vastaan. nurisematta matsit pelattiin. myo ylpeänä pelasi reilua peliä oikeilla säännöillä, kun nämä aikuiset pojat mäiskivät yhden käden kontaktilla, jaloilla ja päällä. se oli sallittua. prkl. kysnpä vaan, että mikä on pointtina kasvattaa lapsia pelaamaan reilusti säännöillä, jos turnauksessa vastassa on joukkue, joka käyttää kaikki alhaisimmat temppunsa voittaakseen? kuinka selittää lapsille, että tänään oli poikkeustapaus, ei yleensä voi pelata näillä säännöillä?

voittava joukkue lähtee oshakatiin pelaamaan suureen 700 lapsen turnaukseen. joten panokset olivat kovat. jokaisella palava halu päästä oshakatiin (oshakati on oshivambujen maalla, paikan ns.pääkaupunki, 11 tunnin ajomatkan päässä swakopissa, oshivambuja namibialaisista on noin 40% - korjatkaa jos olen väärässä).

kaikkein hullunkurisinta turnauksessa oli se, että minä jouduin tuomaroidaan suurimman osan peleista ja hyväksymään väärät pallokontaktit. kyllä sapetti. ja annoin sen myös näkyä ja ihan kuuluakin. minun oikeudentajussani on sellainen piirre, että se haluaa tulla kuulluksi. keinolla millä hyvänsä, joten tässä kohtaa minusta siis sukeutui varsinainen pelikentän piru, the real bitch.

yläkertaan kiitos siitä, että järjestäjiä alkoi saapua jossain vaiheessa päivää paikalle ja hekin huomasivat, että vastapelurit olivat liian vanhoja, jolloin heidät hylättiin ja näin meidän paremmin pelannut joukkue voitti turnauksen ja pääsiäisenä me mennään oshakatiin. hahaa, näkisitte vain sen riemun mikä lasten kasvoille siitä syntyy.

hiukan alkaa olo tasoittumaan. vuorossa seuraavaksi sauna ja braai suomalaismiehen luona swakopissa ja sitten jossain vaiheessa iltaa entisten myo-vapaaehtoisten braai ihan meidän naapurissa. jepulis jee! meillä alkaa olla mukavasti tätä sosiaalista verkkoa ympärillä.

aurinko on porottanut koko päivän. punaisena mennään, vaikka suojakertoimeni on nykyään jo 60