vihreää ajattelua?

blogeissa ympäri maailman on haastettu osallistumaan tapahtumaan Blog Action Day, tänä vuonna aiheena on ilmastonmuutos. asia on minulle läheinen ja koen sen erittäin tärkeäksi. joten minun näkökannastani asiaa ajatellen en voi olla kuin surullinen, siitä kuinka ilmastonmuutokseen käytännön tasolla nykyään osallistun. suosittelen kaikille lukemaan seuraavan tekstin ja keräämään sieltä vinkkejä, käytännöllisiä ja erittäin helposti toteutettavia vaikkei asuisikaan tampereella sekä samalla hieman pohtimaan omia motiivejaan siihen, että ei tee asialle mitään. vaikka tietysti te armaat blogini lukijat teette mitä voitte. minusta tuntuu, etten minä tee tällä hetkellä mitään muuta kuin pahenna asiaa.

en kierrätä enää taloudestamme syntyviä jätteitä. murrrr. ennen olin ehdottoman tarkka asiasta, suomessa kierrätys on ihan lasten leikkiä, jäteastioita on joka puolella, jokainen suurempi kodin tavaroita kauppaava liike myy helpsti käytettäviä jäteastioita, joihin on helppo lajitella jätteet. plus että lajittelu tulee hurjan paljon halvemmaksi, jätemaksuja ajatellen. minun syyni sille etten kierrätä on yksinkertaisesti se, että täällä ei voi kierrättää, jos olen väärässä niin korjatkaa erehdykseni ihmeessä.

pulloja en enää palauta, koska niitä ei voi palauttaa minnekään.

juon pullotettua vettä edelleenkin, siitä syntyvä jätteen määrä on ihan järkyttävän suuri, pyrin ostamaan veteni vähintään 5 litran pulloissa. nyt täytyy murista itselleen oikein kunnolla, koska voisin ostaa vedensuodattimen ja itseasiassa lähes kaikki juo täällä vesijohtovettä. minä en ole siihen ryhtynyt vieläkään muuta kuin ääritilanteissa kun muuta vettä ei ole ollut saatavilla. tänne tulon jälkeen kuukauden kestänyt vatsatauti teki tehtävänsä. haluan veteni ehdottoman puhtaana pahoista basilleista.

ajan autolla, joka kuluttaa 16l 100 kilometrillä, naurettavaa, mutta totta. yritän välttää turhia reissuja, mutta aina kauppaan mennessä on ajettava autoa.

asun alueella, joka on alunperin ollut lintujen pesimäaluetta. nyyh. ja silti vaan en vaihtaisi asuinpaikkaani täältä kauniilta rannalta kumpaankaan lähikaupunkiin.

kasviskalasyöntini on kääntynyt minua vastaan. täällä lähes kaikki vihreä ja vihannekseen viittava on tuotu namibian ulkopuolelta. lihansyöjänä välttäisin tämän tuonnin, mutta se olisi sitten asia erikseen alkaa kirjoittamaan lihansyönti vs. kasvissyönti ja kyllähän sitä kasviksia kuitenkin tulisi lihansyöjänäkin syötyä. kala onneksi tulee ihan tuosta läheltä ilman turhia välikäsiä. paitsi, että norjasta saakka lohi löytää tiensä tänne, sitä tosin emme syö, maku ei ole mitenkään erityisen tuore.

lentomatkustaminen on noussut räjähdysmäisesti vuoden sisällä. ennen matkustin korkeintaan kaksi kertaa vuodessa euroopan sisällä. nyt olen matkustanut liian monta kertaa kapiin ja suomeen.

listasta jää paljon pois, mutta laitan sitten ne muutamat pienet teot joiden avulla yritän hieman jarruttaa.

aina kun vaan muistan menen kauppaan omien kangaskassejeni kanssa. varsinkin täällä muovipussejen käyttö on aivan uskomattomissa sfääreissä, kaikki pakataan pusseihin. jos minulla on ollut yksi pieni ostoskori tavaraa täynnä saattaa pakkaaja pakata sen sisällön jopa kuuteen eri muovipussiin, pienet asiat ja hygieniatuotteet pakataan vielä lisäksi aina ensin omiin pikkupusseihin ja sitten vasta normipusseihin. paikallisessa sparissa minut jo melko usein muistetaan siitä, että mukana on omat kassit (ja olen ylpeä siitä). käsittämätöntä on myös se, että kaupoissa on todellakin kassalla normikassaneidot ja heidän lisäkseen vielä pakkaajat. näillä pakkaajilla olisi aivan oiva tilaisuus yrittää vähentää muovipussejen käyttöä, mutta ei. kunnia-asia tuntuu ennemmin olevan se kuinka monta pussia saa käytettyä. ja ne jotka siellä virnuilee, että niillä muovipusseilla mitään pelasteta niin sanon vaan, että pöh! se on pienen pieni teko, jolla on suuren suuri vaikutus ja ennen kaikkea ajattelutapaan.

biojätettä syntyy vähemmän kuin ennen. ehkä siitä syystä, että asumme täällä missä riittävä ruoka ei todellakaan ole itsestäänselvyys kaikille, joten kaikki pyritään syömään ja jos ei itse pystytä niin mara ja hilda kyllä auttaa.

paljon enempää positiivisten puolien listassani ei ole. ehkä senkin voisi laskea kyllä tänne, että aina voin tuoda julki omia näkemyksiäni ja kasvattaa näin paikallisten tietoisuutta tai ainakin avartamaan hieman tukkeutuneita ajatusmalleja.

joka tapauksessa minun ekologinen jalanjälkeni tai selkäreppuni alkaa paisua jo liian suureksi. joten on aika alkaa hieman miettiä mitä sitä voisi asialle tehdä. tein juuri tampereen kaupungin tarjoaman ekologisen jalanjäljen testin. minun nykyiselllä elämäntavalla (jos kaikki eläisivät samalla tavalla) tarvittaisiin 5 maapalloa, jotta elämäntapani aiheuttamat kuormitukset voitaisiin kompensoida. eli toisin sanoen tämä pallo olisi aika pian kulutettu loppuun. käykää ihmeessä testaamassa omanne täällä .