maanantaini on ollut ihmeellisen laiska. lukemisen into palasi ja rakensin itselleni lämpimän pesän takapihalle kylmään aurinkoon. tuuli puhaltaa atlantilta ja on niin kylmä, että tekisi mieli laittaa sormikkaat.
tänään ei ollut "työtä", koska on international teachers day. veikkaanpa, että suomessa opettajat ovat olleet töissään, onko siellä vietetty kyseistä päivää ollenkaan?
tänään meidät tavoitti ilouutinen suomen turusta. miehen veli perheineen sai tyttölapsen!! onnea ihan hirmuisen paljon teille prinsessan johdosta. ihanaa!! varsinkin, kun minun mies on aina ollut vakuuttunut, että heidän perheeseensä syntyy vain poikalapsia yhtä poikkeusta lukuunottamatta. ei sillä, että pojat olisivat harmittavaisia, mutta tytöt nyt vaan on tyttöjä.
auringonlaskuun olisi vielä tunti aikaa ja mies palasi jo kotiin, ihmeellistä sekin. ranta kutsuu meitä ja koiria. eka on ehkä vaan käytävä etsimässä ne sormikkaat.
onnea vielä piispanristille oikein tosi paljon, isoveljille ja vanhemmille sekä isovanhemmille!!!
jotain pientä minusta
- jenni
- namibiassa 2009 alkanut kotirouvan ura vei kenian mombasaan 2011 ja takaisin suomen turkuun elokuussa 2013. tietyt asiat eivät muutu, vaikka ympäristö muuttuisi. aamurutiinit ovat minulle tärkeitä, jos ne järkkyvät niin mieleni järkkyy vielä enemmän. muuten välttelen ja pelkään rutinoitumista. rutiinit tekevät hyvää, mutta entä rutinoituminen? sitä minä pohdin turhan usein. rakastan suomen kesää ja vihreää ruohoa, laiskoja päiviä nurmikolla, innostumista, pieniä kirjaimia, hikoilemista urheillessa niin, että joka huokosesta tulee nestettä pintaan, hippustani,mattia, perhettäni ja ystäviäni, eläimiä ja merihevosia, suklaata, kun se sulaa suussa, maitokahvia, katkarapuja, sileitä kiviä ja jylhiä maisemia, kallavettä. auringonlaskun ihastelua hiekkadyyneillä, ostereita ja pauhaavaa merta. ja tietysti ihan yli kaiken karvakorviani marttia ja hildaa.