hytkymistä paikallaan.

mitäs meille tänne kuuluu?? viikonloppu meni taas vauhdilla. lauantaina saatiin ihmetellä pienimuotoista vesisadetta, järkyttävän kylmää tuulta ja lukemattomia karvakasoja kotonamme. koirilla on karvanlähtöaika. kesä on siis varmasti tulossa, mutta sitä karvaa lähtee ihan uskomattomat määrät. joka paikka on niin täynnä karvaa, erityisesti maran vaaleat karvat näkyvät vielä niin hyvin kaikkialla. on harjattu, nypitty, imuroitu, mutta ei auta. kauanko tätä voi kestää?? nyt ollaan kärvistelty ainakin kolme viikkoa.

perjantai-iltana olimme espanjalaisten kanssa syömässä. espanjalaisia täällä asuu paljon ja arvata saattaa, että hispaanot muodostavat varsin tiiviin yhteisön. oikein mukavia ja leppoisia tyyppejä ja niin espanjalaisia. minä oli haltioissani kielestä ja sen kuulemisesta. kyllä espanja on vaan niin mun suosikkikieli. syömisen jälkeen oli vielä kohteliaisuussyistä vierailtava yhdellä klubilla, apua. minä en paikkaa klubiksi kutsuisi, mutta olkoon. kammottava paikka joka tapauksessa. kerran olemme siellä aiemmin käyneet, silloin viihdyimme ehkä puoli tuntia, nyt ehkä sen 15 minuuttia. kourallinen ihmisiä, musiikki soi niin lujaa, että sattuu. musiikki on niin kamalaa renkutusta. en kestä ollenkaan. paikallisille ja espanjalaisille tuntuu riittävän se, että musa soi kovaa ja voi vaan hytkyä paikallaan ja hymyillä muille, välillä ehkä huutaa toisen korvaan ja sitten taas hytkyen tanssia paikallaan hymyillen. minulle tilanne on vieras. minulle tulee tyhmä ja hassu olo paikallaan hetkumisesta ja hymyilemisestä ja siitä hiljaa olosta. muistan, että espanjassa vaihdossa ollessani kävin myös ihan liian usein vastaavissa paikoissa. tunsin aina oloni vieraaksi. suomessa en vastaaviin paikkoihin ole törmännyt tai sitten olen osannut kiertää ne kaukaan. mutta näissä klubeissa ei siis juurikaan voi istua alas, baaritiskillä on ehkä muutama tuoli. ne ovat vain tiloja missä seisotaan ja hytkytään ja jos tulee ihan mahdottoman hyvä biisi niin sitten kirmataan tanssilattialle, hyvän biisin jälkeen palataan taas hytkymään paikalleen.

lauantaina kokkailtiin naapurin poikien kanssa ja jälleen kerran meillä meni sähköt, syyksi paljastui sunnuntaina se, että braaissamme on valo, valon kaapelit eivät olleetkaan tulta kestäviä, ne sulivat ja aiheuttivat oikosulun. joka tapauksessa tämä oli jo ainakin neljäs kerta, kun meiltä on mennyt sähköt täällä lyhyen ajan sisällä. onneksi täällä saa nopeasti apua ja tilanne korjaantuu.

eilen katsoin jo kolmannen kerran babel-leffan. tykkään. e&m&l ne tapahtumat aavikolla olivat marokossa eikä siellä lähi-idässä mitä silloin arvuuteltiin roadtripillä. tapasin myös saksalaisen tytön, meillä oli sovitut treffit, aiemmin olemme tavanneet vaan netissä. hiukkasen jännitti, mutta tyttö oli oikein mukava ja tekee erittäin mielenkiintoista työtä psykologina hiv-tartunnan saaneiden lasten sekä hyväksi käytettyjen lasten kanssa. kammottava tilastollinen totuushan täällä on, että hiv-tartuntaa kantaa lähes kolmannes väestöstä ja myös joka kolmas lapsi on joutunut hyväksi käytetyksi.

minun haasteet ylisuuren lapsilauman liikuntatunneilla jatkuvat. jos jollakin tulee mieleen jotain hauskoja pelejä kouluajan liikunnasta niin saa vinkata. olisin myös erittäin kiitollinen näistä vinkeistä!! miksi minä muistan vaan mustekalan ja sen kuka pelkää vihaista koiraa -pelin? niin ja hipan.