sekalaista selostusta.

on meinannut alkaa laiskottaa tämä bloggaus, silti olisi kertoa vaikka mitä. myo:lla on alkanut jo kunnon kuhina ja töitä on tehty aamusta iltaan. maanantaina alkavat tosi toimet ja uusi vuosi käynnistyy. lapset ovat siirtyneet seuraavalle luokalle, täällä siis koulu alkaa aina vuoden vaihduttua. kouluvuosi jakautuu kolmeen jaksoon. jokaisen jakson välissä on loma, 6-7 viikon, 5 viikon ja viikon loma. tänä vuonna jatkan edelleen liikunnanopena ja kirjastotätinä. uutena vastuualueena tulee kasiluokka, minusta tuli siis luokanvalvojakin. muuta en voi sanoa kuin apua! luokanvalvojan hommaan kuuluu pitää huolta poissaoloista, pitää yhteyttä kotiin, järjestää luokkaretki :) sekä pysyä kartalla oppilaiden elämästä. lupauduin neljäksi päiväksi viikosta töihin, päivistä tulee pidempiä kuin viime vuonna. keskiviikon pidän vapaana, jotta karvakorvat pääsevät jatkossakin agilityyn.

arki alkaa siis taas rullaamaan.

taistelu fysioterapeutin opintojeni hyväksymisestä on taas kokenut kolauksen. namibia on voitolla 3-0. laki sanoo, että tutkinnon tulee olla nelivuotinen. piste. ei auta vaikka namibian vaatimusten mukaan opiskeltuja tunteja tuon neljän vuoden aikana pitää olla 4100, mikä tarkoittaa 157 opintopistettä suomessa. minulla pisteitä on 214,5, mikä taas tarkoittaa 5700 opiskeltua tuntia. ei mene minun jakeluun tämä laki, mutta niin kai se yleensä byrokratian kanssa on. laki on laki, vaikka se kuinka menisi metsään. asia sieppaa minua niin ylenpalttisen paljon. ärsyttää, raivostuttaa ja saa epätoivon partaalle. pelkään niin, että päiväni fysioterapeuttina ovat ohi. kohta olen ollut poissa töistä jo vuoden. rakastin työtäni ja se antoi minulle niin paljon ja nyt takaraivossa jyskyttää ajatus siitä, että entä jos en koskaan enää pääse fyssarin hommiin, kuka haluaa palkata ihmisen, joka on ollut kauan poissa ammatistaan.

noh, noiden ajatusten täyttäessä mieleni ajattelen silmälasiprojektia. myo:ta ja niitä lapsia siellä. tänään varmistui yhteistyökumppanit. paikallinen swakop optics hoitaa suurimman osan lapsista, diili oli niin hyvä, että siihen oli tartuttava ja specsavers hoitaa alle 12-vuotiaat ilman kustannuksia.

tulevat viikot ovat työtä täynnä, mutta myös huvia tuntuu mahtuvan paljon joukkoon. lauantaina juhlimme hulvattoman espanjattaren nelikymppisiä, seuraavana viikkona tanssitaan häitä, jopa kahden päivän voimin ja sitä seuraavana viikonloppuna pääsen ehkä-ehkä-mutta-melkein-varmasti kapiin!!!

kihlasormuksista en uskalla sen enempää sanoa kuin, että ehkä ensi viikolla saamme ne. jos näin käy niin kerron sitten enemmän. onhan tässä jo kaksi ja puoli kuukautta mennytkin.

koirat jaksaa hyvin. hilda tuntuu pullistuvan, painoa on jo melkein 18 kiloa vaikka tyttö on niin pieni, sterilisaatio on tainnut saada aikaan painonnousun. ruokaa hilda saa ihan tosi vähän ja se raukkaparka on vielä niin perso ruualle, että oikein säälittää. mara jatkaa lihasten kasvattamista, painoa on jo lähes 30 kiloa ja silti kylkiluut vaan paistavat läpi (ihan vaan hennosti), mutta niin on tarkoituskin. hilda saa edelleen kehuja agilityssä vaikka viime aikoina minusta on alkanut tuntua siltä, että minä olen kaikkein innoikkaimmin siellä mukana. koiruudet tahtoisi vain telmiä toisten koirien kanssa. riina!! vinkkejä työskentelyinnon herättämiseen. makupalat ja kehut testattu.

mies on edelleen vaan töissä, viimeisen 48 tunnin aikana en ole miestä aamun tervehdystä lukuunottamatta nähnyt. mies tulee keskellä yötä kotiin kun minä nukun ja lähtee aamulla ennen seitsemää kun minä nukun.

kesä jatkaa kulkuaan. päivisin lämpötila on reilusti yli +30, mutta illat ovat silti kylmiä. fleecellä ja toppatakilla mennään iltalenkit. lämpötilan vaihtelut jaksavat ihmetyttää edelleen vaikka siihen jo tottunut olenkin. suomessa taitaa pakkasta ja lunta riittää.

voikaa hyvin ja seuraavaan kertaan.