sielunhoitoa.

nuorenpana matkatessani minulle oli hyvin tärkeää päästä lähtemään yksin. yksin suomalaisena. en kaivannut muiden suomalaisten seuraa tai mietteitä. noita reissuja olen tehnyt kolme, pisimmällä niistä tosin puolet ajasta vietin suomalaisten kanssa enkä sitä vaihtaisi pois. halusin kokeilla rajojani, nähdä pärjäänkö ja tulla ennen kaikkea toimeen ilman suomen kieltä. nuo yksin tehdyt matkat tosin olivat suhteellisen lyhyitä, muutamasta viikosta puoleen vuoteen.

nyt sinänsä ei ole kyse matkasta, vaan muutosta ulkomaille. olin varautunut siihen, että olemme ainoita suomalaisia täällä. käytännössä rannikolla olemmekin. swakopissa asuu yksi suomalainen mies. windhoekissa sitten sitäkin enemmän. windhoekissa vieraillessani ja tavattuani useita suomalaisia tuli jokseenkin kaihoisa mieli, miksei meillä voisi rannikollakin olla enemmän suomalaisia? valtavaa kulttuurieroa on niin huojentavaa ja helppoakin käsitellä ihmisten kanssa, jotka tulevat samankaltaisesta ympäristöstä kuin itse.

meillä on ollut tässä vajaan puolen sisällä neljä erilaista kokoonpanoa suomalaisia vieraita. vieraita, joita emme oikeastaan ole edes tunteneet. muutaman heistä vain. vierailut ovat olleet kuitenkin aivan mahtavia. kolmet näistä vieraista olemme myös majoittaneet, enemmän kuin mielellämme. minähän rakastan emännöimistä!! niin ja ne neljännet olivat jo kerenneet varata majapaikan. kaikkien kanssa on ollut mutkaton suhde ja helppo olla.
viime viikonlopun meillä vieraili kolme suomalaista, kaksi erityisopeopiskelijaa, jotka olivat martti ahtisaari -koulussa harjoittelussa windhoekissa ja toisen open poikaystävä. viikonloppu meni oikein hienosti. puhuttiin erilaisista kokemuksistamme, suomalaiset olivat matkustaneet pitkin pohjois-namibiaa, joka on aika lailla vastakohta rannikolle. rannikolla on enemmän vaurautta, valkoisia ja hyvinkin länsimainen elintapa. ja niin me tytöt vain jaksettiin puhua, kehua, ihmetellä ja välillä kauhistella. näistä suomalaistapaamisista saa itselleen niin paljon, on kiinnostavaa tietää miksi joku tulee tänne, kuinka namibian kohtaa, näkee ja tuntee ja siinä samalla saa purettua omia tuntemuksiaan, että kiitos kovasti teille opet! niin ja mies pääsi puhumaan moottoreista, open poikaystävä oli myös innokas moottoroija.

ja mikä parasta! sunnuntaiaamuna lähdimme delfiiniristeilylle. mies halusi säästää risteilyn marraskuulle, mutta minä lähdin tietysti mukaan.

näin aurinkoinen päivä meillä oli.

pikkuveli!! tunnistatko? robbie tuli heti alussa meitä tervehtimään. tällä kertaa meillä kävi viisi eri hyljettä herkuttelemassa kalalla.

tämä tässä on fluffy. oppaamme ei pitänyt fluffysta. fluffy ei kuulema tajua koska on aika poistua seurasta. minusta fluffy oli taitava poseeraja.


rannalta. mieshylkeet eivät kuulema muuten käy rannalla paitsi parittelemassa. pian alkavan parin kolmen kuukauden aikana hylkeet vain parittelevat. yhdellä miehellä voi olla 50 naista. naishylkeen ollessa kolmevuotias se on sukukypsä. sen jälkeen niiden tehtävä elämän loppuun asti on tehdä vauvoja. vuodesta toiseen. noin 25-vuotiaaseen saakka. kovaa elämää.


haaksirikkoutunut laiva ja joskus muinoin laituria varten pystytetyt puut.



lounaan alkaessa ilma oli jo hieman kirkastunut. minäkin ehdin hieman kärtsähtää. voi taas sitä herkkujen määrää. ostereita ja kuohuvaa sekä kaikkia maukkaita pieniä suupaloja.