sunnuntai-iltana

meinasi tulla blogilaiskuus. kertomisen laiskuus. silloin kun minua alkaa laiskottaa ja jos laiskuus saa vallan, se yleensä kestää kauan. mutta toisaalta laiskuudesta saa ammennettua aina jotain. tänään olen katsonut kolme elokuvaa, naisten elokuvia kuten holidayn (tykkäsin!), jane austinin lukupiiri tai jotain sinnepäin (ihan katsottava) ja sex and the cityn (olihan se pakko katsoa vaikka olen nähnyt jo aiemmin, eikä se niin vakuuta kuin itse tv-sarja, mutta katsoin kuitenkin, itkin ja katsoin ja tuli hirmuinen ikävä ystäviäni). olen istunut ja makoillut vuorotellen sohvalla niin, että takapuoli on jo aivan puutunut. syönyt vain poppareita ja geishaa. enkä tuolla laiskuusammentamisella muuten tarkoittanut elokuvien katselua. tv-päivä oli ihan suunniteltu juttu.

aamulla (klo 7.00!!) sanoin heipat miehelle reiluksi viikoksi, lähdin koirien kanssa tavanomaista pidemmälle lenkille sillä tuloksella, että hildan oikea takajalka on paketissa, antura repesi, onneksi vain pinnallisesti, mutta kuitenkin tuli lääkärivisiitti. ja ihmeellistä kyllä alun innon jälkeen on hilda malttanut jättää jalan rauhaan. ehkä se on silti otettava viereen nukkumaan :)).

kiitos lohdutuksen sanoista valkonaamarouvapostaukseen. vielä me maran kanssa näytetään. lauantaisissa harkoissa oli huomattavasti rennompi meno eikä kukaan sorsinut, mutta eipä se pahin vihollinenkaan ollut paikalla. hilda on aivan innoissaan tunneleista ja pelastusrenkaista. estehypyt itsenäisesti ei vielä oikein suju, taitaa tyttö katsoa järkevämmäksi kiertää esteet kuin hypätä yli. martti ei jostain syystä malta keskittyä ollenkaan treeneissä. tottelevaisuusosiot menee hyvin, mutta muuten marttia kiinnostaisi vain leikkiä toisten koirien kanssa. ja voi sitä riemua, kun kaikki koirat saa vapaana temmeltää kentällä, eilen koiria oli ainakin 15.

eilen illalla kävimme herkuttelemassa uudessa ravintolassa, ranskalaisessa, oikein ranskalaiset kokit ja kaikkea ja hintataso myös sen mukainen. mutta minä tykkäsin. ruoka ei lillunut rasvassa ja kermassa vaan tuntui suht terveelliseltä ja puhtaalta. ihanaa!

mies tosiaan lähti aamulla varhain kohti windhoekia, josta lensi etelä-namibian timanttikaupunkiin, oranjemundiin. ilmeisesti kaupunkiin ei edes pääse ilman pätevää syytä. pitää olla lupapaperit jne, jotta lentokentältä pääsee ulos. sieltä lähtiessä on tarkka tarkastus ettei vaan ole timantteja eksynyt matkaan. mies on työasioissa siellä yhdeksän päivää. en ole aiemmin ollut yksin kotona, yötä. mutta nyt saan opetella ja totutella siihenkin. katsotaan kuinka kotirouvan käy. jäänkö sohvan pohjalle vai saanko jotain aikaiseksi??

pikkuveljelle vielä isot onnittelut eilisestä syntymäpäivästä! sinua on iso ikävä, edelleen ja aina vaan. paljon opiskeluintoa viidennelle luokalle!!! olet ajatuksissani joka päivä ja niin monta kertaa. monet asiat täällä muistuttavat sinusta. lenkkarit odottavat rappusilla ja lippis alakerran naulakossa!