koiria ja eloa

mies todellakin toi auringon mukanaan timanttikaupungista. tiistaista asti aurinko on paistanut, vaikka ilma on pysynytkin suhteellisen viileänä. eilinen oli jokseenkin unelias päivä. ei mitään tuotteliasta, paitsi että pääsin kokkaamaan miehelle. tykkään kokkaamisesta, mutta itselle harvemmin tulee mitään sen kummempaa tehtyä, paitsi niitä tämä-keitto-kyllä-varmasti-laihduttaa -soppia. mutta mielestäni olen kehittynyt niissä sopissa aika taitavaksi. ja tuskin ne mitään laihduttaa, mutta eivät ainakaan lihota.

koirille on varattu ensi viikolle kastrointi ja sterilisaatio. nyyh. mutta jossain vaiheessa ne tulee tehdä. tosin joudun ne ehkä vielä siirtämään viikolla eteenpäin, koska pieni toivonkipinä elää siitä, että ensi viikolla lähdetään pariksi päiväksi kapkaupunkiin. miehellä on sinne työmatka tiedossa ja minulla lento käyttämättä. jei!!! tahtoisin nähdä kaupungin näin talven ja kevään taitteessa. todennäköisesti siellä sataa ja on kylmä, mutta mitä siitä. jos sinne pääsen niin en valita.

tänään suunnitelmissa mullan ostoa, kuntosalia ja illalla ulos syömään. miehen työkaveri on kaupungissa, kapkaupungin työkaveri. se työkaveri kenestä minä tykkään. työkaveri, joka on matkustanut ympäri maailmaa useita kertoja ja ymmärtänyt ettei ihonvärillä ole väliä.

karvakorvatkin kai kaipaisi kipeästi jonkinlaista tottelevaisuuskoulutustuokiota. martin kanssa saa hyvän kontaktin ja se pyrkii tottelemaan aina ellei edessä ole joku mehevä luu. mutta hildan kanssa olen tullut siihen tulokseen ettei sillä ole mitään rippeitäkään jäljellä koirille ominaisesta miellyttämisen halusta. hildakin on hyvin yhteistyökykyinen treenatessa ja jos tietää, että minulla on makupaloja taskussa. eli hilda tekee kaiken sen mikä häntä itseään hyödyttää ja huvittaa.

ihan ensin taidan mennä pihalle aurinkoon lämmittelemään ja jos lukisin ihan vain muutaman sivun ennen kaupungille lähtöä.

ps. pitkästä aikaa minulla on vkl:n odotuksen tunnetta rinnassa!!