juuri tähän aikaan aurinko voisi olla kauniisti hohtamassa horisontissa niin kuin joskus päiviä, useita päiviä sitten. tänään aurinko on ollut itsepintaisesti pilvien ja harmaan möhkäleen takana, kertaakaan se ei ole valaissut tai tullut esiin. päivän tai kaksi nyt elokuun aikana on voinut auringon nähdä ja tuntea. olo on melkein kuin suomen kaamosaikana. toki täällä on valoisaa, mutta jotenkin niin pysähtynyttä.
toisaalta minua kiehtoo rosoinen ja karu, kolkko ja paljas maisema. ilman turhaa kaunistelua.
hilda on säilyttänyt, ainakin vielä toistaiseksi, pehmoutensa ja suloutensa. se on niin lutunen, jos vain haluaa, mutta osaa olla kyllä raivostuttavan itsetietoinen ja nokkela. jos hildaa huvittaa lähteä omille tutkimusmatkoille niin minun on ihan turha heilutella nakinpalasta ja huudella hildaa palaamaan. hilda palaa kun huvittaa, iloisesti häntä heiluen ja silmillään kysyen, että missä se mun nakki on? ja minä olen pulassa että mitä teen. eihän sitä saa torua, kun toinen palaa, mutta entä kun se palaa vasta 10 minuutin päästä siitä, kun olen pyytänyt?
entä sitten minun lellikki? martista on sukeutunut karun komea koira. ihan just katujen kasvatti. ikää taitaa olla reilu 7 kuukautta, pentuajan pehmous ja suloisuus ovat karisseet pois jo aikoja sitten. perässäni martti jaksaa silti edelleen kulkea. ilmeisesti jonkinlainen murkkuikä on meneillään, vähän mara koettelee rajojaan ja kun nuhtelen niin sitten voi toista kun se on pahoillaan. niin pahoillaan, että minun tekee pahaa. eikä nuhtelun tartte olla kuin paha katse. vaikka toisaalta osaa marttikin sulkea korvansa ja silmänsä. riesaksi on muodostunut hildan riepottelu vapaana ollessa kodin ulkopuolella. liekö joku tarve paimentaa laumaansa tai näyttää oma johtajuutensa koirien kesken vai mikä? mutta riepottelu on välillä aika hurjaa. kotona hilda on aina se, joka ärsyttää martti ja hakee huomiota, rannalla kaikki on toisin.
ihan mahtavia koiria silti molemmat.
nousuveden aikaa, laskuveden aikana noilla kiviriutoilla voi kävellä kastelematta jalkojaan. tuossa ihan rannassa on kellastunutta vaahtoa, ehkä jotain tekemistä suolan kanssa. toisinaan se voi olla tosi paksua ja korkeaa. martti rakastaa juosta siinä vaahdossa. alapuolella vielä luontokuvaaja kuosmasen makrokuvaa vaahdosta. ei tainnut valo oikein riittää.
sainhan aikaiseksi lähes ilman valitusta olevan postauksen.
toivottavasti elokuu on vielä lämmin, nauttikaa siitä ja pimenevistä ah! niin tunnelmallisista illoista.
2 kommenttia:
huomenta namibia! pohjoinen tervehtii lähes yhtä harmaasta säätilasta. meillä elämä etenee kohti talvea, teillä koittaa pian kesä. lämpöä rakas:) anna aikaa ja kuuntele oloasi. lempeästi.
hyvää yötä oulu! lempeä, lämpöä, aikaa. lets try! muiskis.
Lähetä kommentti