olen jumittanut parin päivän ajan kaiken liikenevän ajan khaled hosseinin tuhat loistavaa aurinkoa -romaanin kanssa.
kahden afganistanilaisnaisen tarina oli vangitseva. karmaiseva suorastaan.
pikkuhiljaa palaudun omaan todellisuuteni. enkä voi olla ajattelematta, että totuus on tarua ihmeellisempää, millaista elämä voi oikeasti olla siellä jossain kaukana.
päivän tiskit odottavat altaassa. tiskatessa on aikaa ajatella ja rauhoittua.
ollaan me toki muutakin puuhattu. tehty koruja rannalta löytyneistä simpukoista ja juoksenneltu dyyneillä. muutaman kylmän päivän jälkeen viime yönä oli taas hiekkamyrsky, joka taas tarkoittaa kuumaa iltapäivää ja lämmintä iltaa. kirjaa luin palmun alla kuumassa paahteessa ja lämpimässä illassa.
pitäkää huolta itsestänne ja ennen kaikkea toisistanne!
16. heinäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Minä kyllä tykkäsin vielä enemmän Leijapojasta, mutta on tuo naisten tarina pysäyttävä... Olin annun ja tepan luona oulussa pari päivää ja puheltiin sinusta ja kaikista tyttöasioista, vanhoista ja uusista.Tuli ikävä sinua. Ja minä en usko että kukaan maailmassa osaa olla rakkaansa tukena paremmin kuin sinä, jenni. Ja kun tarvitset tukea niin muista meitäkin, ollaan ruuden takana.
Lämmin rutistus.
pitänee etsiä se leijapoika suomen visiitillä. kiitos kauniista sanoista. pus ja mus!
Lähetä kommentti