takana pikamatka sisämaahan. hur!! kun siellä oli kylmä. yöllä oli varmasti nollaa lähellä lämpötila. toisin kuin täällä rannikolla, jossa on hiekkamyrskyt pauhanneet muutaman yön ja päivät ovat olleet kuumia.
meidän majapaikka oli niin keskellä ei mitään kuin voi olla, silmänkantamattomiin savannia ja erilaisia eläimiä. nähtiin sarvikuono, kirahveja ja paljon erilaisia antilooppeja, villisikoja ja pienen pieniä dassieita, jonkin sortin näätiä. näitä näätiä, jotka olivat tosi söpöjä ja näyttivät ihan murmeleilta , löytyi joka puolelta. huoneiston terassilta ja ympäristöstä. illalla yhdeksän aikaan olimme jo niin rättipoikkiväsyneitä, että ei jaksanut enää mitään muuta kuin vetää peiton päälle ja nukahtaa.
mies ja pikkuveli menivät pörisemään mönkijöillä ja minä jäin hieman viettämään omaa aikaa. ollaan touhuttu koko ajan niin paljon, siltä minusta ainakin tuntuu vaikka pikkuveli sanookin, että välillä on niin tylsääää. mutta aikamoisella vauhdilla on kuukausi vierähtänyt. pitkä aika pienelle miehelle tosin. viime viikosta saakka koti, kaverit ja vanhemmat ovat olleet jatkuvasti mielessä. eikä kuulema enää tule yksin tänne, ainakaan kuukaudeksi. vanhempien ja kavereiden kanssa kyllä. kohokohtia lomalla ovat olleet ehdottomasti martti ja hilda, delfiiniristeily, kameliratsastus, karting ja mönkijäajelut.
mahtaa meillä olla hiljaista ja erikoista aluksi, kun tulen takaisin suomesta ilman pikkuveljeä. pieni mies on kuitenkin tuonut järjestystä arkeen ruoka-ajoilla, nukkumaan menoilla jne...
koiravahtimme oli jättänyt sitten maran ja hildan makkariin lähtiessään tänä aamuna töihin ja ou my word! mikä sotku siellä oli. minun kaikki meikit oli purtu ja levitelty pitkin lattiaa, vaatteita revitty vaatekaapeista alas, sängyt myllätty kokonaan ja hyllyiltä tiputeltu tavaroita alas. onneksi ne ei siellä muutamaa tuntia kauempaa olleet. oli tullut väärinkäsitys siitä missä koirat ovat yksin ollessaan.
nähdään pian muruset! ja äiti, pikkuveli on ainakin vielä tässä vaihessa tulossa takaisin täysin terveenä ja hyväkuntoisena, monia uusia asioita oppineena sekä monta uutta kokemusta rikkaampana ja ainakin nyt tietää, ettei enää jätä äitiä ja isää näin pitkäksi aikaa yksin. mutta ollaan me hyvää huolta pidetty.
26. heinäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti