mitä mitä mitä ??

minne rakkauteni ja himoni katkarapuja kohtaan on hävinnyt?? olen rakastanut katkiksia pienestä saakka. ensimmäinen muistoni noista kuultavista vaaleanpunaisista herkuista on ruotsinlaivalta. tultiin mummin ja ukin kanssa ruotsista sukuloimasta, ukki kertoi ja opetti kuinka katkaravut kuoritaan (samaisella reissulla ukki opetti myös kuinka pihviä leikataan veitsen kanssa, rauhallisesti sahaten milli milliltä). tuosta hetkestä lähtien katkikset ovat olleet suurinta herkkuani. toivon, että rypyn rakkauteen on vain aiheuttanut eteläisen meren katkikset ja, kun kesällä palaan suomeen rakkaus roihahtaa uudelleen. pohjoisen meren katkikset ovat niin herkullisia, maukkaita ja juuri sopivan kokoisia. namibialaiset ovat turhan kookkaita ja maku ei ole kohdillaan minun suulleni.

että semmoista mielessä tänään, tähän aikaan. nyt suuntamme thai-ravintolaan. sain miehen suostuteltua, vaikkei sieltä varmaan game-lihaa saakkaan. minä saan toivottavasti tofua!!

ps. edelliseen postaukseen viitaten ja sen ps-kirjoitukseen, auto ei sitten lähtenyt käyntiin tänään. akku loppu, valot oli sisällä päällä yli vuorokauden. että se siitä vapaan lintusen olosta. ei kannata riemuta, ei. ainakaan ääneen. ainakaan suomalaisen.