3. joulukuuta 2009

voiko olla tottakaan?

kirjekuoresta, löytyi eilen joulukalenteri, vanhan ajan henkeä huokuva kuvakalenteri. äiti oli pakannut sen jo kesällä mukaan. aikas mukava yllätys. kiitos äiti.

alle tunnin päästä olen walviksen lentokentällä vastaanottamassa entistä kämppistäni espanjan valenciasta!!! saksalainen tyttö asustaa toistaiseksi e-afrikassa ja päätti tulla moikkaamaan minua viikoksi. ihan mahtavaa nähdä neljän vuoden jälkeen. rakastan vieraita. tykkään siitä, kun kotona on porukkaa ja saan hääriä. olemme olleet onnekkaita, sillä vieraita meillä on riittänyt, ainakin kerran kuukaudessa on ollut joku kylässä, ihan oikealla vierailulla. on ollut omia rakkaita perheenjäseniä, tuikituntemattomia ja sitten ystäviä, joihin täällä on tutustunut.

aamun olen ahkeroinut kotiapulaisen kanssa, vaatekaapit ovat saaneet kyytiä, toivottavasti ne pysyvät edes hetken järjestyksessä. miehen kaappi on aina moitteeton, mutta minulla on paha tapa vain mytätä vaatteet kaappiini. selvästi anu-mummilta peritty ominaisuus!

aurinko paistaa ja on niin kesä!! lauantaina menen töihin, teräsmieskilpailuun. teräsmiehiä paikkailemaan ja kramppeja helpottamaan. ei hullumpaa.

voikaa hyvin, miljoonat aurinkoterveiset!!

2 kommenttia:

Jukka kirjoitti...

Täällä kotosuomessa vietetään itsenäisyyspäivää pikkupakkasessa, ja tietysti lämpimistä keleistä tai reissusta haaveillen :) Vitsi, tosi hienoa kun pystytte tarjoamaan työtä paikalliselle ja tukemaan sitä. Ja onhan se kotiapulainen aika luxusta!

jenni kirjoitti...

ja minä kun katselin just televisiosta ohjelmaa, jossa lasketeltiin lumisilla vuorilla ja haaveilin tietysti talvesta. mutta ihan häviävän pienen hetken vain. kotiapulaisen apu on kyllä tosi jees, samoin nuoren tytön tukeminen, mutta ei sekään pelkästään helppoa ole, tulee välillä hieman väärinkäsityksiä kuinka asiat tulisi hoitaa.

paljon terveisiä teille joensuuhun!!