valittamisen vaikeus

tai oikeastaan voisi sanoa palautteen antamisen vaikeus. viime sunnuntaina olimme syömässä illallista miehen vanhempien kanssa viimeistä kertaa hetkeen. halusimme jotain spesiaalia ja varasimme pöydän yhdestä windhoekin suosituimmista ravintolaista, joe's beer housesta. vikatikki. paikka on sinällään näkemisen arvoinen, miljööseen on panostettu ja se on erittäin viihtyisä. ruokaa tilattiin toiveikkaana vaikka kuumuus olikin näännyttänyt meidät kaikki.

minä tilasin herkkusienipastaa valkoviinikastikkeessa. sain jotain tahmaista mömmöä, klimppistä tagliatelleä, kastike oli jämähtänyt paikalleen liisteriksi. eihän sitä oikein voinut syödä, napsin vihannekset ja lopun jätin lautaselle. ikuisuuden jälkeen tarjoilija tuli korjaamaan lautaset ja annoin palautetta kastikkeesta ja pastasta. tarjoilija näytti hyvin närkästyneeltä. meni hetki ja paikan manageri saapui paikalle ja kysyi mikä ruuassa oli vikana. selitin jälleen, että kastike ja pasta olivat kuin pilalle menneitä. managerin pyysi odottamaan hetken ja saapui sitten paikalle itse kokin kanssa ja jouduin antamaan palautteen suoraan kokille. se oli tuskastuttavan kiusallista. eipä tartte enää antaa palautetta huonosta ruuasta, jos se pitää antaa kolme kertaa ja vieläpä itse kokille. palautteen antamiseen tarvitsee yleensä ainakin minun kohdallani muutaman kerran syvään hengittämistä ja itsensä rohkaisua. palautteen uskaltaa tai kehtaa antaa just ja just tarjoilijalla ja näin ollen siirtää vastuun eteenpäin. mutta tässä ravintolassa olikin toisenlainen näkemys ja annettiin asiakkaalle kiusallinen vastuu. toivottavasti se toimii sitten toisinkin päin eli kokin saadessa kehuja saa kokki sen kuulla suoraan asiakkaalta.