johan se itätuuli herkesi puhaltamasta. harmaan kylmä kosteus on palannut, talven tunnelmaa.
tänään lämpömittari näyttää vain +16, kun se vielä eilen oli +33.
eilinen päivä meni aika pitkälle vain oleskelussa, pyykinpesussa ja koirien kanssa ulkoillessa.
tänään kävimme pikkuveljen kanssa swakopin kristalligalleriassa. näimme maailman suurimman kvartsikristallin. ohhoh! ei se edes kiillellyt tai mitenkään erityisemmin säväyttänyt. se oli harmahtava ja suuri kivimöhkäle. hienointa oli kävellä kallioon louhittua käytävää pitkin, missä ainoastaan kristallit valaisivat matkaa. ihan kuin olisi kummitusjunassa ollut.
mies pääsee pian töistä. hiekkadyynit odottavat. en muista, joka olen kertonut, mutta viikko sitten mies tuli töistä kotiin mönkkärin kanssa. oli sitten ostanut sen itselleen. sen saman mistä on ollut kuvia aikaisemminkin. mies ja pikkuveli ovat ihan innoissaan siitä. joka ilta ovat käyneet sen kanssa ajelemassa. kypärät päässä, kyllä äiti!
ja minä lähden auttamaan ft-ystävääni!! töihin!!! avh-potilas odottaa!!!!!!! mahtavaa!!!!!
oikein mukavaa viikonloppua.
10. heinäkuuta 2009
9. heinäkuuta 2009
kyllä meillä kaikilla oli niin mukavaa....
kiitokset kaikille onnitteluista. täytyy taas totutella tähän uuteen ikään. ei kai sillä niin eroa ole onko 28 vai 29, mutta kun se 30 häämöttää jo ihan siinä lähellä. ja sitten iskee pieni paniikkiahdistus. missä on ura, missä on lapset, missä on se ja se ja se?? täällä sitä nyt ns.työttömänä hoidan koiriani, jossain tsiljoonan pitkän matkan päässä paikkaa, jossa voisi olla vielä mahtava työpaikka ja koulutusmahdollisuudet. aarrgh! no, ehkä kolmen vuoden päästä olen saanut tehdä täälläkin töitä ja edetä johonkin suuntaan. kaippa se tuo työ määrittelee minua paljon ja sillä mittaa omaa onnistumistaan. vaikka eihän se niin mene, ainakaan aina. oravanpyörästä hyppääminen pois tekee hyvää ja on terveellistä. mutta onko oman työuran uhraaminen toisen työuran vuoksi järkevää??? tuskinpa vaan. mutta mitä sitä ei tekisi rakkaansa vuoksi?
eilen meillä oli hauskaa. keksittiin leipoa maralle ja hildallekin kakku, jogurttia, jauhelihaa ja makkaraa, koristeena muutama puruluu. maistuisko??
toiset odotti ihan kuola poskella. vahtivat kakkuaan silmää räpäyttämättä.
ja kun lupa tuli niin tasa-arvoisesta jaosta ei ollut tietoakaan. martti sen taisi vetäistä kahdella haukulla. hilda-parka. ei se edes puruluuta onnistunut saamaan.
juhlatunnelmaa upeilla partylaseilla.
kakku a la pikkuveli. 29 kynttilää löytyi kakusta!! ja sain ne kaikki puhallettua yhdellä kertaa.
pikkuveli maistoi elämänsä ensimmäisen osterin ja kuulema myös viimeisen.
kuumuus jatkuu vaan. neljäs päivä menossa tätä lähes sietämätöntä kuumuutta. tuuli on polttavan kuumaa ja hiekka pöllyää joka puolella ja joka paikkaan. sisätiloissa ollaan lähes koko ajan oltu. eilen vierailtiin swakopin käärmepuistossa. musta mamba ja eri kobrat tuli nähtyä, toivottavasti en tapaa niitä enää uudelleen.
nauttikaa kesästä ja syökää mansikoita ja herneitä minunkin puolesta ja erityisesti uusia perunoita!!
eilen meillä oli hauskaa. keksittiin leipoa maralle ja hildallekin kakku, jogurttia, jauhelihaa ja makkaraa, koristeena muutama puruluu. maistuisko??
toiset odotti ihan kuola poskella. vahtivat kakkuaan silmää räpäyttämättä.
ja kun lupa tuli niin tasa-arvoisesta jaosta ei ollut tietoakaan. martti sen taisi vetäistä kahdella haukulla. hilda-parka. ei se edes puruluuta onnistunut saamaan.
juhlatunnelmaa upeilla partylaseilla.
kakku a la pikkuveli. 29 kynttilää löytyi kakusta!! ja sain ne kaikki puhallettua yhdellä kertaa.
pikkuveli maistoi elämänsä ensimmäisen osterin ja kuulema myös viimeisen.
kuumuus jatkuu vaan. neljäs päivä menossa tätä lähes sietämätöntä kuumuutta. tuuli on polttavan kuumaa ja hiekka pöllyää joka puolella ja joka paikkaan. sisätiloissa ollaan lähes koko ajan oltu. eilen vierailtiin swakopin käärmepuistossa. musta mamba ja eri kobrat tuli nähtyä, toivottavasti en tapaa niitä enää uudelleen.
nauttikaa kesästä ja syökää mansikoita ja herneitä minunkin puolesta ja erityisesti uusia perunoita!!
7. heinäkuuta 2009
risteilyltä
en tiedä mitä kuville tapahtui pienennysvaiheessa. laatu kärsi ja paljon. mutta koittakaa kestää! tässä todistusaineisto valaasta. parempaa kuvaa ei ole enkä toisaalta halunnut vahdata linssin takana koko aikaa, koska sitten en olisi nähnyt valaita ollenkaan livenä.alhaalla näkymää rannalta. kaunista. minusta ainakin.
haaksirikkoutunut paatti.
pullonokkaystäviämme.
veneen perässä.
hyljeyhdyskuntaa. näitä kavereita on tuolla rannalla 20 000. koko namibian rannikolta löytyy 1 500 000 - 2 200 000 hyljettä eli aikasta paljon.
lounasherkkuja.
pikkuhylje hyppäsi ensin veneeseen. veneen perästä se nousi ja kiipesi.
ja samaa reittiä poistui.
tämä hylje oli nimetty robbieksi. oli pari kertaa suurempi kooltaan kuin ensimmäinen vieras.
robbie lähdössä pois. robbie tuli ihan laidan yli hyppäämällä. siihen se molskahti keskelle paattia, noin vaan.
sitä siinä sitten ihasteltiin.
onnellinen pikkuveli.
näkymää rannalta, mistä veneet lähtevät risteilylle. matkassa oli ehkä 8 venettä. toiset isompia katamaraaneja ja toiset pieniä paatteja.
rantaravintolasta risteilyn jälkeen, kahvia ja pirtelöä. aivan ihana paikka.
voi, että harmittaa kun tuo kuvanlaatu on noin kehno.
olen myyty. täysin.
voiko päivä alkaa paremmin?? tuskinpa. lämpöaalto jatkuu vaan ja tänään ollaan jo todella korkeissa lämpötiloissa, reippaasti yli 30 asteen. ulkona olo alkaa jo olla hiukan tukalaa. ilmastonmuutoksen voi todella tuntea. paikalliset ovat ihmeissään. missä on talvi?? kuulema itä-tuuli ja etelä-tuuli pyörivät tässä yläpuolella ja saavat aikaan tämän uskomattoman ilman.
lähdimme pikkuveljen kanssa delfiiniristeilylle. olen hieman varauksella suhtautunut aina näihin, en ole ollut ihan varma ovatko ne oikein delfiinejä, valaita jne kohtaan. yleensä niitä toteuttavat tahot ovat kuitenkin jollain tapaa mukana suojelutoiminnassa niin kuin myös tällä kertaa. oppaamme oli kertakaikkisen mahtava tyyppi, yli 10 vuotta puskissa elänyt eli tehnyt töitä leijonien, elefanttien, cheetojen ja muiden eläinten kanssa ja nyt ollut vuoden kapteenina risteilyillä. laivamme tai oikeastaan veneemme oli pieni ja piskuinen paatti, 12 hengen vene. tunnelma pysyi hyvänä, kaikki kuulivat koko ajan kapteenin puheen ja näkivät laitojen yli.
ensimmäisenä näimme yli 20 metriä pitkän emovalaan 5 metriä pitkän poikasensa kanssa. poikanen innostui oiken esittämään temppuja meille, hyppeli ylös ja alas. aivan uskomatonta! pullonokkadelfiinejä löytyi seuraavaksi, nekin ovat tähän aikaan vuotta harvinaisia niin kuin valaat walvis bayn edustalla. meillä oli siis rutkasti onnea. osteriviljelmät tulivat myös nähtyä. pienet herneen kokoiset osterin poikaset tulevat chilestä saakka tänne, mutta kasvavat hyvin täällä vaikkeivat lisäännykään. kasvuun vaikuttaa meren korkea happipitoisuus ja normaalia suurempi planktonimäärä sekä tarpeeksi viileä vesi. veneilimme myös hyljeyhdyskunnan edustalle ja voi niitä innokkaita hylkeitä ja voi kiesus mitä ääntä ne pitivät, kuulosti lievästi lampaa määkimiseltä. pelikaanit lentelivät myös veneen mukana. kalapalkalla. niitä ei sen kummemmin kouluteta, ovat vain oppineet vuosien saatossa, että pienellä esiitymisellä saa helposti ruokaa. viimeisenä näimme vielä pieniä delfiinejä, en muista enää lajia. niitä ei huvittanut hyppelehtiä tänään, mutta ei se meitä haitannut. valaiden ja pullonokkien show oli niin hieno, että muuta ei tarvinnut. paitsi että meidän kaikkien iloksi muutama hylje kiipesi vuorotellen veneeseen. kalapalkalla jälleen. niitä sai siinä sitten taputella ja ihastella ihan lähietäisyydeltä. eikä niitäkään ole asiaan koulutettu. eivätkä kuulema käyttäydy juuri koskaan aggressiivisesti. muutaman kerran kapteenia oli vuoden aikana purtu...
ja mitkä mahtavat tarjoilut siellä oli! aurinko paistaa atlantin ylle ja me herkuttelemme ostereilla, jotka olivat kyllä ehdottomasti parhaimpia tähän mennessä. odota vain jusbet!! ei tehnyt mieli laittaa edes mausteita. niin herkullisia ne olivat. kuohuviiniä ja ostereita, nam! tarjolla oli myös paljon muita herkkuja. pikkuvelikin sai vatsansa täyteen. ei vieläkään halunnut maistaa osteria.
kotiin päästyä nukahdimme molemmat sohvalle. kuumuus vie voimat. muutaman tunnin unien jälkeen jaksaa taas.
eilen sain ladattua kuvat jo koneelle, joten ehkä pian on jo tiedossa myös kuvamateriaalia.
lähdimme pikkuveljen kanssa delfiiniristeilylle. olen hieman varauksella suhtautunut aina näihin, en ole ollut ihan varma ovatko ne oikein delfiinejä, valaita jne kohtaan. yleensä niitä toteuttavat tahot ovat kuitenkin jollain tapaa mukana suojelutoiminnassa niin kuin myös tällä kertaa. oppaamme oli kertakaikkisen mahtava tyyppi, yli 10 vuotta puskissa elänyt eli tehnyt töitä leijonien, elefanttien, cheetojen ja muiden eläinten kanssa ja nyt ollut vuoden kapteenina risteilyillä. laivamme tai oikeastaan veneemme oli pieni ja piskuinen paatti, 12 hengen vene. tunnelma pysyi hyvänä, kaikki kuulivat koko ajan kapteenin puheen ja näkivät laitojen yli.
ensimmäisenä näimme yli 20 metriä pitkän emovalaan 5 metriä pitkän poikasensa kanssa. poikanen innostui oiken esittämään temppuja meille, hyppeli ylös ja alas. aivan uskomatonta! pullonokkadelfiinejä löytyi seuraavaksi, nekin ovat tähän aikaan vuotta harvinaisia niin kuin valaat walvis bayn edustalla. meillä oli siis rutkasti onnea. osteriviljelmät tulivat myös nähtyä. pienet herneen kokoiset osterin poikaset tulevat chilestä saakka tänne, mutta kasvavat hyvin täällä vaikkeivat lisäännykään. kasvuun vaikuttaa meren korkea happipitoisuus ja normaalia suurempi planktonimäärä sekä tarpeeksi viileä vesi. veneilimme myös hyljeyhdyskunnan edustalle ja voi niitä innokkaita hylkeitä ja voi kiesus mitä ääntä ne pitivät, kuulosti lievästi lampaa määkimiseltä. pelikaanit lentelivät myös veneen mukana. kalapalkalla. niitä ei sen kummemmin kouluteta, ovat vain oppineet vuosien saatossa, että pienellä esiitymisellä saa helposti ruokaa. viimeisenä näimme vielä pieniä delfiinejä, en muista enää lajia. niitä ei huvittanut hyppelehtiä tänään, mutta ei se meitä haitannut. valaiden ja pullonokkien show oli niin hieno, että muuta ei tarvinnut. paitsi että meidän kaikkien iloksi muutama hylje kiipesi vuorotellen veneeseen. kalapalkalla jälleen. niitä sai siinä sitten taputella ja ihastella ihan lähietäisyydeltä. eikä niitäkään ole asiaan koulutettu. eivätkä kuulema käyttäydy juuri koskaan aggressiivisesti. muutaman kerran kapteenia oli vuoden aikana purtu...
ja mitkä mahtavat tarjoilut siellä oli! aurinko paistaa atlantin ylle ja me herkuttelemme ostereilla, jotka olivat kyllä ehdottomasti parhaimpia tähän mennessä. odota vain jusbet!! ei tehnyt mieli laittaa edes mausteita. niin herkullisia ne olivat. kuohuviiniä ja ostereita, nam! tarjolla oli myös paljon muita herkkuja. pikkuvelikin sai vatsansa täyteen. ei vieläkään halunnut maistaa osteria.
kotiin päästyä nukahdimme molemmat sohvalle. kuumuus vie voimat. muutaman tunnin unien jälkeen jaksaa taas.
eilen sain ladattua kuvat jo koneelle, joten ehkä pian on jo tiedossa myös kuvamateriaalia.
5. heinäkuuta 2009
hiphiphei!!
loistava sunnuntai takana, illan muutamat tunnit vielä ja nukkumaan. viime päivät ovat menneet vauhdilla. kuvia kamerassa olisi vaikka kuinka, mutta kuka ne lajittelisi ja lataisi koneelle? suomi-kuvatkin ovat vielä purkamatta... apua.
meille tuli viikonlopuksi vieraita windhoekista asti. kaksi suomi-tyttöä ja yksi kenia-poika. perjantaina braaiteltiin isolla porukalla, ei edes tuolit riittäneet kaikille. pikkuvelikin on tuntunut nauttivan olostaan ison ihmisporukan keskellä. englannin kieli sujuu paremmin koko ajan ja erityisesti ymmärtäminen kasvaa päivä päivältä. lauantai haahuiltiin siellä ja täällä. pojat ajoivat kartinkia, kisasivat keskenään, mini grand prixin. mies tuli ensimmäisenä maaliin, mikko hienosti toisena ja naapurin wilry kolmantena.
mutta tähän päivään. herättiin miehen kanssa jo ennen kahdeksaa ja riennettiin rannalle juoksulenkille, pitkästä aikaa. kyllä se niin vaan puhdistaa elimistöä ja mieltä, vaikka kunto onkin pohjalukemissa. kahvia kahvinkeittimellä, viikonlopun luksusta. hauskaa puuhaa aamupäivän ajan (kuulette siitä myöhemmin lisää). kalastusta, monen monta tuntia auringonlaskuun saakka ja vielä vähän sen jälkeenkin. päivän ainoan kalan sai pikkuveli, kabeljoun. kuulema tämän rannikon herkullisin kala. kalapahus oli vain 28 cm, joten se oli päästettävä takaisin mereen. ruokapöytään riittää 30 cm mitta. pikkuveli oli niin onnellinen kalastaessaan atlantin rannalla. rannalla tietysti myös syötiin ja braaiteltiin. tavaraa kalastusta varten tarvitaan paljon. teltat, tuolit, braai-grilli, kaikki kalastustarvikkeet, lautaset ja muu syömiseen tarvittava tavara. nuo puitteet takaavat osaltaan sen, että päivä kuluu nopeasti. ehkä hienointa on kuitenkin olla ihan veden äärellä, pauhaavan meren äärellä auringon alla, toisella puolen meri ja toisella hiekkaa silmänkantamattomiin, tasaista hiekkaa ilman dyynejä. koirat juoksivat innolla monen monta tuntia. kotona hädin tuskin jaksoivat syödä nukkumiseltaan.
maanantaihin. josko sitä huomenna saisi ne kuvat otettua kamerasta edes koneelle.
niin ja vielä sitä, että jos haluaa soitella huokealla hinnalla tänne päin niin namibian kännynumeron eteen 99533. ilman plussaa (+). hinta ehkä 22c/minuutti. ei hirmuisen, ei.
meille tuli viikonlopuksi vieraita windhoekista asti. kaksi suomi-tyttöä ja yksi kenia-poika. perjantaina braaiteltiin isolla porukalla, ei edes tuolit riittäneet kaikille. pikkuvelikin on tuntunut nauttivan olostaan ison ihmisporukan keskellä. englannin kieli sujuu paremmin koko ajan ja erityisesti ymmärtäminen kasvaa päivä päivältä. lauantai haahuiltiin siellä ja täällä. pojat ajoivat kartinkia, kisasivat keskenään, mini grand prixin. mies tuli ensimmäisenä maaliin, mikko hienosti toisena ja naapurin wilry kolmantena.
mutta tähän päivään. herättiin miehen kanssa jo ennen kahdeksaa ja riennettiin rannalle juoksulenkille, pitkästä aikaa. kyllä se niin vaan puhdistaa elimistöä ja mieltä, vaikka kunto onkin pohjalukemissa. kahvia kahvinkeittimellä, viikonlopun luksusta. hauskaa puuhaa aamupäivän ajan (kuulette siitä myöhemmin lisää). kalastusta, monen monta tuntia auringonlaskuun saakka ja vielä vähän sen jälkeenkin. päivän ainoan kalan sai pikkuveli, kabeljoun. kuulema tämän rannikon herkullisin kala. kalapahus oli vain 28 cm, joten se oli päästettävä takaisin mereen. ruokapöytään riittää 30 cm mitta. pikkuveli oli niin onnellinen kalastaessaan atlantin rannalla. rannalla tietysti myös syötiin ja braaiteltiin. tavaraa kalastusta varten tarvitaan paljon. teltat, tuolit, braai-grilli, kaikki kalastustarvikkeet, lautaset ja muu syömiseen tarvittava tavara. nuo puitteet takaavat osaltaan sen, että päivä kuluu nopeasti. ehkä hienointa on kuitenkin olla ihan veden äärellä, pauhaavan meren äärellä auringon alla, toisella puolen meri ja toisella hiekkaa silmänkantamattomiin, tasaista hiekkaa ilman dyynejä. koirat juoksivat innolla monen monta tuntia. kotona hädin tuskin jaksoivat syödä nukkumiseltaan.
maanantaihin. josko sitä huomenna saisi ne kuvat otettua kamerasta edes koneelle.
niin ja vielä sitä, että jos haluaa soitella huokealla hinnalla tänne päin niin namibian kännynumeron eteen 99533. ilman plussaa (+). hinta ehkä 22c/minuutti. ei hirmuisen, ei.
2. heinäkuuta 2009
lämpöaaltoja
ihanainen itätuuli on alkanut puhaltamaan kuumaa tuulta, joka tarkoittaa sitä, että kostea kylmyys on jonkin aikaa poissa, itätuulen selättämänä. me like!!
eilinen meni aikasta rennosti. väsymystä oli runsaasti ilmassa, pikkuveli kävi aamulenkillä, söi aamupalan ja simahti sohvalle neljäksi tunniksi. taisi jännitys purkautua ja niin uni sitten maistui. eilen hengailtiin vain rannalla koirien kanssa ja käytiin ostamassa kaupasta ostereita. mies halusi. on ne kyllä ihmeellisiä ne osterit. kuinka ne voi koukuttaakaan niin paljon. alkupalaksi ostereita ja pääruuaksi perunamuusia ja kalapuikkoja. heh! oikea gourmee-keittiö.
pian lähdetään selvittämään delfiiniristeilyjen hintoja ja aikatauluja, samoin läheisen vesipuiston aukioloaikoja.
aamulenkillä nähtiin pienen pieni kuutti, ihan heiveröinen ja laiheliini. se oli rantautunut. koirat olivat tietysti ihan innoissaan, mikä aiheutti lievän kaaoksen. eivät onneksi käyneet kuutin päälle. nyt me vaan toivotaan, että se kuutti lähtee siitä vielä uimaan, ettei vaan tullut kuolemaan siihen rannalle.
pikkuveljestä on tullut aikamoinen kokkimestari ja loisto keittiöapulainen, ihan pyytämättä hoitelee tiskejä ja tekee aamupalalle munakasta. mainiota!
nyt me lähdetään nauttimaan east weatherista.
eilinen meni aikasta rennosti. väsymystä oli runsaasti ilmassa, pikkuveli kävi aamulenkillä, söi aamupalan ja simahti sohvalle neljäksi tunniksi. taisi jännitys purkautua ja niin uni sitten maistui. eilen hengailtiin vain rannalla koirien kanssa ja käytiin ostamassa kaupasta ostereita. mies halusi. on ne kyllä ihmeellisiä ne osterit. kuinka ne voi koukuttaakaan niin paljon. alkupalaksi ostereita ja pääruuaksi perunamuusia ja kalapuikkoja. heh! oikea gourmee-keittiö.
pian lähdetään selvittämään delfiiniristeilyjen hintoja ja aikatauluja, samoin läheisen vesipuiston aukioloaikoja.
aamulenkillä nähtiin pienen pieni kuutti, ihan heiveröinen ja laiheliini. se oli rantautunut. koirat olivat tietysti ihan innoissaan, mikä aiheutti lievän kaaoksen. eivät onneksi käyneet kuutin päälle. nyt me vaan toivotaan, että se kuutti lähtee siitä vielä uimaan, ettei vaan tullut kuolemaan siihen rannalle.
pikkuveljestä on tullut aikamoinen kokkimestari ja loisto keittiöapulainen, ihan pyytämättä hoitelee tiskejä ja tekee aamupalalle munakasta. mainiota!
nyt me lähdetään nauttimaan east weatherista.
30. kesäkuuta 2009
hiekkaa varpaissa jälleen.
home sweet home. kotona jälleen. matka kesti jälleen tolkuttoman kauan, joskin ei yhtä tuskaisesti kuin suomeen mennessä. salmiakin runsas tankkaaminen piti verenpaineen kohdillaan ja jalkojen turvotus ei äitynyt kivuliaaksi, kiitokset sannalle arvokkaasta vinkistä. ongelmani on matala verenpaine yhdistettynä matalaan ilmanpaineeseen lentokoneessa ja jottei paineet kävisi liian mataliksi on saatava jotain verenpainetta kohottavaa. salmiakki toimi. nukuinkin muutamia tunteja.
ensimmäinen vieraamme on siis saapunut luoksemme tuhansine kysymyksineen. pikkuveli. on meillä ollut vallan jännittävää. tänään on ehditty jo vaikka mitä. aamupäivä meni namibian kansallisessa aquariumissa. siellä ihmettelimme meren elämää ja kaikkia kaloja mitä tässä rannikolla asustaa. käytiin karting-radalla ja kiivettiin hiekkadyyneille. siinä olikin pikkuveljellä puuskuttamista. ei kuulema valokuvien perusteella voi ymmärtää dyynejen kokoa. koirat kävivät eläinlääkärillä, hilda vahvisterokotuksilla. eikä hilda ole enää pullukka, minä vain. pikkuveljen mielestä täällä ei ole mitenkään ihmeellistä, ihmiset ovat vain eri värisiä. hauskaa meillä on ollut. tänään mies ja pikkuveli söivät pasta bolognesea a la pikkuveli. herkullista oli.
voi sitä riemua eilen, kun hilda ja mara haettiin kotia. olivat viihtyneet hyvin, mutta viime viikolla hilda oli alkanut karkailemaan vapaana ollessaan ja äreilemään martille oikein huolella. ihan kuulema olivat tapelleet. sama on jatkunut kotona. hilda on ihan yrmynä martille, eivät edes nukkuneet vierekkäin viime yönä. kaippa tämä tästä rauhoittuu. nyt ovat nukkuneet vaan, erillään. hoitopaikassa oli ollut vilskettä vuorokauden ympäri. hilda ja mara olivat yhden pariskunnan luona hoidossa, missä asustaa 3 koiraa ja 2 kissaa. yksi koirista oli ollut samanlainen kuin martti ja heistä oli tullut erottamattomat leikkitoverit. yöksi oli ihan pitänyt erottaa, että pariskunta sai nukuttua. mutta nyt olemme kotona koko perhe!!
ihan tuli kotoisa olo heti, kun tänne saavuimme. kai sitten olemme jo kotiutuneet tänne pesäämme. vaikka suomessa olikin niin ihanaa käydä.
ensimmäinen vieraamme on siis saapunut luoksemme tuhansine kysymyksineen. pikkuveli. on meillä ollut vallan jännittävää. tänään on ehditty jo vaikka mitä. aamupäivä meni namibian kansallisessa aquariumissa. siellä ihmettelimme meren elämää ja kaikkia kaloja mitä tässä rannikolla asustaa. käytiin karting-radalla ja kiivettiin hiekkadyyneille. siinä olikin pikkuveljellä puuskuttamista. ei kuulema valokuvien perusteella voi ymmärtää dyynejen kokoa. koirat kävivät eläinlääkärillä, hilda vahvisterokotuksilla. eikä hilda ole enää pullukka, minä vain. pikkuveljen mielestä täällä ei ole mitenkään ihmeellistä, ihmiset ovat vain eri värisiä. hauskaa meillä on ollut. tänään mies ja pikkuveli söivät pasta bolognesea a la pikkuveli. herkullista oli.
voi sitä riemua eilen, kun hilda ja mara haettiin kotia. olivat viihtyneet hyvin, mutta viime viikolla hilda oli alkanut karkailemaan vapaana ollessaan ja äreilemään martille oikein huolella. ihan kuulema olivat tapelleet. sama on jatkunut kotona. hilda on ihan yrmynä martille, eivät edes nukkuneet vierekkäin viime yönä. kaippa tämä tästä rauhoittuu. nyt ovat nukkuneet vaan, erillään. hoitopaikassa oli ollut vilskettä vuorokauden ympäri. hilda ja mara olivat yhden pariskunnan luona hoidossa, missä asustaa 3 koiraa ja 2 kissaa. yksi koirista oli ollut samanlainen kuin martti ja heistä oli tullut erottamattomat leikkitoverit. yöksi oli ihan pitänyt erottaa, että pariskunta sai nukuttua. mutta nyt olemme kotona koko perhe!!
ihan tuli kotoisa olo heti, kun tänne saavuimme. kai sitten olemme jo kotiutuneet tänne pesäämme. vaikka suomessa olikin niin ihanaa käydä.
26. kesäkuuta 2009
iiks!
kolmen viikon suomi-matka on parin päivän päästä muisto vain, onneksi on vielä mukavia hetkiä tiedossa ja niin monta mukavaa hetkeä vietettynä. mieli täynnä kauniita muistoja. tämän viikon uskomaton lämpö ja loputon paiste ovat kruunanneet kaiken. oi suomen kesä! voiko olla parempaa? meren äärellä kaikki päivät. ruissalossa saaronniemen laituri on tullut tutuksi. ihanainen ystävä seurana, ilman mitään kiirettä. voinut jutustella mistä vain ja ihan puuta heinääkin välillä. aina tarpeen. piknik-risteilylläkin kävin, osallistuin entisen työpaikan virkistykseen. grillausiltama kuninkaankartanonkadun sisäpihalla. herkullista ja loistoseuraa.
iltaa myös vietettiin grillaten ja saunoen mökillä. uimaankin uskaltauduin. olen itse asiassa uinut tai paremminkin pulahtanut joka kerta, kun siihen on ollut tilaisuus.
juostu on paikasta toiseen, mutta ei se mitään. tahdon nähdä kaikki ja kuulla kuulumiset. haikeutta jälleen ilmassa. uskon, että palaaminen on nyt vaikeampaa kuin helmikuussa lähteminen. uskon, että minua ärsyttää ihan liikaa walviksen ja swakopin koko, pienet pahaiset tuppukylät. onneksi rakkaat karvakorvat siellä odottavat. ikävä on ollut suurta. mutta ovat kuulema pärjänneet ja viihtyneet hyvin. mara ja hilda ovat olleet yhden pariskunnan luona hoidossa kolmen muun koiran ja kahden kissan kanssa. palaamisesta tekee myös hienon se, että ensimmäinen vieraamme lähtee meidän matkaan. rakas pikkuveli tulee meille kesäpojaksi. heinäkuu on siis menoa täynnä.
hyvää viikonloppua!
iltaa myös vietettiin grillaten ja saunoen mökillä. uimaankin uskaltauduin. olen itse asiassa uinut tai paremminkin pulahtanut joka kerta, kun siihen on ollut tilaisuus.
juostu on paikasta toiseen, mutta ei se mitään. tahdon nähdä kaikki ja kuulla kuulumiset. haikeutta jälleen ilmassa. uskon, että palaaminen on nyt vaikeampaa kuin helmikuussa lähteminen. uskon, että minua ärsyttää ihan liikaa walviksen ja swakopin koko, pienet pahaiset tuppukylät. onneksi rakkaat karvakorvat siellä odottavat. ikävä on ollut suurta. mutta ovat kuulema pärjänneet ja viihtyneet hyvin. mara ja hilda ovat olleet yhden pariskunnan luona hoidossa kolmen muun koiran ja kahden kissan kanssa. palaamisesta tekee myös hienon se, että ensimmäinen vieraamme lähtee meidän matkaan. rakas pikkuveli tulee meille kesäpojaksi. heinäkuu on siis menoa täynnä.
hyvää viikonloppua!
22. kesäkuuta 2009
ihana maanantai
mansikoita ja herneitä.
aurinko ja yli 20 astetta lämmintä.
ruissalo ja ihanainen seura odottaa.
pikku williams odottaa kuumana kadunkulmassa, kesäauto ilman ilmastointia, ikkunat auki ja tukka hulmuamaan!
jussi kului syöden, uiden, saunoen ja välillä hieman juoden. upeissa maisemissa kakskerran tai satavan rannalla hauskassa seurassa. kukat unohtui laittaa tyynyn alle. perjantai oli kylmä ilta, lauantaista saakka aurinko on ollut ystäväni. ihanaa.
jatkan nautiskelua.
aurinko ja yli 20 astetta lämmintä.
ruissalo ja ihanainen seura odottaa.
pikku williams odottaa kuumana kadunkulmassa, kesäauto ilman ilmastointia, ikkunat auki ja tukka hulmuamaan!
jussi kului syöden, uiden, saunoen ja välillä hieman juoden. upeissa maisemissa kakskerran tai satavan rannalla hauskassa seurassa. kukat unohtui laittaa tyynyn alle. perjantai oli kylmä ilta, lauantaista saakka aurinko on ollut ystäväni. ihanaa.
jatkan nautiskelua.
18. kesäkuuta 2009
rauhallinen aamu
aurinkokin paistaa niin kauniisti. ainakin ikkunoista sisälle. puolitoista viikkoa suomi-matkaa takana ja reilu viikko vielä edessä. tuntuu kuin olisimme olleet jo paljon pidempään. meno on ollut melkoista, mutta mukavaa. mies on aivan loistavaa matkaseuraa. muisk! savon maa on kaunis maa. mummola aina niin kotoisa ja viiihtyisä. oman kodin (äidin luona) nurkissa tuttu tuoksu ja tunne, petosen rannat ja järvimaisemat ovat parasta sielunhoitoa. kodin läheltä löytyy kalliolta järven ääreltä kivi, jossa olen monet nuoruuden tuskani vuodattanut järvelle ja jeppe-vainaalle, suunnitellut elämääni ja kerännyt rohkeutta ja voimaa. tuota kiveä on aina käytävä tervehtimässä ja samalla tulee mietittyä miten elämäni on kulkenut. oih!
kyllä vaan löytyy tästä maasta niin paljon huikeita maisemia. vihreys on melkein häikäissyt silmät, joka päivä tulee hoettua monta kertaa, ihan kyllästymiseen saakka kuinka kaunista täällä on. vehreä vihreys ei vaan lakkaa hämmästyttämästä.valoisuus saa aikaan saman.
yötön yö, juhannuksen taiat. minä tykkään.
oikein valoisaa juhannusta!!
kyllä vaan löytyy tästä maasta niin paljon huikeita maisemia. vihreys on melkein häikäissyt silmät, joka päivä tulee hoettua monta kertaa, ihan kyllästymiseen saakka kuinka kaunista täällä on. vehreä vihreys ei vaan lakkaa hämmästyttämästä.valoisuus saa aikaan saman.
yötön yö, juhannuksen taiat. minä tykkään.
oikein valoisaa juhannusta!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
