erakon elämää

niin, lomalla todellakin ehtii. olen ehtinyt ihan vaan lorvoilla viimeiset päivät, keskiviikosta saakka. lorvailu on lähinnä pitänyt sisällään kovin epäsosiaalista toimintaa tietokoneen äärellä. viime kuukausien aikana nettisopimukseemme kuuluva 1 gigan käyttömahdollisuus on jäänyt käyttämättä. varastossa on vielä 2 gigaa ensi viikkoon saakkaan. reilun puolentoista vuoden aikana nettikäyttäytyminen on kuitenkin muuttunut niin rajusti, että en saa noita gigoja millään kulumaan. vaikka kuinka käyn ihastelemassa valokuvia facebookissa (ennen olen katsellut vain niitä esikatselukuvia) ja muilla sivuilla. olen lähetellyt sähköposteja, lukenut noin miljoonaa blogia ja nettilehden artikkelia. edelleen kynnys klikkautua esim. you tubeen on liian korkea. ei vaan voi. ehkäpä tänään uskaltaudun ylen areenaan ja katson jonkun ohjelman.

nuo gigat eivät nimittäin pysy tallessa, kaksi kuukautta niiden oltua saatavillamme mtc (paikallinen sonera) ottaa ne meiltä pois. vääryys.

mies on edelleen etelä-afrikassa eikä vieläkään ole mitään tietoa koska mies saapuu takaisin kotia. ikävä on iso. suomessa ollessa pitkät työreissut olivat arkipäivää, niihin tottui. olen aika etevä olemaan yksin. namibiassa olon aikana pisin työmatka on ollut ehkä max. sen kaksi viikkoa. välillä sitä on jopa odottanut miehen työmatkoja, ihan vaan salaa. kolme viikonloppua poissa alkaa kuitenkin olemaan jo liikaa. varsinkin kun täällä on niin julmetun kylmä.

mies - sulje silmät! olen kahtena aamuna herännyt koirien tuhinaan kasvoillani. niilläkin on tainnut olla kylmä. tai sitten ne rakastaa yhtä paljon kuin minäkin sähköllä lämpiävää petauspatjaani, joka on lakanan alla.

viime päivät olen siis ollut suhteellisen erakkona karvakuonojeni kanssa, long beachilla se on enemmän kuin helppoa. tänään ryhdistäydyin ja kävin kahvilla kaverin kanssa ja ihan just nyt pitäisi suunnata naapuriin viinilasilliselle. mitenköhän selviän?

ps. ettehän ymmärrä minua väärin, rakastan olla erakko aina silloin tällöin. jos sen saa tehdä vapaaehtoisesti.