neljän viikon tauko; huhuu, minne menit? suuret oli suunnitelmat, teot jäivät vain kovin vähäisiksi. road trip oli onneksi varsin onnistunut ja mahtava reissu kaikin puolin. sen jälkeen ei paljon muuta ole ollut kuin tuo maran polvi. tänään tultiin toistamiseen windhoekista, eläinlääkärin tarkastuksesta. kaikki oli mennyt hienosti. leikkaushaava paranee ja näyttää hyvältä. parasta windhoekin reissuissa on ollut maran leikkauksen ohella se, että vihdoinkin aloin tykkäämään kaupungista. ennen se on ollut mielessäni vain suhteellisen nuhruinen ja tunkkainen jättiläinen keskellä ei mitään. nyt se olikin elämää sykkivä suurkaupunki. apua! olen ollut liian kauan täällä rannikon tuppukylissä.
parasta windhoekissa on tietysti ollut myös suomalainen naisseuralainen. yhä edelleen jaksan iloita siitä, että olen tavannut täällä namibiassa aivan mielettömän mahtavia ihmisiä. tänään ennen ajomatkaa takaisin kotia tämä ystäväni vei minut vajaan 30 kilometrin pyörälenkille. mikäs siinä painellessa kun maisemassa vilahtelee välillä kirahveja ja välillä piskuisia villisikoja.
pitää palata sorvin ääreen. olisi tämä yö aikaa tehdä ne kaikki valmistelut mitä oli aikaa tehdä viimeiset neljä viikkoa. tää on niin tätä, niin minua.
1 kommentti:
AI MITÄ sinua? minua hengästyttää pelkästään kun luen tuota blogiasi.Oli ihanat helteet.Nyt sataa,on kylmä,ja tekemisen puute kun ei sisätyöt maistu ulkotyön makuun päästyäni.No tulee se kesä vielä.Toivottavasti. Paranemista Maralle ja paljon rakkaia terkkuja Teille kaikille.
Lähetä kommentti